sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Maitohapoilla

Pahoittelut laiskasta päivitystahdista, nyt vaan viime aikoina olisin tarvinnut vuorokausiini mielellään toiset 24h lisää, jotta ehtisin kaikkeen.

Päivärytmini on ollut koko syksyn aikamoinen.
6.15 kello soi - 45 min aikaa pukea, meikata, laittaa tukka, syödä aamupala ja juoda kahvi
7.00 herätän typsykän ja sujautan ulkohaalariin ja kampean autoon
7.20 lähden päiväkodilta ajelemaan töihin
8.00 ensimmäinen tunti alkaa
14.00 tai 14.45 viimeinen tunti päättyy, istun opehuoneessa tekemässä wilmakirjaukset, täyttämässä pedagogiset arviot, ottamassa kopiot ja tulosteet seuraavalle päivälle, soittelemassa tarpeelliset puhelut jne.
15.00/15.30 lähden ajelemaan kotiin joko suoraan tai kaupan kautta
15.30-17.00 välillä kotona ja mies tekee lähtöä töihin, loppuilta lapsen kanssa siihen asti, kunnes vihdoin ja viimein tulee se odotettu iltapuuroaika ja saan lapsen vihdoinkin sänkyyn
19.30/20.00 hetki aikaa itselle ja kotitöille
21.30 seuraavan päivän vaatteet valmiiksi itselle ja tytölle, suihkuun ja sänkyyn
22.00 kahdeksan tuntia aikaa nukkua

Nyt vaan viime viikkoina tuo armas, odotettu, ihana, tarpeellinen, tärkeä, korvaamaton iltahetki on mennyt kokeiden ja kirjoitelmien tarkistamiseen. Lopputuloksena loputon väsymys ja se, ettei minulla ole päivässä muuta "omaa aikaa" kuin hetki opehuoneessa ennen kotiinlähtöä. Työt seisoo, kun illalla ei vaan jaksaisi enää ja stressi taas aiheuttaa lisää väsymystä, joka hidastaa töitten tekemistä entisestään. Ehkä voin paljastaa, että väsymykseen vaikuttaa myös yksi, jo kohtalaisen kokoinen "sisäinen syy", jonka ansiosta lukuvuoteni katkeaa taas ennen aikojaan. Olen siis melkoisen maitohapoilla kun yritän pinnistää vielä vähän, että jaksaisin odottaa syyslomaa...

Mutta nyt takaisin ysien kirjoitelmien pariin. Yksi luokka olisi tarkistamatta vielä.

3 kommenttia:

  1. Moi!

    Tänä iltana oon lukenu sun koko blogin läpi. Kyllä, kaikki 53 kirjotusta. Mä oon lukenu ne vaan oppilaan näkökulmasta. Oon kasiluokkalainen tyttö, joka on aina jollain tasolla halunnu opettajaksi. En täysin tiedä miksi. Sun blogis oli kuitenki tosi mielenkiintosta luettavaa, ja huomasinki vasta äsken kattoo kelloa, ja tässähän meniki sitte kunnolla aikaa... Mutta ei se niin haittaa, lomalla ku oon. :)

    Välillä naureskelin ja välillä jäin miettimään tosissani joitain asioita mistä oot kirjottanu. Eniten mua kiinnosti sun kirjotus koulukiusaamisesta. Mä en oo itte onneks joutunu kärsimään paljoa koulukiusaamista, mutta se on aina tuntunu asialta johon haluaisin vaikuttaa. Oon joskus mun äikän opettajalle puhunu, että jos saatais kouluun joku kirja luettavaks, joka käsittelis koulukiusaamista ja sen seurauksia. Mun mielestä se vois olla oppilaisiin vaikuttavempi keino saada koulukiusaaminen loppumaan. Kun jotain lukee, niin sille antaa ihan oman aikansa ja ehtii myös ajatella ite omassa päässään sitä asiaa. Se, että koulussa puhutaan ja pauhataan kaiken maailman KiVa-koulu jutut läpi ja muut semmoset on loppujen lopuks aika turhaa. Nykyään se menee kaikilta oppilailta (ainaki niiltä, joilla on vähäkin vaikeuksi keskittyä) toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka jotku toisin väittääki, niin opettaja voi tehdä paljo sen eteen, ettei kiusattais. Onhan se open silmin vaikeempi nähdä ketä kiusataan ja kuinka paljon, mutta mun mielestä pienimpiinkin juttuihin on tartuttava tai laitettava ees merkille, että mitä on tapahtunu. Vaikka useimmat oppilaat ei sitä näytäkkää, niin opettajat on niille usein aika tärkeitä. Opettaja on joku, joka tekee oppitunneista ja muistaki tilanteista tasapainosemman ja yleensä opettajille on myös helpompi mennä puhumaan asiasta ku asiasta, varsinki luokanvaljojallensa.

    Emmä tiiä oliko täs mun kommentis oikeen mitää kunnon pointtia, mutta pistetään väsymyksen pikkiin. :D tärkeintä oli ehkä kuitenki se, että oppilaat arvostaa sua koulussa ja mä sain ainaki uusia näkökulmia opettajan elämästä. Mun omat haaveet opettajan urasta ei ainakaa karissu, vaan päin vastoin sen haaveen toteuttaminen tuntuu koko ajan paremmalta ajatukselta. :)

    Jatkan varmasti sun blogin seuraamista, hyvä syksyn jatkoo sulle! :)

    T. Roosa

    VastaaPoista
  2. Kiitos miss_marjorie :)

    Ja Roosa, tosi mukava kuulla, että oot jaksanut kahlailla näitä mun kirjoituksia läpi enkä ainakaan kokonaan ole onnistunut pelottamaan sinua opettajan ammatin haaveista :) Tuo kiusaaminen ja siihen puuttuminen on kyllä niin monitahoinen juttu, että se mietityttää minuakin jatkuvasti - aina enemmän silloin kun siihen törmää ja siihenhän törmää ihan jatkuvasti. On ihan totta, että opettaja huomaa aika paljon juttuja luokassa, tai joskus vaan aistii, että joku on vinossa, mutta opettaja jää vähän aseettomaksi, jos oppilaista kukaan ei asiasta suostu puhumaan tai sitä suostu myöntämään. Opettajien suhtautuminen merkitsee tosiaan myös paljon. Justiinsa luin Mert Otsamon haastattelun, jossa hän kertoi opettajien suhtautumisen vaan pahentaneen kiusaamista. Joku opettaja kun oli puhunut luokasta tyyliin "tytöt, pojat ja Mert". Se nyt on tietysti aika ääriesimerkki, mutta silti. Ehkä se vähän itseltä unohtuu, että vaikuttaa oppilaisiin enemmän kuin aina tajuaa - oppilaat kun tekevät toisinaan kaikkensa näyttääkseen, ettei opettajan sanomisilla tai tekemisillä ole mitään merkitystä...
    Mutta, hyvää syksyn jatkoa sinullekin! :)

    VastaaPoista