sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Opettajapersoona

Naurettiin tuossa joku aika sitten opehuoneessa, kun yksi kollega kertoi, että hänen poikansa oli kommentoinut jotenkin, että "voisiks sä olla vähän vähemmän opettaja aina kaikkialla!". Kommentti liittyi tilanteeseen, jossa kollega oli hieman komentanut joitain vieraita lapsia jossakin pizzeriassa.

Olen muuallakin kuullut erilaisia arvioita opettajapersoonallisuuksista. Yksi tuttu joskus sanoi, että vakuutusasioissa opettajat on kaikkein rasittavimpia asiakkaita, koska ovat niin pedantteja ja tahtovat päteä koko ajan. Itse vielä muutama vuosi sitten yhden yhdistysharrastuksen jutuissa tuskastelin miksi yhteistyö varsinkin muiden opettajien kanssa ei koskaan tuntunut luonnistuvan. Minulla oli vetovastuu pienestä projektista ja varsinkin opettajien tuntui olevan vaikea ottaa vastaan ohjeita ja ihan turhista asioista piti aina alkaa vääntämään.

Toisaalta inhoan, kun opettajia kategorisoidaan noin, sillä opettajana joutuu todella paljon mukautumaan erilaisiin toimintatapoihin ja erilaisiin ryhmiin. Opettaja joutuu joustamaan ja neuvottelemaan. Opettajan on pakko tehdä yhteistyötä monen eri tahon kanssa ja ymmärtää hieman kaikkia osapuolia. Sitä paitsi onhan meitä opettajiakin moneen lähtöön! Meitä on hiljaisesta hissukasta kovaääniseen päällepäsmäriin, hajamielisestä sohlaajasta välinpitämättömiin hengareihin ja säntillisiin ja tunnollisiin tekijöihin. Ei me olla samanlaisia! Tyhmää väittää sellaista!

Ja toki silti tiedän itsessänikin olevan juuri näitä stereotyyppisiä opettajapiirteitä. Uimahallissa komensin sen kummemmin ajattelematta poikia, jotka hyppivät syvässä päässä melkein kuntouimareitten niskaan. Kotona huomaan sanovani miehelle, että "Minähän jo kerran sanoin! Kannattaisiko kuunnella ohjeet heti, niin ei tarvitsisi kysellä?" Annan melko herkästi palautetta esimerkiksi epäselvistä merkinnöistä tai hinnoitteluista kaupoissa tai nettisivuilla. (Siis en valittaakseni vaan kehittääkseni palvelua:) En todellakaan viitsisi alkaa säätämään ja viilaamaan jotain kokonaisuuden kannalta (minun mielestäni) turhaa juttua, jos olen sen jo yhdellä tapaa loppuun suunnitellut.

Opettajana sitä joutuu astumaan leijonien eteen häkkiin ja ne leijonat on saatava hyppimään renkaitten läpi. Jos ei saa, niin leijonat talloo jalkoihinsa tai pistelee poskeensa. On otettava roolinsa ja kannettava vastuunsa. Kaikesta ei voi alkaa neuvotella. Joskus ainut perustelu saa olla se, että "koska minä sanon niin" Toisinaan sitten se rooli seuraa muuallekin ja siitä taitaa syntyä nämä opettajastereotypiat :)


3 kommenttia:

  1. Yks lääkäri kerran totesi mulle vastaanotolla, että opettajille hän ei ikinä anna tarkkoja hoito-ohjeita, kun ne noudattavat niitä sanatarkasti. Hoito-ohjeet kuulemma puolestaan on suunniteltu sen pohjalta, että normaalisti ihmiset eivät koskaan noudata niitä kunnolla. Paitsi opettajat. Jotka sitten tulevat ylihoitaneeksi tautia. No, se oli kyllä vähän velmu tyyppi ja sen vaimo oli ope.

    VastaaPoista
  2. No me opettajat nyt ollaan vähän tämmösiä :) opettajia...

    VastaaPoista