maanantai 30. joulukuuta 2013

PisaPisaPisa - kyllä, minullakin on mielipide :)

Olen pahoillani. Tiedän että tämä tulee jo kaikilla korvista, mutta ei ole pakko lukea, jos ei jaksa kuulla enää sanaakaan Pisa-tuloksista :) Tällä kertaa inspiraationani toimi tämä Hesarissa ilmestynyt uutinen, jossa esitettiin jälleen muutama ajatus siitä, mitkä seikat voisivat tuloksiin vaikuttaa. Minulla on oma ajatukseni.

Syytä tuloksiin on haettu vähän kaikkialta. Minusta syy ei ole liiallisessa teknologian määrässä. Tai teknologian puutteessa. Syy ei ole liiallisessa opettajajohtoisuudessa. Tai oppilaiden liiallisissa vapauksissa. Turha minusta syytellä myöskään työrauhaongelmia. Tai kotiongelmia. Tai maahanmuuttajia. Tai joulupukkia. (Vaikka olisihan se voinut tuoda vähän lisää tietokoneita meidän koululle...)

Minusta ongelma on siinä, että ympäröivä maailma opettaa ja ohjaa lapsia erilaisten taitojen pariin, kuin perinteinen koulu. Sekä siinä, että sen sijaan, että koulu olisi pyrkinyt nopeasti reagoimaan muutokseen muuttamalla vaatimuksiaan ja työskentelytapojaan, se edelleen liputtaa "vanhanaikaisen" opiskelun puolesta. Eli sen sijaan, että koulu hyödyntäisi lasten muualta hankkimat taidot, se taistelee niitä vastaan. Arvaahan sen kumpi sen taiston voittaa.

Taskussa kulkeva netti opettaa nuoret siihen, että minkä tahansa tiedon tai asian voi tarkistaa pienessä hetkessä. Motivaatio opetella ulkoa yksityiskohtia laskee, kun tietää että oikeassa elämässä ne voi aina tarkistaa tarpeen tullen. Ennen tilanne oli toinen. Jos tahdoit tarkistaa jonkun tiedon eikä käsillä ollut tietosanakirjaa, vahvoilla oli se, joka muisti asian ulkoa tai se, joka jaksoi lähteä kirjastoon. Yksittäisten tietojen ulkoa opettelu oli paremmin perusteltua.

Mutta! Ennen kuin joku siellä riehaantuu, että mitä voi oppilailta odottaakaan, kun opettajatkin myöntävät, että netistä saa kaiken valmiina - maltahan hetki vielä! Olen vasta puolessa välissä argumenttiani!

Nykyäänkään kaikkea ei kuitenkaan voi tarkistaa netistä. Netti ei korvaa taitoa ajatella omilla aivoilla, yhdistellä tietoja, tehdä niistä johtopäätöksiä, perustella. Hyvä yleissivistys myös suojaa humpuukilta, jota netti on tulvillaan. Ja nykypäivän ehkä tärkeimpiä taitoja on tiedon luotettavuuden arviointi, koska kaikki tieto on ulottuvillamme, mutta kaikki tieto ei ole luotettavaa. Nämä tiedot ja taidot on jokaisen itse hallittava. Mutta niitä ei kunnolla opeteta.

Valitettavasti perinteisen koulun suosima ulkoaopettelun painottaminen vie huomion pois kokonaisuuksista ja omasta ajattelusta. Jos peruskoululainen haluaa kokeesta hyvän numeron, hän käyttää aikansa kokeeseen valmistautuessaan opettelemalla ulkoa erinäisiä yksityiskohtia: nimiä, vuosilukuja, listoja. Jos hän taas on tullut siihen tulokseen, että numerolla ei ole niin väliä ja että jatkossa hän löytää samat tiedot helposti googlella, hän ei opettele mitään.

Moni nuori (tai aikuinenkaan) ei ymmärrä, että tietoja ja taitoja on siis kahdenlaisia. Eikä koulu sitä edelleenkään opeta. (Tiedän, moni kyllä tunnilla näitä asioita yrittää painottaa ja kehittää, mutta perinteinen koemalli: "lue kappaleet 5-12 ja kokeessa olet ilman kirjaa ja testataan mitä muistat" vie siltä pohjan ja oppilas päätyy opettelemaan asioita ulkoa.) Minusta tässä piilee ainakin osasyy siihen, miksi nuorten motivaatio opetella asioita on laskenut ja miksi oppimistulokset heikkenevät. Liian moni nuori tekee koulun vanhentuneen tietokäsityksen takia johtopäätöksen, että koulu opettaa turhia asioita, jotka myöhemmin löytyvät paljon pienemmällä vaivalla netistä.

Minusta, jotta voisimme opettaa nuorille pitkäjänteistä työskentelyä, omaa ajattelua ja laajempia kokonaisuuksia, meidän tulisi hyväksyä tämä tiedon jakautuminen kahteen eri lajiin. Meidän pitäisi myöntää, että osaa tiedoista ei tarvitse aina osata ulkoa, koska sen voi tarkistaa helposti ja suunnata opetuksen resurssit niihin tietoihin ja taitoihin, joita ei voi tai joita tarvitaan sen luotettavan tiedon löytämiseen. Ja myös testata ja arvioida niitä.

Kuulostaa aika ylevältä ja hienolta, mutta tarkoitan esimerkiksi sitä, että sen sijaan, että vaadimme oppilaita osaamaan vaikkapa pohjan pinta-alan kaavan ulkoa, annamme sen valmiina kokeeseen (sen voi oikeassa elämässä tarkistaa äkkiä) ja testaamme osaako oppilas soveltaa sitä. Kielten kokeita voisi olla kahdenlaisia: toiset puhtaasti sanastopainotteisempia - sillä oikeassakin elämässä on osattava suurin osa sanoista ulkoa, kaikkea kun ei voi tarkistaa ja toiset sellaisia, joissa voisi olla vaikka koko kirja mukana ja testaisimme oppilaan kielitaitoa ja opiskelutaitoja laajemmin. Tai entäpä jos kielten tunneilla oikeasti opettelisimme käyttämään google kääntäjää ja muita nettisanakirjoja? Hyödyntämään wikipediaa käännöksissä? Jos emme tekisikään näistä vihollisia, vaan ystäviä ja työkaluja ja teettäisimmekin käännöksiä näitä työkaluja käyttäen, jolloin oppilaatkin huomaisivat, että ne eivät anna valmiita vastauksia, vaan peruskielitaitoakin tarvitaan.

Vielä loppukommentti niille, jotka ovat huolissaan oppilaiden yleissivistyksen tasosta ("jos ne eivät mitään opettele ulkoa, niin mitä käy yleissivistykselle"): paras tapa oppia jotain ja muistaa se myös myöhemmin on käyttää tietoja, soveltaa niitä, yhdistellä ja pohtia. Ajatelkaapa, jospa ne oppilaat näin tekemällä muistaisivatkin paremmin ne asiat, jotka he ennen opettelivat vain irrallisina tietoina koetta varten ja unohtivat heti sen jälkeen?






10 kommenttia:

  1. Jep jep, ihan samaa mieltä! Valitettavasti koulussa pärjää parhaiten ne, jotka oppivat nopeiten ulkoa. Nämä tapaukset myös unohtavat tietonsa heti saman tien kun paperi on palautettu. Näitä on niin nähty ja juuri luin jonkun vuoden älläkuningattaren lyhyen haastattelun jossa hän nyt yliopisto-opintoihin siirryttyään totesi, että yo-kirjoitukset mittaavat ennen kaikkea kykyä vastata yo-kirjoituksiin kuin sitä tietoa.

    Ehkäpä kaikki lukion käyneet muistavat vielä MAOL-taulukot. Niitä sai käyttää kokeissa ja kirjoituksissa ja niitä saa käyttää useimmilla yliopistomatikankokeissakin. Onko meillä silti kaikilla matikasta kympit, vaikka oli kaavat valmiina? Eipä ole, ei.

    VastaaPoista
  2. Aamen. Samaa mieltä.

    Ulkoa opettelemalla sain lukiosta 9,2 keskiarvon ja 5 laudaturi (yli 20 vuotta sitten tosin). Paperien perusteella olisi voinut mm. uskoa, että hallitsen 4 vierasta kieltää aika erinomaisesti... Jatkoin samalla kaavalla yliopistossa ja tuolloin paperit käsissä (nekin erinomaiset) mietin, että en oikeastaan osaa mitään. Nyt opiskelen toista tutkintoa (kasvatusalalla) ja olen vasta nyt ymmärtänyt, mitä oppiminen oikeasti on. Minunkin mielestäni koulujen pitäisi pikku hiljaa siirtyä uuteen aikaan ja opettaa oppilaitaan ennen kaikkea etsimään tietoa, soveltamaan sitä sekä ajattelemaan kriittisesti. Joitain asioita on pakko tai ainakin hyvä osata ulkoa (esim. mainitsemasi kielten sanastot ja kielioppisäännöt, kertotaulu ja tietyt matematiikan laskusäännöt), mutta muutoin opetettujen taitojen tulisi olla ihan jotain muuta. Paljon tästä aiheesta mielestäni puhutaan kyllä tänä päivänä ainakin omassa opinahjossani. Toivottavasti koulujen arkitodellisuuskin etenee samaan suuntaan.


    VastaaPoista
  3. Olen kanssasi kyllä samaa mieltä, mutta alakoulussa kieltenopettajana työskentelevänä olen vuosien saatossa todennut sen, että pikkuoppilaille sanojen opettelu (joka lopulta on kuitenkin sitä ulkoaopettelua) on vuosi vuodelta tuskallisempaa ja tulokset ovat yhä heikompia. Se kun ei ekalla ja tokalla ole "joutunut" juuri mitään opettelemaan ulkoa, oppilailla ei kolmannella luokalla ole kielenopiskeluun tarvittavia taitoja vielä tässä mielessä lainkaan. Siihen on oppilaita opetettava ja se vie AIKAA koulussa ja vaatii kärsivällisyyttä kotona ja kotiväeltä. Itse kolmasluokkalaisen äitinä olen saanut tänä syksynä tuta siitä, miten kamalaa lapsen mielestä enkku on, kun heillä on kahden kappaleen sanakokeita noin kerran kuussa ja sanoja on päntättävä. Nii-in, enpä sitten tiedä, miten suuri osa noista sanoista lopulta lapseni mieleen jää, kun ne on ulkoaopeteltu...

    Itseäni kiehtoisi kovasti kirjan (työkirja/oppikirja/vihko?) salliminen kokeessa, mutta mahtaisinko osata tehdä tarpeeksi vaativan kokeen? Alakoulussa en ole kuullut kenenkään tätä kokeilleen, onko yläkoulussakaan juurikaan kokeiltu?

    Ps. Kiva kun palasit blogisi pariin pitkän tauon jälkeen!

    VastaaPoista
  4. Itse olen pitänyt kerran kirjan kanssa kokeen. Kyseessä oli vähän erikoisempi koe. Piti etsiä kirjasta käännöslauseita, joita olen kääntänyt englannista suomeksi ja toisinpäin. Koe meni kaikilla erinomaisesti ja myös ne, jotka eivät ole hyvä englannissa saivat edes kerran 6 paremman numeron arviointeihin. Kannattaa kokeilla joskus (työkirja/oppikirja/vihko) tekniikkaa kokeissa. Kokeen täytyy olla silloin vaikeampi. Itse viilasin silloin kirjaimia ja pilkkuja ja arviointi oli 50%, vaikka se oikeasti on 20%.

    VastaaPoista
  5. Toki siis on paljon asioita jotka on vain opeteltava ulkoa ja sitä ulkoa opetteluakin on opeteltava, mutta jotenkin (ehkä naivin optimistisesti) ajattelen, että jos jako siihen mitä on vain opeteltava ulkoa ja mitä ei ole ihan niin välttämätöntä oppia ulkoa olisi selkeämpi, voisi motivaatio opetella asioita olla parempi. Toisaalta sanastoakin oppii tehokkaammin muuten kuin ulkoa vartavasten opettelemalla (aidossa kontekstissa, kiinnostusten kohteiden jne. kautta, lapset mm. lauluista, peleistä, netistä, telkkarista) jolloin opettaja sanalistoineen kilpailee näitten kivempien tapojen kanssa ellei keksi itse yhtä hyviä tapoja opetella sanoja nuorten kanssa.

    Olen itse miettinyt, että jos pitäisin kokeen, jossa saisi olla kirja mukana, ei sen loppujen lopuksi tarvitsisi olla oikeastaan kovin paljon erilaisempi kuin tavallinen koe, painopiste vain tehtävissä ja arvioinnissa muuttuisi. Mutta itse asiassa taidankin kirjoittaa siitä kokonaan erikseen... Sen verran nyt tässä pohtiessani innostuin asiasta :D

    VastaaPoista
  6. Pitäisi vaan muistaa, ettei oppikirja ole yhtä kuin opetussuunnitelma. Itse pidän mm. ryhmätenttejä, joissa oppilaat vertaisarvioivat toisiaan itsearvioinnin lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisitko tarkentaa mitä tarkoitat tuolla ettei oppikirja ole sama kuin ops?
      Tai siis... tietenkään se ei ole sama, mutta oppikirja on keskeisintyöväline, jonka kautta ops:in mukaisia asioita yritetään kouluissa käydä läpi. Missä asiassa sinusta oppikirja ei palvele opsia tai missä kohtaa olisi erityisen tärkeää muistaa etteivät ne ole sama asia? En siis yritä puolustella oppikirjaa, vaan yritän vain siis kysyä tarkennusta kommenttiisi, sillä en oikein ole varma mihin sillä viittaat :)
      Minua kiinnostaisi myös nuo ryhmätentit. Minkä ikäisille niitä pidät ja miten ne toteutat? Millaisia tehtäviä niissä käytät?

      Poista
  7. Minä olen vuosikausia joko antanut kaikki koekysymykset etukäteen kotiin harjoiteltavaksi tai sitten kokeen saa tehdä kirjan ja vihkojen kanssa. Ovatko koetulokset parantuneet? Eivät, vaan huononevat kaiken aikaa. Lukutaito heikkenee kaikista hyvistä yrityksistä huolimatta niin, että minulla on yläkoulussa joka luokalla jo oppilaita, jotka eivät viitsi katsella televisiosta vieraskielisiä ohjelmia, koska eivät ehdi lukea tekstejä, kun "ne vaihtuu niin nopeaa". (Ja sitten on tietysti vastapainoksi ne muutamat tietokonepelaajapojat, jotka eivät lue niitä tekstityksiä ollenkaan, koska osaavat englantia niin hyvin :) Minkään tiedon etsiminen mistään ei onnistu, jos ei osaa eikä halua lukea yhtään asiatekstiä edes netistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...vähän tuota pelkäänkin... ja niin masentavaa kuulla, että se on jo todellisuutta joittenkin oppilaitten kanssa :/

      Poista
  8. Olen joskus tehnyt kokeen (tosin alakoulussa & ei kielissä) niin, että se on ensin tehty ihan tavallisesti mutta kuulakärkikynällä ja sitten kynä palautettu ja toisen värisellä kynällä korjailtu kirjaa apuna käyttäen. Välillä yksin ja välillä pareittain.

    Näin näen mitä on osattu ilman kirjaa, näen myös miten on osattu soveltaa ja etsiä kirjassa kerrottua. nekin, jotka eivät ole viitsineet lukea kokeeseen ovat tulleet lukeneeksi kirjaa aikalailla. samalla kehittäneet myös luetunymmärtämistä. pareittain tehdessä oppineet myös toisiltaan. samalla näen myös, kenelle kirjan jutut ovat ihan uusia (eivät yhtään tiedä mistä jotain juttua voisi lähteä etsimään, eli eivät ole ollenkaan tehneet jakson aikana kirjan kanssa hommia niinkuin piti) ja kuka vaan tarkistelee jotain pientä yksityiskohtaa.

    VastaaPoista