keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kokouskammo

Minä turhaudun opekokouksissa. Tässä lista pahimmista puistatuksista.

1) Huono valmistelu. Se johtaa aina kauheaan ajanhukkaan ja turhaan jaaritteluun ihan triviaaleista asioista. Mietitään vaikka liikuntapäivän ajankohtaa, niin aletaan pohtia, että koskas se oli viimeksi ja kuka sen järjestikään ja mitä silloin tehtiin. Kaipaisin hiukan enemmän yritysmaailman käytäntöjä kokouksiin ja parempaa valmistelua: tässä vaihtoehdot, kommentteja? äänestetään!

2) Jaarittelijat. Ne opettajat jotka aina haluavat alkaa käyttää yhteistä kokousaikaa johonkin pikkuseikan pohtimiseen. Ne jotka alkavat kokouksessa ideoida sitä liikuntapäivää, vaikka juuri on pistetty kasaan porukka, joka sen suunnittelee. Ne joilla ei oikein ole mielipidettä edes mihinkään suuntaan, kunhan toistelevat aiempia puheenvuoroja. Ne jotka yrittävät aloittaa syvällisen keskustelun nykynuorten kunnioituksen puutteesta kesken kokouksen. Lyhyesti siis ne opettajat, jotka eivät kai koskaan ole olleet tehokkaissa ja toimivissa kokouksissa.

3) Hölisijät. Opettajat käyttäytyy kokouksissa usein huonommin kuin oppilaat tunneilla. Takapenkissä on aina rivi niitä, joilla on tärkeämpääkin asiaa kuin kuunnella mitä päätetään tai mistä puhutaan. Ja etupenkissä toisaalta rivi niitä opettajia, jotka mulkoilevat pahalla silmällä taakse.

4) Tuppisuut. Siis ne, jotka eivät koskaan kysyttäessäkään ilmaise ensimmäistäkään mielipidettä, mutta purnaavat heti kokouksen jälkeen, että kun mentiin päättämään näin.

5) Muutosvastarinta. Opettajat aina vastustavat muutosta. Aina.

6) Huono ajanhallinta. Listasta ehditään käydä puolet, kun kokousaika alkaa olla ohi ja niinpä loput jää käsittelemättä. Silti rehtorilla ei ole kanttia keskeyttää yhtä jaarittelijaa, joka on taas huolestunut nuorison energiajuomista.

Ai mistä huomaa, että olen joskus ollut muissakin töissä ja istunut vähän erilaisissa kokouksissa? :D

Taisin joskus sanoa, että kerron myöhemmin miten Wilma meidän koululla otettiin käyttöön. Siinä on oikein hyvä esimerkki ihan älyttömästä opekokouksesta, joten kerronpa nyt.

Wilmaa oli suunniteltu koululle jo pitkään ja sitten siitä taas keskusteltiin kokouksessa. Rehtori esitteli asian ja sen jälkeen alkoi jaarittelu puolesta ja vastaan. Kun se on niin hankalaa ja ei ole koneita joka luokassa ja mitenhän ne tunnukset ja muutenkin joutuu tietokoneella turhaan istumaan. Mutta olisihan se kätevää ja tieto menisi koteihinkin nopeammin ja moni vanhempi on sitä kysellytkin. Keskustelu ei edennyt minnekään. Parikymmentä minuuttia päivittelyä ja lopulta rehtori alkoi siirtyä seuraavaan asiaan ilman, että mitään päätöstä oli tehty. Ei puolesta, ei vastaan.

No, minä vähän turhauduin. Olin ollut pari kuukautta vasta virassa enkä ollut tainnut koskaan avata suutani aiemmin kokouksessa. Silloin avasin ja ehdotin, että jospa päätettäisiin jotakin, vaikka että otetaan se wilma. Järjestetään koulutusta opettajille ja vanhemmille ensin, sitten kuukauden koejakso ja katsotaan mitä ongelmia oikeasti esiin tulee ja pyritään sitten korjaamaan ne, sen sijaan että etukäteen päivitellään ja arvaillaan. Minun puheenvuoroani seurasi hiljaisuus. Sitten rehtori vilkaisi minua ja sanoi: "No niin. Päätetään siis, että otetaan wilma käyttöön, heti lukukauden alusta. Opettajille koulutus sen käytöstä järjestetään kolmen viikon päästä ja vanhemmille heti koulun alettua." Kukaan ei sanonut enää mitään. Paitsi kokouksen jälkeen alkoi se tavallinen narina. Ja minä olin ihan ihmeissäni, kun käytännössä siis minä olin rehtorin kanssa yksin päättänyt, että se Wilma otetaan käyttöön.

4 kommenttia:

  1. meidän opehuone ei selvästikään ole näköjään ainut jaaritteluun taipuva.... Aiemmin varsinkin meidän kokoukset oli jostain todella syvältä. Me ei ikinä tehty minkäänlaisia päätöksiä... Kaikki jäi vähän auki ja katellaan sitten -meininkiin.... Revin hiuksiani ne muutamat kerrat, kun jouduin olemaan kirjurina. Pöytäkirjan kohdat olivat tyyliin 1. plaaaplaaplaa. asiasta keskusteltiin. 2. plaaplaaplaa asiasta esitettiin erinäisiä mielipiteitä. Asiaa pohditaan edelleen. jne jne...
    Nykyään meillä on viikottainen "kokous", tosin ne eivät ole virallisia kokouksia vaan niissä käsitellään akuutteja asioita yms. Huomattavasti parempi systeemi kuin se, että on kokouksia silloin tällöin ja asialista paisuu ja paisuu. Nyt meidän "kokoukset" on aina aamuisin 8-9, joten pakko on vielä saada asiat päätökseen, koska tunnit alkavat... Aiemmin kokoukset saattoivat venyä siihen asti, että ensimmäiset kehtasivat vain häipyä paikalta....

    VastaaPoista
  2. Pienen työyhteisön (5 opea) etuja on se, että kokoukset on todellakin epämuodollisia. Kesken kokouksen voi ihan hyvin loikata täyttämään kahvikuppiaan ja silti pysyy kärryillä, mistä keskustellaan. On aikaa höpötellä niitä näitä ja silti saadaan päätöksiäkin aikaiseksi. Haittapuolina toki se, että mitä tahansa päätetäänkiin, kaikki pääsee / joutuu osallistumaan toteutukseen. Ei ole juurikaan mahdollisuuksia työryhmiin tai juhlavuoroihin tai takarivin huomaamattomana pysymiseen... t.Eerika

    VastaaPoista
  3. Minä viihdyn opekokouksissa, vaikka ne ovatkin kuvailemasi kaltaisia! Revin minäkin hiuksia välillä, kun päätöksiä tehdään melkoisen harvoin ja "katellaan muutama viikko" plus ne äänekkäät, jotka taistelevat asiansa läpi vaikka harmaan kiven. Itse lukeudun takapenkin huomaamattomiin, harvemmin päätäni auon, mutta nautin siitä, että opekokous on ainoa hetki, kun koko porukka (n. 30) on paikalla. Välillä se on enemmän sosiaalinen/pedagoginen kahvila kuin kokous.

    VastaaPoista
  4. Minäkin kyllä tykkään toisaalta kokouksista, meillä ne on samoin 8-9 joten ne ei veny niin kuin aikaisemmissa kouluissa missä olen ollut. Nautin oikeastaan siitä, että ei tarvitse itse olla vetovastuussa vaan voi istua ihan itsekseen ja hörppiä kahvia ja piirrellä kukkia kalenteriin, jos ei kiinnosta. Sitten taas jos oikeasti jotain pitäisi päättää tai saada aikaan, niin alkaa ärsyttää se tehottomuus ja jaarittelu ja silloin tulee turhautuminen :)

    VastaaPoista