maanantai 5. maaliskuuta 2012

Karjan ajaminen eli ulkoilupakko välitunneilla

Kyllä, meillä on pakko ulkoilla välituntisin. Kaikki välitunnit.

Oppilaiden ulos ajaminen on kuin karjan ajoa. Massaa alkaa työntää edellään pitkin käytävää kohti rappuja ja sitten ulko-ovea. Aina joku yrittää livahtaa tarkkasilmäisen cowboyn ohi mumisten jotain takin hakemisesta tai vessasta tai opettajainhuoneesta, vaan vahtikoira ei anna periksi: nyt on mentävä ulos. Jos ei liikettä tapahdu, aina voi uhata jälki-istunnolla. Nyt jos ei takapuolet nouse rapulta ja jalat ala lapsia ulos niin jokainen saa jälki-istuntolapun kotiinviemisiksi.

Lopulta kun tuulikaapista saa väännettyä sinnikkäimmät ulko-ovien ulkopuolelle (ei, tuulikaappia ei lasketa ulkotilaksi vaikka ulko-ovea pitäisikin auki) on aika ratsata vessajono, jossa on välitunnin pituuteen nähden aivan liikaa ihmisiä. Osan voi siis heittää pihalle: turha yrittää siinä vältellä ulkoilua, ette ehdi vessaan kuitenkaan. Sääliksi käy niitä, joilla on oikeasti hätä.

Koko show on ihan typerä.

Meillä ulkoilupakkoa perustellaan ensinnäkin tuulettumisella. Kun saa raitista ilmaa, jaksaa paremmin istua sisällä taas seuraavan tunnin. Toiseksi meillä ei oikein ole hyvää sisävälituntitilaa: vain käytäviä ja rappusia ja niitä on vaikea valvoa.

Silti vähintään kerran päivässä joku tulee opettajainhuoneeseen puhkuen pyhää raivoa laiskaa ulosvalumista kohtaan. Ne pitäisi saada kuriin! Jälki-istuntoja vaan kaikille, ketkä käytävästä löytyy! Minua show lähinnä huvittaa ja naurattaa teinien kekseliäisyys keinoissa vältellä ulos menoa. Ehdotin kerran kompromissiratkaisua opettajainhuoneessa: jospa ruokavälitunnit saisi olla sisällä. Silloin jäisi vain pari aamuvälituntia ja yksi iltapäivävälitunti valvottavaksi. Vähemmän stressiä meille, vähemmän stressiä oppilaille. Toivottavasti vähemmän temppuilua ulos menon kanssa, kun joka välitunti ei tarvitse.

Tarvitseeko erikseen sanoa, että ehdotus ammuttiin heti alas. Ei onnistu. Turha yrittää. Ei toimi. Ei edes mietitä onnistuisiko. Jälki-istuntoja vaan lisää.

Huoh. Joskus olen valmis allekirjoittamaan väitteen, että maailman muutoshaluttomin ammattikunta on opettajat.


5 kommenttia:

  1. Joissakin kouluissahan tuo sisällä olo on käytössä, ainakin, jos ulkokengät riisutaan sisällä. Siinä menisi järjetön aika aina, kun ulkokengät ensin laitetaan jalkaan eri tilassa ja sitten taas käydään ne riisumassa jne.

    Toisaalta sitten porukka voi olla aika levotonta iltapäivien tunneilla, jos ja kun sitä raitista ilmaa ei ole saanut.. Mutta sitten taas toisaalta, varsinkin keväisin porukka kuitenkin viihtyy siellä ulkona ihan vapaaehtoisestikin.

    Mielestäni kyllä ei ainakaan joka välitunti ole pakko ulkoilla, juuri tuon rahtautumisen takia. Voiskohan olla jokin kompromissiratkaisu, esim. että ruokavälkillä ei tarttisi olla ulkona eikä viimeisellä välitunnilla, varsinkin, jos monet pitävät iltapäivän kaksi viimeistä tuntia yhteen?

    VastaaPoista
  2. Minäkin INHOAN ulosajoja. Ja meilläkin joka välitunti pitää mennä ulos. Mutta siinä ajaessani sitten yritän vain muistella kuulemaani kansanterveyden professorin luentoa, jossa hän piti aivan ehdottoman tärkeänä nuorison aivojen hapensaannin kannalta ulkoilua tunnin välein ja jyrkästi halveksui kouluja, joiden laiskat ja mukavuudenhaluiset opettajat mieluummin ryystävät kahvia opettajahuoneissa kuin pitävät huolta kasvavista nuorista ja näiden terveydestä.

    VastaaPoista
  3. Milaja, minusta joku kompromissi olisi erittäin tervetullut, mutta pakko myöntää, että tilojen puutteessa on sisällä oloa hankalaa valvoa. Ja niin kuin tosiaan kirjoitinkin, ei muu opettajakunta tunnu olevan yhtä innokas kompromisseihin... Onneksi kevät tekee tuloaan, niin ulos ei ole ihan yhtä vaikea kammeta porukkaa.

    Anonyymi, minä taas suhtaudun koko juttuun huumorilla. Ajan kyllä porukat pihalle ihan tosissani, ettei uskottavuus mene, mutten ala liikaa hermojani kiristelemään sillä (niin kuin jotkut aina tekevät). Muistissani on nimittäin edelleen miten itse välttelin aikanaan pakkoulkoila ihan yhtä pontevasti :)

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Aivan vastikään olen eksynyt blogisi lukijaksi ja päätin nyt jättää kommentinkin :)
    Meillä on ulkovälkkiä onneksi vain 2. Aamupäivän 3:stä välkästä 1 ollaan ulkona, ruokavälkän saa olla sisällä (ruokailuun mennään ulkokautta, joten happea tulee) ja iltapäivän ainut varsinainen välkkä ollaan ulkona. Ja karjanajoahan se valvonta on... Mutta kuuluva ääni, sopiva huumorintaju ja sinnikkyys onneksi auttavat ;)

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa lukijaksi piikkipaatsama! Eipä tämä blogi kauaa ole vielä ehtinyt pystyssä ollakaan :) Mukava huomata, että opettajuuteen liittyvät aiheet kiinnostavat muitakin. Pitkään tätä ajatusta pyörittelin ennen kuin aloitin kirjoitella. Kotona kun ehkä ei mies ole niin kiinnostunut pohdiskelemaan näitä juttuja ja opettajainhuoneessa keskustelu ajautuu helposti sellaiseksi päivittelyksi. Joistain aiheista ei kunnon keskustelua saa aikaiseksi ollenkaan. (Hmmm... siitä tulikin mieleen, että mitkähän olisi opettajainhuoneen tabut - aiheet joista ei voida puhua... täytyypä kirjoitella siitäkin joskus lisää)

    VastaaPoista