keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Tuntisuunnitelmia ja suunnittelemattomuutta

Mietiskelin tänään taas ysien tuntien jälkeen tuntisuunnitelmia tai lähinnä siis, että pitäisiköhän niihin taas panostaa hieman lisää. Auskunahan tuntisuunnitelmien vääntämiseen käytettiin tolkuttomasti energiaa ja kaikki kellotettiin tarkkaan. Sitten käytännössä ei sellaiseen näpertämiseen ole koskaan aikaa eikä ehkä aina tarvettakaan. Joidenkin ryhmien kanssa tunnit sujuvat suurempia suunnittelematta ja sitten on näitä ryhmiä, joitten kanssa kun hetkeksi pysähdyt miettimään, herpaantuu ryhmä käsistä.

Suunnittelen kyllä jonkun verran kaikkia tunteja eteenpäin. Katson aina joka kappaleen etukäteen läpi, valitsen mitä tehtäviä tehdään, mietin vähän miten kielioppi käsitellään, tehdäänkö jotain isompia töitä tai pidetäänkö sanakokeita. Käytän tätä kirjasarjaa ekaa vuotta ja uusi kirja vaatii aina enemmän työtä. Sen tarkempaa suunnitelmaa harvoin teen ja nämäkin suunnitelmat muuttuvat usein lennossa.

Sitten on meidän ysit. Tasoerot on tolkuttomat. Yksi miettii, että pitäisikö hän olla he vai hi ja toiselle passiivin menneet aikamuodot on ihan peruskauraa. Motivaatio on niillä hieman hukassa. Yhdellä sylissä kännykkä, toinen peilaa silmämeikkiä. Ne jotka on tehneet ja osaa, ne turhautuu. Ei ne häiriköi juurikaan, mutta eivätpä tee paljon muutakaan. Kaikki oppilaslähtöinen on tuhoontuomittua. Viittaaminenkin pääsääntöisesti ylivoimaista. Läksyt ihan vitsi.

Olen melko varma, että tarkemmat tuntisuunnitelmat auttaisivat tuntien pidossa paljon, kun siirtymät yhdestä tekemisestä toiseen olisi mietitty valmiiksi. Eriyttäminenkin pitäisi miettiä paremmin valmiiksi, sillä sellaiset itsenäiset työt, joissa vastuu tarkistamisesta jää oppilaalle, eivät vaan toimi. Huoh, ja sitten pitänee vetää vain tylsiä perustunteja - kuunnellaan, luetaan, käännetään, tehdään tehtävät, tarkistetaan - ja toivoa, että niistä jotain jäisi mieleenkin.

Suunnitteletteko te tuntejanne vai onnistuuko tunteella? Entä luuletteko että parempi suunnittelu auttaisi noitten saamattomien ysien kanssa?

6 kommenttia:

  1. Hei,
    bongasin tämän blogin tuolta Tildan kautta jokin aika sitten ja on hauska lukea blogia, jota kirjoittaa englanninopettaja.

    Itse olen siis 27-vuotias viime kesänä valmistunut englanninopettaja ja nyt olen ollut puoli vuotta sivutoimisena tuntiopettajana lukiossa. Oon saanut kyllä suht rennon aloituksen ope-elämään, koska kurssimääräni ei sivutoimisena ole hurja. Samalla olen kuitenkin nauttinu työstäni aivan äärettömästi. Kyllä tämä on niin minun juttu! Syksyksi tosin taas uuden työpaikan hakua...

    Mutta oli minulla kysymyskin. Eli oletko koskaan kerännyt kirjallista palautetta oppilailtasi? En tosin tiedä, kuinka kannattavaa se välttämättä on yläkouluikäisiltä... Itse siis olen ihan omasta mielenkiinnosta jokaisen kurssini jälkeen kerännyt anonyymin oppilaspalautteen, jossa kyselen mitä mieltä he ovat sekä omasta kurssityöskentelystään, olisivatko voineet esim. tehdä jotain toisin, sekä mistä erityisesti pitivät kurssista ja mitä jäi puuttumaan. Olen itse pitänyt paljon jokaisesta ryhmästäni, vaikeita oppilaita ei juuri ole ollut, taso on yleisesti melko korkea, ja olen toivonut, että oma (naiivi?!) innostukseni välittyisi ja motivoisi. Näin se onkin ollut enimmäkseen palautteita lukiessa ja siitä tulee toki aina hyvä mieli.

    Kuitenkin joukkoon mahtuu aina oppilaita, jotka eivät tykkää jostain opetustavasta, harjoituksesta tai persoonastani, ja mietinkin miksi juuri ne negatiiviset palautteet jää niin kauaksi aikaa päähän pyörimään, vaikka 95% on positiivista. Otan ehkä liian henkilökohtaisesti sen, kun joku kirjoittaa "kurssi oli tylsä, en jaksanu keskittyä" tai "miksei etukäteen sanottu, että aineista saa yo-pisteet, olis ollu aika tärkeetä tietää" (kyllä muuten sanottiin!) tai "relaa vähän, älä jaksa nipottaa". Tuo viimeisin tuli tytöltä, jonka käsialan tunnistin heti haha, ja se oli ottanut jo nokkiinsa siitä, kun toruin sen myöhässä palautettua ja selvästi huolimattomasti sutaistua kotiainetta.

    Pidemmittä höpinöittä siis yritän tässä sanoa, että ehkä sitä näin alussa on vielä jotenkin niin herkkä ja toivoo vaan tekevänsä parhaansa, joka ei tietenkään aina välttämättä miellytä kaikkia. Pyörittelen vain niitä negatiivisia kommentteja mielessäni, vaikka pitäisi hymyillä niille positiivisille: "Pitkästä aikaa tosi kiva kurssi. Osallistuin paljon enemmän tunnilla ku tavallisesti. Valitsen kyllä jatkossakin sun kursseja!"

    Onko vastaavia kokemuksia? Kiitos aidosta ja mielenkiintoisesta blogista!

    Anna

    VastaaPoista
  2. Heippa Anna! Kiva että olet löytänyt lukijaksi! Kommenttisi antoi aihetta taas pariinkiin uuteen postaukseen :) joten ehkä nyt vain lyhyesti vastaan viestisi ytimeen. Olen aina silloin tällöin pyytänyt palautetta tunneista ja itsearvioita siinä samalla. Pääosa palautteesta on yleensä tyyliin "ihan jees" tai pelkkä viiva, klassikkoja on myös "vähemmän läksyjä" tai "helpommat kokeet", silloin tällöin seassa on ihan oikeasti hyödyllistäkin palautetta. Ehkä tuo kouluaste myös vaikuttaa siihen, etten ota tunneilla viihtymättömyyttä niinkään itseeni. Viime viikolla sain mm kuulla olevani huono ja sietämätön opettaja, koska en antanut pitää puhelinta pöydällä jne. Jossain kohdassa sitten vaan huomaa, ettei saa ryhmästä edes sitä irti, mitä siitä voisi saada - ja se oli ehkä oman kirjoitukseni ydin. Mitä nuorempia oppilaat, sitä selkeämpiä tuntien on oltava toimiakseen hyvin - tai niin ainakin luulen ja ainakin nyt viime tunnit on parempien suunnitelmien kanssa menneet ysien kanssa hieman paremmin! Mutta siitäkin ehkä toiste taas lisää :)

    VastaaPoista
  3. Mä suunnittelen useimmat tuntini pitkälti yhdessä kollegan kanssa. Tähän on monta pakon sanelemaa syytä (liittyen ryhmäjakoihin yms.), mutta se on kyllä osoittautunut erittäin hyväksi tavaksi. Erityisesti me suunnitellaan enemmän tukea tarvitsevien oppilaiden opetus, mutta mietitään myös nopeammin etenevien ryhmien tarpeita. Tällä suunnittelulla me ensinnäkin taataan se, että kaikki saa aikalailla samantasoista opetusta, vaikkakin suuresti eritytettynä. Taataan myös se, että kaikki ryhmät kykenee etenemään pohjimmiltaan samassa tahdissa ja voidaan pitää siis myös keskenään hyvin vertailukelpoiset kokeet. Ja suurin hyöty on ehdottomasti siitä, että kollegan kanssa asioita tulee mietittyä huomattavasti enemmän kuin yksin suunnitellessa. Monesta asiasta me ollaan eri mieltä ja suunnitellessa näistä asioista sitten väännetään, mutta aina ollaan lopulta päädytty yhtenevään mielipiteeseen. Ja tän yhteistyön kautta meistä on tullut jotenkin enemmän oppilaslähtöisiä. Ollaan opittu miettimään niitä asioita nimenomaan oppilaan kannalta.
    Lisäksi mulla on ryhmiä, joissa en tee noin vahvasti yhteistyötä kenenkään kanssa ja niiden suunnittelukin kyllä jää sitten hieman vähäisemmälle.... Mutta se on havaittu monesti, mitä vaikeampi ryhmä, sitä tärkeämpi merkitys suunnittelulla on...

    VastaaPoista
  4. Tuollainen pikkupakko suunnittelussa on varmasti ihan hyväksi :) Kuulostaa kyllä tosi motivoivalta tuollainen työja varmasti jos yhteistyö pelaa, on lopputulos parempi kuin yksin tehdessä, kun on tavallaan opponentti mukana suunnittelussa! Minä olen käytännössä melkein ainut englanninopettaja koko koulussa (minulla on 10 ryhmää, toisella 2), joten ihan samanlaista mahdollisuutta minulla ei ole ainakaan kaikkien ryhmien kohdalla.

    VastaaPoista
  5. Hei,

    minäkin löysin tieni tähän blogiin Tildan kautta ja oikein mukava ylläri olikin, täytyy lukea ajan kanssa lisää.
    Olen toiminut ruotsin ja enkun opena jo kuusi vuotta ja silti suunnittelen tuntini edelleen. Käytän siis vihkoa, mutta toisaalta varmaan mahtuisi lyhyesti kirjaamaan asiat myös isompaan opettajan vuosikalenteriin. Olen opettanut kaikilla asteilla ja tällä hetkellä lukiossa ja jonkinmoinen suunnitelma on sielläkin tarpeen, paitsi ehkä sitten, kun on vetänyt kurssit useita kertoja, mutta silloinkin ryhmät ovat yleensä erilaisia ja joitakin asioita haluaa kokeilla eri tavalla tai erissä järjestyksessä. Puhumattakaan, jos vaihtaa kirjasarjaa...silloinhan aloitetaan taas alusta.

    Hauska oli kyllä muistella niitä auskuaikojen tuntisuunnitelmia, johon kirjattiin minuuttimäärät miten kauan johonkin asiaan oli tarkoitus käyttää aikaa ja suurin piirtein piti olla vuorosanatkin jo valmiina...siperia opettaa, että kunnollisilla tuntimäärillä ei sellaiseen suunnitteluun vaan ole normaalissa elämässä aikaa.

    Voithan kokeilla sellaista tiukan meiningin tuntia, että olet kellottanut kaiken ja siirtymiset aiheesta/tekemisestä toiseen aiheuttaisivat mahdollisimman vähän napinaa ja hämmennystä. Lukiolaisten kanssa on joskus hankalaa, kun he tahtovat olla niiiiin hiljaisia, että itse joutuu hoitamaan puhumisen (mikä taas ei kielen oppimisen kannalta ole se olennaisin).

    mukavaa kevään jatkoa!

    t. Hanneli

    VastaaPoista
  6. Hei vaan Hanneli ja kiva kun löysit tänne!
    Itse asiassa vähän tiukemmalla meiningillä olen nyt ysien tunnit vetänyt ja tunnit on toimineet paaaaljon paremmin. Minuuttikellottamiseen en ole ruvennut, mutta järjestyksen ja toteutuksen olen tarkemmin miettinyt etukäteen. Itse asiassa samalla on eriytyskin tullut paljon paremmin hoidettua. Sitä kun on hankala lonkalta vetää :)
    Aurinkoista pääsiäistä!

    VastaaPoista