maanantai 12. maaliskuuta 2012

Koerumba

Nyt alkaa koerumba olla taas hetkeksi ohi minullakin. Huomenna pitää vielä palauttaa yhden kasiluokan kokeet ja sitten saakin taas olla jonkun aikaa rauhassa.

Kokeisiin menee ihan tolkuttomasti opettajan aikaa! En ollut oikeastaan tajunnut sitä yhtään edes opiskeluaikana. Vasta kun olin ensimmäiset kokeeni pitänyt, aloin ymmärtää miten iso show niitten teko ja korjaaminen oikeasti on.

Jos nyt ei edes puhuta kokeiden laatimisesta, niin tarkistamiseen varsinkin uppoaa helposti monta tuntia. Minä tarkistan yleensä kokeet tehtävä kerrallaan eli ensin kaikki ykköstehtävät, sitten kakkoset ja niin edelleen. Ainakin minusta homma on niin nopeampaa ja varsinkin tehtävissä, joissa oppilaat itse kirjoittavat tekstiä, pysyy sama arvostelutaso helpommin, kun muistaa suunnilleen miten paljon mistäkin tehtävästä on rokottanut. Tosin ilman kaikenmaailman lunttilappuja ei siitäkään tulisi mitään. Oppilaat kun on sangen luovia virheitä tehdessään!

Nyt kokeiden kanssa vierähti viime viikonloppu. Päivällä oli aina jotakin oikeaa tekemistä ja illat istuin kokeiden kanssa miehen katsoessa telkkaria. Mitä laajemmin osaamista heijastava tehtävä, sitä kauemmin sen tarkistamisessa menee. Alan pikku hiljaa ymmärtää opettajia, jotka suosivat monivalintatehtäviä!

Sitten kun on istunut illat korjaamassa kokeita, ei välttämättä huumorintaju riitä siihen, kun oppilaat mankuvat kokeitaan takaisin. Kuulemma heidän ei tarvitse tehdä läksyjään, kun kerran en minäkään ole tarkistanut heidän kokeitaan! (Tuo kommentti saa minut kyllä aina näkemään punaista ja takaa oppilaille melkoisen luennon siitä, miten kauan kokeiden tarkistaminen vie verrattuna siihen miten kauan he käyttävät läksyjensä tekemiseen!)

Mutta nyt se siis taas hetkeksi on ohi. Toukokuussa sitten taas.

Ja kyllä, koepäivät on varattu, etten jää ilman! Onko sinulla?

2 kommenttia:

  1. Vanha äidinkielen opettaja on jo aika rutinoinut korjaamiseen. Minä olen pitkään pitänyt periaatteena, että palautan kokeet/kirjoitelmat/kirjakertaukset aina seuraavaksi tunniksi. Eivät ne hilloamalla parane :-)

    Jaan korjattavan tasaisesti pitkin vuotta. Tänä lukuvuonna elokuussa ensimmäisellä kouluviikolla 35 ei ollut mitään korjattavaa, seuraava kokeeton viikko oli viikko 47, myöskään joulujuhlaviikolla 51 ei ollut mitään korjattavaa. Tämän kevätlukukauden aikana viikko 19 ja 20 toukokuun lopulla ovat vapaaviikkoja. Muilla viikoilla on aina 1-4 koepinoa. Yhteensä korjattavia töitä on 16-20/oppilas/lukuvuosi eli yhteensä suurin piirtein 2200 työtä vuodessa. Jos koulupäiviä on 190, niin se tarkoittaa 12 korjattavaa työtä jokaikinen koulupäivä. Tämän lisäksi vielä kirjalliset palautteet suullisista töistä. Että tasaisen tappavaa tahtia :-)

    VastaaPoista
  2. Sinulla on kyllä aika hyvä systeemi! Minulla toistaiseksi tarkistaminen venyy lähinnä siksi, että töiden jälkeen iltapäivä vierähtää pienen lapsen perässä juostessa ja iltaisin olen niin väsy, ettei mistään älyllisestä tule mitään :D
    Tuo koepäivien jakaminen eri viikoille toimisi kyllä johonkin pisteeseen asti varmaan minullakin... Rinnakkaisryhmien kanssa tosin olisi ehkä kuitenkin pidettävä kokeet aika lähekkäin, kun eteneminen muutenkin on samassa tahdissa eikä koetta kuitenkaan voi palauttaa ennen kuin kaikki sen ovat tehneet... Mutta jos edes vähän saisi hajautettua, niin urakka ei ehkä olisi niin kaamea joka kerta!

    VastaaPoista