maanantai 21. toukokuuta 2012

Paras oppikirja?

Minä en kauheasti tykkää meillä käytössä olevasta oppikirjasarjasta, Smart Moves:ista. Meidän nykyiset ysit ovat vasta toiset, jotka käyttävät ysien lukukirjaa, joten sarjan vaihtaminen ei ole vielä vähään aikaan mahdollista.

Hyvä oppikirjasarja auttaa opettajaa työssään todella paljon. Kun kirja on hyvin mietitty ja toteutettu on sen avulla helppo mukauttaa opetusta ja karsia tai lisätä materiaalia, eriyttää ylös ja alas ja ennen kaikkea sen avulla on helppo opettaa. Smart Moves jää vähän puolitiehen kaikilla osa-alueilla.

Ensinnäkin, materiaalia on varsinkin kasin ja ysin kirjoissa liikaa. Kirjantekijät eivät myöskään ole juuri etukäteen miettineet mitkä kappaleet toimisivat perusteksteinä ja mitkä lisäteksteinä. Toisaalta opettajalle jää silloin enemmän valtaa sen suhteen mitä käydään läpi ja mitä karsitaan, mutta kun melkein joka kappaleessa on siihen liittyvä kielioppiteema, onkin karsiminen paljon hankalampaa. Valitettavasti myös hyppiminen kirjan kappaleiden yli ja kieliopin opiskeleminen tuolta ja tekstin opiskelu täältä sekoittaa oppilaita. Osalle kun on välillä vaikeaa löytää sitä tehtävää numero 9 sieltä kasin ja kympin välistä, niin kun pitäisi kokeeseen lukea kielioppiteema sellaisesta kohdasta työkirjaa, mitä ei muuten ole opiskeltu, niin ei tule mitään.

Toiseksi, tehtävät ovat kamalaa sillisalaattia. Periaatteessa kappaleeseen kuuluu aina samat tehtävätyypit, mutta varsinkin kieliopin perustehtävät ja sanaston syventävät tehtävät ovat todella harvinaisia. Muutenkin tehtäviä saattaa yhdessä kappaleessa olla tolkuton määrä ja seuraavassa vain pari hassua. Lisäksi varsinkin ysien kirjassa perustehtävätkin ovat välillä liian vaikeita heikoimmille (esim. sanaristikon vihjeet vain englanniksi) ja kaikista kirjoista puuttuuvat motivoivat lisätehtävät nopeimmille (käännöslauseet eivät yleensä motivoi niitä parhaimpiakaan ja jäävät tekemättä).

Kolmanneksi, tekstit ovat varsinkin ysin kirjassa hirvittävän pitkiä ja niitä on hankala eriyttää. Kirjan tekijät ovat ajatelleet että kappaleiden alkuosat olisivat ne "peustekstit" jotka kaikki opiskelisivat ja paremmat voisivat opiskella koko kappaleet. Valitettavasti juonellisissa kappaleissa idea ei toimi alkuunkaan (heikommat saavat kuulla vain alun ja paremmat sitten kokonaan vai?) ja juonettomissakin saattaa olla niin, että alkuosa on paljon vaikeampi kuin loppuosa tai sitten alkuosa. Minusta erilliset perustekstit ja lisätekstit toimisivat miljardi kertaa paremmin.

Neljänneksi, sanastoissa kaikki sanat on esitetty "saman arvoisina". Kun sanasto on kokonaisen aukeaman mittainen on urakka aikamoinen yläasteelaiselle. Etenkin kun suurin osa oppilaista ei osaa itse arvioida onko tärkeämpää opetella vaikkapa decide kuin never mind about Johnny Depp. Jonkinlainen ydinsanojen erottaminen olisi minusta paikallaan kaikissa kirjan kappaleissa. Kun jako vielä otettaisiin huomioon koetehtävissä, niin oltaisiin jo aika pitkällä.

Siinä nyt varmaan suurimmat ärsytyksen aiheet... Ai niin, se vielä että oppilaiden työkirjat on tehty niin kiiltävästä paperista, ettei terävä ja kova lyikkäri kunnolla erotu paperista ja osa kirjoittaa siksi väkisin kuulakärkikynällä! Huoh, saisinpa jo pian vaihtaa sarjaa. Kävin aiemmin parissa uuden sarjan esittelyssä ja suoraan sanottuna molemmat vaikuttivat järkevämmiltä sarjoilta kuin tämä!

2 kommenttia:

  1. Samantyyppiset ärsytyksen aiheet sinulla kuin minullakin koskien oppikirjoja - tosin olen alakoulun englannin ope. Ainakin alakoulun englannin kirjojen ekaan kahteen kirjaan (3. ja 4. lk) kustantaja jaksaa panostaa, mutta yleensä vitosella alkaa alamäki ja se jatkuu kutosella vielä jyrkempänä :( Itse haluaisin myös vaihtaa sarjaa, mutta parempaa kuntataloutta odotellessa... sekä se, että aion tarkasti käydä tekstit ja tehtävät läpi ennen valintaa.

    Kunpa saisi itse tehdä juuri sellaisen kirjan kuin haluaisi!

    Onko yläkouln kirjasarjojen sanastot ihan perinteisiä kappalekohtaisia sanastoja vai onko niissä nykyään teemasanastoja, jotka on niitä "opeteltavia sanalistoja"? Alakoulussa Otava ja ent. Tammi suosivat näitä teemasanastoja ja näinollen kappalesanastot ovat vähäpätöisiä (ellei ope toisin halua!) ja vain ent. WSOY on minun kanssani samoila linjoilla, että opetellaan kappaleen sanoista ne tärkeimmät. Itse en voisi kuvitella harjoittelevani 20 verbiä tuosta vaan yhtäkkiä, mielestäni on paljon helpompi omaksua esim. 4 verbiä, 4 substantiivia, 4 adjektiivia jne. Olenkohan ihan vanhanaikainen?!?

    VastaaPoista
  2. Enpä tiedä. Minäkin taidan muuttua jatkuvasti vaan perinteisempien opetusmetodien tms kannattajaksi, kun valitettavasti ne kaikki hienot induktiiviset ja oppilaslähtöiset metodit mitä norssissa jauhettiin ei vaan tunnu toimivan koskaan... Ainakaan Smart Movesissa ei teemasanastot ole missään isossa roolissa. Niitä on kyllä kirjan takana, mutta koska niihin ei liity mitään tehtäviä tms. niin harvoinpa niitä tulee käytettyä mihinkään. Kappalekohtaiset sanastotkin kun paisuvat varsinkin ysin kirjassa yli aukeaman (!!!) mittaisiksi. Otavan uudessa sarjassa oli taas teemasanastoja kirjan takaa yritetty ottaa enemmän käyttöön tehtävien avulla, mutta itse vierastan ehkä eniten sitä kirjoissa edestakaisin hyppimistä, sillä osa oppilaista on silloin aina ihan hukassa.

    Näinköhän sellaista täydellistä sarjaa onkaan tai tuleekaan...? Ehkä joskus tulevaisuudessa kaikki materiaali on suurina materiaalipankkeina sähköisinä, josta opettaja voi valita haluamansa tekstit ja tehtävät. Sitten ne jaetaan sähköisinä oppilaiden omiin tabletteihin jne. :D

    VastaaPoista