Tänään olikin mukavan lyhyt päivä töissä. Siitäkin suurin osa vierähti vielä koekertauksien parissa, joten aika mukavalla mielellä lopetin tunnit. Tosin ihan niin mukava mieli ei ollut enää töistä lähtiessä.
Istuin opehuoneessa pari tuntia väsäämässä tulevia kokeita ja hoitamassa muita semmoisia juoksevia asioita ja samalla tietysti kuuntelin sitä keskustelua ympärillä. Minulla on oikeasti tosi mukavat kollegat. Olen aina saanut neuvoja ja apua ja tukea, kun sitä olen tarvinnut tai pyytänyt. Koskaan minua ei ole kohdeltu "nuorena ja kokemattomana", vaan olen saanut esittää mielipiteitäni ja olla oma itseni. Joidenkin kanssa juttu tietysti luistaa liukkaammin kuin toisten, mutta sehän nyt vaan on normaalia. Itse asiassa koko opeurani aikana minulla on ollut ainoastaan yksi kollega, jonka kanssa en todellakaan tullut juttuun. Silloin sain tältä vanhemmalta mieheltä kuulla tytöttelyä ja hyvin harkitsemattomia kommentteja, mutta se loppui sitten kun ensin sanoin asiasta itse suoraan ja sitten rehtori vielä puuttui asiaan. Ja lopulta siis päädyimme eri työpaikkoihinkin, joten se siitä.
Tänään taisin sittenkin olla vähän väsynyt tai sitten vaan se kokeiden tekeminen kiristi pinnaa, mutta sivusta kuunneltuna jotkin jutut alkoi kirstää pinnaa. Minulla on kollega, joka ei osaa puhua mistään rauhallisesti, vaan desibelit ja intensiteetti kasvavat suunnilleen sekunnissa aina ääriasentoon. Siihen kun lisätään vielä jatkuva valittaminen laiskoista ja tyhmistä oppilaista ja huono keskustelukumppanin kuunteleminen, on seurauksena yleensä vähintään viiden minuutin monologi, jonka aikana taitaa opehuone aina vähän tyhjetä.
Minulla on toinen kollega, joka huitelee aina missä ja milloin sattuu. Saapuu kokouksiin myöhässä, ei juuri välitä välituntivalvonnoista, järjestelee juttuja muilta kysymättä tai jättää muille ilmoittamatta sovitut jutut hoitamatta. Hänellä on aina paljon asiaa ja mielipiteitä, mutta yleensä ne eivät liity mitenkään siihen mistä puhutaan tai ne ovat niin korkealentoisia, ettei kukaan niitä oikein tajua.
Minulla on kaksi muuta kollegaa, jotka ovat riidoissa erään wilma-viestin takia ja joista toinen on sen takia erittäin kireänä koko ajan ja toinen taitaa kahta kauheammin esittää, ettei ole mitään ristiriitoja. Minulla on vielä pari kollegaa, jotka taas eivät juuri samaan aikaan opehuoneeseen mahdu pienen kariutuneen flirttijakson jälkeen tai ainakin huulenheitto on vähentynyt paljon eikä toinen näistä juuri opehuoneessa enää pistäydy.
Kaiken tämän lisäksi siis ne loput opettajat, joilla on yleensä aina jotain sanottavaa johonkin ja mielipiteitä milloin mistäkin (tähän aikaan vuodesta lähinnä laiskoista ja saamattomista oppilaista) tai jotka ainakin toimivat kaikupohjana äänekkäämpien saarnaamiselle. Lopputulos on sitten se, että korvissa soi ja keskittyminen itsellä tiessään.
Tänään vaan sitten siinä kokeita vääntäessä ei oma pinna oikein meinannut enää jaksaa sitä kaikkea meuhkaamista ja vouhkaamista, kyräilyä ja välttelyä. Onneksi siis päivä oli ohi ja pääsin lähtemään heti kun siltä tuntui, ja rauhottuihan se meno toki, kun yksien hypyt loppui ja toisten alkoi.
Niin paljon kuin kollegoistani pidänkin, tänään ei vaan jaksanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti