Ei tälläisiä päiviä enää, kiitos!

*iso ja pitkä ja syvä huokaus*

Perjantain olin saikulla flunssan takia. Aavistin poissaolon jo edellisenä päivänä, joten jätin ohjeet sijaistavalle opettajalle.

Silti maanantai ei ollut yhtään sen helpompi:

Ekalla tunnilla olin luvannut valvoa toisen aineen kokeen. Kyseinen opettaja ei ollut koulussa ja kokeet tietysti kadoksissa. Lopulta ne löytyi yhdestä työpöydänlaatikosta. Jaoin kokeen. "Ei tää oo meiän koe! Ei meil oo tälläsiä aiheita ollu!" Just. No oottakaas. On tääl toinenki koe. Kuulostaako tutummalle? "Joo, se on meiän." No vaihdetaan. (Miksi sitten osa silti oli alkanut tehdä koetta vaikka aihe ei ollut lähelläkään omaa koealuetta??)

Toisella tunnilla piti olla oman aineen koe. "Se sijainen sano, että koe siirtyy jonkun konsertin takia." Öööh...se konsertti on vasta iltapäivällä ja se koepäivän siirto koski vaan tota iltapäivän ryhmää, mut kai me sitte siirretään se koe. Mitäs me sit tehtäis...? "Pelataan hirsipuuta!" No kai sekin käy...

Pari tuntia myöhemmin piti kerrata imperfektiä. No mitäs te ehditte sijaisen kanssa? Ainaki kai nämä tehtävät, kun tähän on merkattu että loput kotiin? "Ei me niitä tunnilla tehty, kaikki tuli kotiin." Ai mitä? Kaks aukeamaa tehtäviä? "Joo." No mitä te sit teitte tunnilla? "Tarkistettiin se yks läksytehtävä ja kirjotettiin vihkoon." Ja siinä meni koko tunti? "Joo." Justiinsa. No kerran ootte tehny nää tehtävät kotona, ni tarkistetaan ne nyt sitte, mut ootte kyllä ison urakan tehneet. Pisteet teille siitä.

Vikalla tunnilla on se joku konsertti, jonka takia se yks koe piti siirtää. Saan lääkäriajan niin, että ehdin juuri saattaa ryhmäni konserttiin ja sopia parin opettajan kanssa, että pitävät minunkin oppilaita silmällä ja sitten äkkiä menoksi.

Tiistai ei helpottanut yhtään.

Aamulla tiputin lapsen tarhaan ja lähdin ajelemaan töihin. Noin viisi minuuttia kuluu ja mieleeni piirtyy kuva seiskojen kokeesta, jonka tein ja tulostin illalla valmiiksi. Koe odottaa siinä työpöydän reunalla. Pakko kääntyä hakemaan. Ylimääräiseen lenkkiin tuhrautuu aikaa ja lopputulos on se, että puolen tunnin matka pitäisi ehtiä ajaa vartissa. Justiinsa.

Ysiluokkalaiset on ärsyttäviä koko päivän.
"Siis mä en tajua, että mistä mun se kirjotelma pitää kirjottaa!" Mä oon just antamassa näitä aiheita teille, malttasitko oottaa sen kaks minuuttia? "Mut mä en tajua!"
"Mitä tähän suunnitelmaan pitää kirjottaa? En keksi mitään!" No jos sä et keksi suunnitelmaankaan yhtään mitään sanottavaa, ni miten sä sinne kirjotelmaan meinaat keksiä? "Ei ku kyl mä tiedän mitä mä aion kirjottaa." No se samahan se sinne suunnitelmaan tulee..
Yksi lentää ulos luokasta kirjoittamaan ohjeita hyvään tuntikäytökseen.
Toinen saa jälki-istunnon asiattomasta käytöksestä ja kielenkäytöstä ja vastaa tähän "Pitäisköhän sun käyttäytyä vähän aikuisemmin?" Siinä kohtaa teki mieli kirjoittaa että 2 tuntia jälki-istuntoa.

Kesken päivän muistan, että ne seiskojen kokeet on monistamatta. Koe CD on hukassa. Olen unohtanut tulostaa kuuntelun tekstin itselleni. Koetta jakaessani tajuan, että myös luetunymmärtämisen teksti puuttuu. Onneksi luokassa on myös oppilas, jolla englanti on yksilöllistetty eikä hänellä ole koetunti. Hän käy kiltisti hakemassa kopiot.
"Mä en tajua tätä vikaa tehtävää!" Siis luet sen tekstin ensin. Sitten korjaat ne lauseet suomeksi, niin että ne vastaa sitä tekstiä. Esimerkiksi se eka lause kun on, että Tom syö aamulla puuroa, niin jos se onkin vaikka Tim, niin kirjoitat että Tim syö aamulla puuroa. "Niin, mutta ei täällä puhuta mistään puurosta mitään!" Älä nyt sano vastauksia ääneen! Mut se on just se idea, korjaat sen lauseen silleen, että mitä siellä tekstissä sanotaan! Lopputulos: oppilas kääntää lauseet englanniksi.

Yksi luokanvalvontaluokkani poika lintsaa sekä aamun että iltapäivän valinnaistunnit. Samaan aikaan kuraattori ilmoittaa wilman kautta, että poika on luvannut minun kanssani tulla sopimaan luvattomien poissaolojen korvaamisesta. Näin pojan aiemmin päivällä, mutta hänellä kuulemma ei silloin ollut mitään viestejä minulle kuraattorilta. Kirkkain silmin.

Rehtori ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla huomisaamuksi palaverin.

Joka kerta kun menen opehuoneeseen on kahvista vain palaneet pohjat jäljellä. Kaiken huipuksi: kotona sama juttu! Mies on unohtanut kahvinkeittimen päälle koko iltapäiväksi ja pannussa säilyy palanut maku vaikka sen tiskaa.

Nyt laukussa olisi nippu kokeita tarkistettavaksi. Väsyttää ihan tolkuttomasti. Ei huvita yhtään. Onnkesi on suklaalevy tsemppaamassa.