PisaPisaPisa - kyllä, minullakin on mielipide :)

Olen pahoillani. Tiedän että tämä tulee jo kaikilla korvista, mutta ei ole pakko lukea, jos ei jaksa kuulla enää sanaakaan Pisa-tuloksista :) Tällä kertaa inspiraationani toimi tämä Hesarissa ilmestynyt uutinen, jossa esitettiin jälleen muutama ajatus siitä, mitkä seikat voisivat tuloksiin vaikuttaa. Minulla on oma ajatukseni.

Syytä tuloksiin on haettu vähän kaikkialta. Minusta syy ei ole liiallisessa teknologian määrässä. Tai teknologian puutteessa. Syy ei ole liiallisessa opettajajohtoisuudessa. Tai oppilaiden liiallisissa vapauksissa. Turha minusta syytellä myöskään työrauhaongelmia. Tai kotiongelmia. Tai maahanmuuttajia. Tai joulupukkia. (Vaikka olisihan se voinut tuoda vähän lisää tietokoneita meidän koululle...)

Minusta ongelma on siinä, että ympäröivä maailma opettaa ja ohjaa lapsia erilaisten taitojen pariin, kuin perinteinen koulu. Sekä siinä, että sen sijaan, että koulu olisi pyrkinyt nopeasti reagoimaan muutokseen muuttamalla vaatimuksiaan ja työskentelytapojaan, se edelleen liputtaa "vanhanaikaisen" opiskelun puolesta. Eli sen sijaan, että koulu hyödyntäisi lasten muualta hankkimat taidot, se taistelee niitä vastaan. Arvaahan sen kumpi sen taiston voittaa.

Taskussa kulkeva netti opettaa nuoret siihen, että minkä tahansa tiedon tai asian voi tarkistaa pienessä hetkessä. Motivaatio opetella ulkoa yksityiskohtia laskee, kun tietää että oikeassa elämässä ne voi aina tarkistaa tarpeen tullen. Ennen tilanne oli toinen. Jos tahdoit tarkistaa jonkun tiedon eikä käsillä ollut tietosanakirjaa, vahvoilla oli se, joka muisti asian ulkoa tai se, joka jaksoi lähteä kirjastoon. Yksittäisten tietojen ulkoa opettelu oli paremmin perusteltua.

Mutta! Ennen kuin joku siellä riehaantuu, että mitä voi oppilailta odottaakaan, kun opettajatkin myöntävät, että netistä saa kaiken valmiina - maltahan hetki vielä! Olen vasta puolessa välissä argumenttiani!

Nykyäänkään kaikkea ei kuitenkaan voi tarkistaa netistä. Netti ei korvaa taitoa ajatella omilla aivoilla, yhdistellä tietoja, tehdä niistä johtopäätöksiä, perustella. Hyvä yleissivistys myös suojaa humpuukilta, jota netti on tulvillaan. Ja nykypäivän ehkä tärkeimpiä taitoja on tiedon luotettavuuden arviointi, koska kaikki tieto on ulottuvillamme, mutta kaikki tieto ei ole luotettavaa. Nämä tiedot ja taidot on jokaisen itse hallittava. Mutta niitä ei kunnolla opeteta.

Valitettavasti perinteisen koulun suosima ulkoaopettelun painottaminen vie huomion pois kokonaisuuksista ja omasta ajattelusta. Jos peruskoululainen haluaa kokeesta hyvän numeron, hän käyttää aikansa kokeeseen valmistautuessaan opettelemalla ulkoa erinäisiä yksityiskohtia: nimiä, vuosilukuja, listoja. Jos hän taas on tullut siihen tulokseen, että numerolla ei ole niin väliä ja että jatkossa hän löytää samat tiedot helposti googlella, hän ei opettele mitään.

Moni nuori (tai aikuinenkaan) ei ymmärrä, että tietoja ja taitoja on siis kahdenlaisia. Eikä koulu sitä edelleenkään opeta. (Tiedän, moni kyllä tunnilla näitä asioita yrittää painottaa ja kehittää, mutta perinteinen koemalli: "lue kappaleet 5-12 ja kokeessa olet ilman kirjaa ja testataan mitä muistat" vie siltä pohjan ja oppilas päätyy opettelemaan asioita ulkoa.) Minusta tässä piilee ainakin osasyy siihen, miksi nuorten motivaatio opetella asioita on laskenut ja miksi oppimistulokset heikkenevät. Liian moni nuori tekee koulun vanhentuneen tietokäsityksen takia johtopäätöksen, että koulu opettaa turhia asioita, jotka myöhemmin löytyvät paljon pienemmällä vaivalla netistä.

Minusta, jotta voisimme opettaa nuorille pitkäjänteistä työskentelyä, omaa ajattelua ja laajempia kokonaisuuksia, meidän tulisi hyväksyä tämä tiedon jakautuminen kahteen eri lajiin. Meidän pitäisi myöntää, että osaa tiedoista ei tarvitse aina osata ulkoa, koska sen voi tarkistaa helposti ja suunnata opetuksen resurssit niihin tietoihin ja taitoihin, joita ei voi tai joita tarvitaan sen luotettavan tiedon löytämiseen. Ja myös testata ja arvioida niitä.

Kuulostaa aika ylevältä ja hienolta, mutta tarkoitan esimerkiksi sitä, että sen sijaan, että vaadimme oppilaita osaamaan vaikkapa pohjan pinta-alan kaavan ulkoa, annamme sen valmiina kokeeseen (sen voi oikeassa elämässä tarkistaa äkkiä) ja testaamme osaako oppilas soveltaa sitä. Kielten kokeita voisi olla kahdenlaisia: toiset puhtaasti sanastopainotteisempia - sillä oikeassakin elämässä on osattava suurin osa sanoista ulkoa, kaikkea kun ei voi tarkistaa ja toiset sellaisia, joissa voisi olla vaikka koko kirja mukana ja testaisimme oppilaan kielitaitoa ja opiskelutaitoja laajemmin. Tai entäpä jos kielten tunneilla oikeasti opettelisimme käyttämään google kääntäjää ja muita nettisanakirjoja? Hyödyntämään wikipediaa käännöksissä? Jos emme tekisikään näistä vihollisia, vaan ystäviä ja työkaluja ja teettäisimmekin käännöksiä näitä työkaluja käyttäen, jolloin oppilaatkin huomaisivat, että ne eivät anna valmiita vastauksia, vaan peruskielitaitoakin tarvitaan.

Vielä loppukommentti niille, jotka ovat huolissaan oppilaiden yleissivistyksen tasosta ("jos ne eivät mitään opettele ulkoa, niin mitä käy yleissivistykselle"): paras tapa oppia jotain ja muistaa se myös myöhemmin on käyttää tietoja, soveltaa niitä, yhdistellä ja pohtia. Ajatelkaapa, jospa ne oppilaat näin tekemällä muistaisivatkin paremmin ne asiat, jotka he ennen opettelivat vain irrallisina tietoina koetta varten ja unohtivat heti sen jälkeen?

Jakoon vaan

Tässä parin viikon sisään uutisoitiin "opettajien ja OAJ:n välisestä kinasta". Kuulemma opettajat haluaisivat, että kaikki itse tehty materiaali pitäisi ehdottomasti jakaa myös muiden saataville ja OAJ pahana byrokraattina haluaa estää tämän.

Minusta koko kina on ihan keksimällä keksitty juttu. Mitä siinä oikein on muka kinastelemista? Eihän yksikään tervejärkinen opettaja vaadi, että kaikki itsetehty materiaali olisi pakko jakaa muiden kesken ja että kaikkien pitäisi opetusmateriaali valmistaa. Eikä OAJ kiellä ettei opetusmateriaalia saisi jakaa ilmaiseksi. Se, että keskustelunavaus on uutisoitu kinaksi aiheuttaa vain sen, että järkevä keskustelu keinoista jakaa itsetehtyä materiaalia tyssää siihen.

Suomessa on aika hyvät opetusmateriaalit tarjolla jo valmiiksi. Kirjasarjoja uudistetaan aktiivisesti (ainakin isommissa aineissa) ja ilmaistakin materiaalia on tarjolla sitä haluaville. Silti huomaan itse tekeväni, tai editoivani, aika paljon materiaalia. Suunnittelen itsenäisiä projekteja, kokoan lisätehtäviä ja kertaustehtäviä, väännän tukiopetusmateriaalia ja eriyttävää materiaalia, keksin pelejä ja leikkejä. Tiedän että monet muutkin tekevät tätä työtä ja tiedän, että vinkit eivät aina kantaudu opettajalta toiselle ja sama pyörä keksitään yhä uudestaan ja uudestaan vierekkäisissä luokkahuoneissa. Sehän oli yksi syy tämän bloginkin perustamiseen: laittaa vähän ideoita ja ajatuksia kiertoon. Ihan omasta vapaasta tahdosta siis. Ei kenenkään velvoittamana.

Tiedän myös, että vaikka englanninopena minulle on materiaalia yllin kyllin, on tilanne vähän erilainen joissain toisissa aineissa. Ranskan oppikirjoja ei ole uudistettu hetkeen ja yläkouluun soveltuvin kirja on minusta sisältöineen lapsellinen ja kulttuurisia stereotyyppejä tukeva, ei ajatuksia ja keskustelua herättävä. Yhteiskuntaopinopettajat joutuvat jatkuvasti päivittämään tietojaan ja materiaaliaan alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Ja niin edelleen. Varmaan joku ranskanope ihan mielellään jakaisi materiaalipakettinsa, jonka on tehnyt ranskalaisen nykymusiikin ympärille ja ehkä yhteiskunnan muutoksistakaan ei tarvitsisi jokaisen opettajan tehdä aina yksin havaintojaan ja tulkintojaan ennen kuin opit on talletettu oppikirjoihin.  

Siksipä minusta olisi hauskaa jos Suomessa olisi opettajille oma portaali, jossa halukkaat voisivat jakaa ideoitaan, materiaalejaan, ajatuksiaan. Siis jos haluavat. Ihan vapaaehtoisesti. Ilman velvoitetta keneltäkään. Portaalissa voisi käydä keskusteluja kohtaamistaan haasteista, pallotella ideoita, kommentoida toisten materiaaleja ja kehittää niitä eteenpäin, lainata, editoida, hakea inspiraatiota omaan opetukseen.

Tälläinen portaali vaatisi tarkkaa moderointia, jottei keskusteluissa ylity vaitiolovelvollisuuksien rajat tai jottei kukaan jakaisi omanaan muualta ottamaansa, tekijänoikeuksien suojaamaa, materiaalia. Asialinja säilyisi myös parhaiten, kun jokainen portaalin jäsen esiintyisi omalla nimellään ja portaali olisi rajattu vain rekisteröityneiden käyttäjien käyttöön. Silti, jotta portaalista olisi jotakin hyötyä, se pitäisi olla laajasti kaikkien opettajien tiedossa eli sitä pitäisi mainostaa ja markkinoida opettajille. Mitä enemmän aktiivisia, vapaaehtoisia käyttäjiä, sitä enemmän jaettavaa materiaalia, sitä enemmän kehittäviä kommentteja ja inspiroivia keskusteluja. Siksi esimerkiksi OAJ:n jäsensivujen kautta avautuva portaali voisi toimia hyvin. OAJ:hin kuulumattomat opettajat voisivat hakea tunnukset portaaliin esimerkiksi työnantajansa tai vaikka paikallisyhdistyksen kautta, jottei portaali rajoittuisi vain järjestäytyneiden opettajien käyttöön.

Minusta koko keskustelun ydin ei missään vaiheessa ole ollut se pitäisikö opettajan velvollisuutena olla tuottaa materiaalia ilmaiseksi jakoon, vaan se miten materiaalia voisi jakaa ja kehittää tehokkaasti niiden kesken, jotka niin tahtovat tehdä ja siihen keskusteluun ehkä OAJ:kin voisi ottaa osaa!

Ahaa-elämyksiä

Sorkin viime sunnuntaina häthätää wilmaa auki puhelimen surkealla selaimella (ja kosketusnäytöllä johon en vaan tunnu ikinä tottuvan) ja onnistuin klikkaamaan vasemmasta palkista linkkiä "kyselyt". Rehellisesti sanottuna en ollut ikinä edes huomannut koko linkkiä aiemmin! Pakkohan minun oli sitten ihan oikeallakin tietokoneella alkaa tutkia sitä kysely-mahdollisuutta ja sain oikein ahaa-elämysten sarjan :D

Ensinnäkin kyselyitä onkin wilmalla äärettömän helppo tehdä! Napsuttelin heti kasaan omalle valvontaluokalle kouluviihtyvyyskyselyn, jossa vähän kyselin paitsi viihtymistä koulussa, myös luokkahengestä ja itsearvioita. Ensimmäisellä kerralla Star Softin sivuilta ohjeet olivat kyllä tarpeen, sillä vaikka kysely loppujen lopuksi on helppo tehdä, on sivupohja itsessään vähän sellainen, että sitä on ilman ohjeita vaikea ymmärtää.

Nyt siis olen kehottanut kaikkia oman valvontaluokan oppilaita käymään täyttämässä kyselyn ennen vanhempainiltaa, jolloin vanhemmille voi hieman välittää oppilaidenkin kommentteja ja kuulumisia. Toteutin kyselyn täysin nimettömänä niin, ettei minulla edes ole mahdollisuutta ottaa selvää kuka on mitäkin vastannut. Tahdon nimittäin mahdollisimman rehellisiä vastauksia. Noin puolet oppilaista on nyt käynyt täyttämässä kyselyn ja luulen, että suunnilleen siihen se jääkin. Niin kai aikuistenkin kohdalla vapaaehtoisten kyselyiden vastausprosentti jää jonnekin 50 prosentin alle.

Ensimmäisen kyselyn laadittuani alkoi mieleni kuplia.

Entäs jos loisin kiusaamiskyselyn, sellaisen joka olisi aina avoin ja jonne voisi nimettömänä ilmoittaa kiusaamisesta? Kiusaaminen on kaikesta puhumisesta ja paasaamisesta huolimatta tabu myös oppilaiden kesken. Kukaan ei halua leimautua kiusatuksi tai kantelijaksi. Moni tietää, mutta ei osaa tai uskalla tai jopa viitsi kertoa. Auttaisikohan nimetön kaavake wilmassa?

Entäs jos toteuttaisi itsearvioinnit wilmassa? Siis ihan nimellä. Se voisi toimia ihan hyvin, vaikka sitä varten pitäisi kyllä mennä koko luokan kanssa atk-luokkaan, koska muuten osalla jäisi varmasti arvioinnit tekemättä.

Voisikohan jonkun tehtävänkin teettää niin, että se palautettaisiin nimenomaan wilma-kyselyn kautta? Ei nyt mitään koetta ehkä peruskoululaisille kuitenkaan, mutta joku lyhyt kirjallinen työ. Netissä tehtävä luetunymmärtäminen tai aineistonhakutehtävä... Vastaukset olisi helppo kerätä yhteen wilmasta. Tähän tarkoitukseen on tietysti olemassa erillisiä työalustojakin, mutta meidän koulussa sellaista ei ole yhteisesti käytössä ja siksi helpointa olisi ehkä käyttää jo käytössä olevaa ja tuttua ohjelmaa.

Lukiossa ainakin voisi kerätä kurssipalautteet wilman kautta, mutta miksei myös peruskoulussa voisi pyytää palautteita wilmassa. Kyselynhän voisi suunnata myös vanhemmille ja pyytää vanhemmilta palautetta vaikkapa koulun ja kodin völisestä yhteistyöstä tai muusta semmoisesta.

Tai ihan hupia! Jos ystävänpäivänä tai halloweenina kirjoitettaisiin vaikka runoja ja oppilaat saisivat äänestää mielestään parhaan runon wilman kautta?

Hitsin vitsi, kun tuo pidempi työtauko taas tuossa lähenee enkä ehdi alkaa testailla kaikkia näitä hienouksia käytännössä! ...ja ehkä se on toisaalta hyväkin. Ehtii innostus taas vähän laantua. Loppujen lopuksi oppilaat kyllästyvät aika nopeasti kaikennäköisiin ylimääräisiin temppuihin, kun opettaja on vasta pääsemässä vauhtiin!

Onko oppilas sun kaveri? Edes Facebookissa?

Viikko siihen, että työt alkaa :)

Ilmeisesti oppilaillakin on koulu palannut mieleen, sillä minulle tupsahti taas kaveripyyntö Facebookiin. Pyyntö tuli tällä kertaa oppilaalta, joka keväällä pääsi ysiltä eli ei nykyiseltä oppilaalta. Mutta melkein.

Olen pitänyt tähän asti tiukan linjan siinä, että minulla ei ole oppilaita kavereina FB:ssä. Katson, että kyse on minun yksityiselämästäni: kuvista, mielipiteistä, perheestä, kavereista. Aina joskus joku on kaveripyynnön laittanut ja olen kieltäytynyt, kiittänyt ja kertonut etten ota oppilaita kavereiksi. Olen myös joskus sanonut, että pyydä uudestaan kun et ole enää minun oppilaani, niin katsotaan sitten uudestaan. No nyt ollaan sitten tässä.

Minulla on aika paljon kollegoita, joilla on oppilaita kavereina FB:ssä. On sellaisia, jotka käyttävät FB:tä jopa oppilaille tiedottamiseen. On sellaisia, jotka tuskin lainkaan käyttävät FB:tä ja siksi oikeastaan on sama keitä kavereina on ja keitä ei, kun mitään henkilökohtaista tai ylipäänsä mitään ei sen kautta voi nähdä tai lukea. On sellaisia, joilla on oppilaita kavereina, mutta heidät on eroteltu eri listoille, jotta nämä eivät näe kaikkia päivityksiä ja kaikkia kuvia. Saattaa olla sellaisiakin, joille ei ole väliä, että oppilaat näkevät - onhan opettajakin vain ihminen ja hyvä se on oppilaidenkin ymmärtää. Tiedän myös sellaisia (tosin en opettajia), joilla on työprofiili ja henkilökohtainen profiili ja päivitykset sen mukaisia. Ja sitten on meitä, jotka emme ota oppilaita kavereiksi ollenkaan.

Nyt sitten olen vähän kahden vaiheilla. Toisaalta poika ei enää ole oppilaani, joten voisin hyväksyäkin hänet kaveriksi. Toisaalta sitten hänellä on varmasti kavereita, jotka taas edelleen ovat oppilaitani enkä tahtoisi kyllä yksityisten asioideni leviävän edes suusta suuhun. (Olettaen että ne nyt edes ketään oppilaita kiinnostaisivat niin paljon, että viitsisivät juoruta.) Voisin kyllä tehdä kaverilistan, johon oppilaat laittaisin ja rajaisin heidän näkymiään profiiliini, mutta miksi sitten ylipäänsä hyväksyisin kutsun? Ei minulla ole tarvetta paisuttaa kaverilistaani valtavaksi vain jotta se näyttäisi hienolta. Ja onko oppilas edes oikeasti kaverini?

Jos hyväksyisin tämän oppilaan, saattaisin saada kutsuja lisää. Silloin pitäisi miettiä missä menee raja siihen, kenet hyväksyn ja kenet en. Olisi epäreilua hyväksyä yhden (entisen) oppilaan kutsu ja hylätä toisen. Voiko oppilaista käyttää samaa perustelua kuin kavereista: "en ole tuon kanssa kovin läheinen eikä me olla koskaan missään tekemisissä, niin en hyväksy häntä kaverikseni". En oikein voi vedota läheisyyteen yhden, mutten toisen (entisen) oppilaan kanssa. Tai ehkä siinä tapauksessa voisin, jos oikeasti tuntisin jonkun myös koulun ulkopuolelta vaikka perhesiteiden tai harrastusten kautta. Ja tuskinpa näitten oppilaitten kanssa olisin tekemisissä mitenkään muuten kuin Facebookissa. (Sitten taas toisaalta, olisinko niiden työkavereiden, jotka kaverilistaltani kyllä löytyvät? Vai onko se eri asia? Miten?)

Taidan pitää edelleen linjani ja kieltäytyä kutsusta, vaikka onhan se imartelevaa että edes pyydetään :)