Nyt on ollut lehdissä hirveästi juttuja koulussa sattuneista väkivaltatapauksista ja nimenomaan siis sellaisista, missä melko nuoret lapset ovat hyökänneet aikuisten kimppuun. Kassajonossa seisoessani Iltalehden kannesta pisti silmään otsikko, että viimeisen parin viikon aikana kouluissa olisi sattunut 6 pahoinpitelyä (tosin siis kai 2 oppilasta olisi pahoinpidellyt, mutta yhteensä kuutta opettajaa!). Aika hurjalta kuulostaa!
Viime keväänä taisin pohtia turvattomuutta koulussa silloin, kun hyökkääjä on joku ulkopuolinen henkilö, mutta nämä ns. koulunsisäiset väkivaltatapukset tai väkivallan uhkat ovat varmasti paljon paljon yleisempiä. Kaikki eivät päädy aina otsikoihin - varsinkaan jos kyseessä on nimenomaan "vain" väkivallan uhka.
Opettaja jää kieltämättä helposti alakynteen, jos vastassa on väkivaltainen oppilas. Paitsi että varsinkin vanhemmat oppilaat ovat helposti jo fyysisiltä mitoiltaan ja voimiltaan paljon opettajan yläpuolella, on meihin iskostettu pelko niistä mahdollisista seuraamuksista niissä tapauksissa, joissa opettaja puolustautuu, yrittää hillitä oppilasta tai menee kahden tappelevan oppilaan väliin. Siis paitsi, että opettajalle itselleen voi käydä huonosti, jos jää alakynteen, voi häntä vastassa ollakin lakijuttu, jos hän onnistuu oppilaan hillitsemään vaikkapa kiinni ottamalla. Ei ihme siis, että pelkkä ajatuskin tuollaisista tilanteista pelottaa!
Minä en ole joutunut koskaan pelkäämään työssäni. Kerran sijaisena ollessani yksi poika suuttui kahdelle muulle ja viskasi heitä tuolilla (ohi onneksi), mutta tilanne rauhoittui heti kun pojat kiltisti poistuivat luokasta kun komensin ja hain naapuriluokasta toisen opettajan avuksi. Se lienee ehkä pahin tapaus missä olen ollut.
Yläkoulussa en edes varsinaisesti usko väkivallan opettajia kohtaan olevan ihan niin yleistä kuin ehkä alakoulussa. Tämä on siis ihan vaan omaa mutu-tuntumaa, mutta paitsi että vanhemmat oppilaat osaavat ehkä paremmin jo säädellä toimintaansa, he ovat todennäköisesti melko tietoisia myös siitä, että ovat fyysisesti ylivoimaisia naisopettajaan nähden. Niinpä myös minun kynnykseni mennä vaikkapa ihan konkreettisesti kahden viisitoistavuotiaan väliin oikeassa tappelussa on korkeampi kuin jos kyseessä olisi kaksi kahdeksanvuotiasta. Ja toisaalta jos riita oikeasti olisi minun ja oppilaan välillä ja oppilas tuntisi tarvetta turvautua väkivaltaan, melkein luulen sen jäävän uhkauksen tasolle. (Ei sillä että väkivallalla uhkaaminen olisi yhtään sen vähäisempi teko kuin oikeasti lyöminen.) Voin kyllä olla tässä ihan väärässäkin... Pitää muistaa että opetan aika pienessä yläkoulussa aika pienessä yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa melko hyvin ja ongelmat ovat ehkä vähän erilaiset kuin vaikka pääkaupunkiseudulla. En tiedä. En ole siellä koskaan opettanut...
Luulenpa ettei tässä suhteessa laki tule kovinkaan paljon muuttumaan. Opettajan on jatkossakin ihan yhtä hankala puuttua fyysisesti oppilaan tekemisiin, sillä se sama laki joka rajoittaa näissä tapauksissa opettajan toimia lopettaa tai ehkäistä väkivaltaa, myös suojaa toisissa tilanteissa oppilasta opettajan väkivallalta eikä lakiin varmasti voida kirjata mitään "sallittua, kun tarkoitus on hyvä"-lauselmaa. Eikä se, että opettajalla olisi suuremmat oikeudet fyysisesti puuttua oppilaaseen tämän uhatessa opettajaa tai muita oppilaita varsinaisesti ratkaisisi ongelmaa. Ihan yhtä hyvin se oppilas voi opettajan kimppuun käydä opettajan oikeuksista huolimatta.
Ehkä kehitys viekin ajanmittaan samaan suuntaan kuin vaikka Yhdysvalloissa: metallinpaljastimiin ja vartijoihin kouluissa. Tai ehkä opettajat saavat hätäpainikkeet taskuissa kannettaviksi, joiden avulla voi hälyttää muita opettajia tai vartijan paikalle, jos jotain sattuu. Ja ehkä tulevaisuudessa rajankäyntiä opettajan ja oppilaan (tai vanhemman?) väkivaltaisuuksissa puidaan yhä enemmän oikeussaleissa.
Parastahan varmasti olisi, että jokaisella lapsella olisi välittävät vanhemmat, jotka laittaisivat lapsilleen kunnolliset rajat ja opettaisivat mikä on sallittua ja mikä ei. Että välituntivalvontoihin saataisiin lisää resursseja. Että ryhmäkoot voitaisiin pitää pieninä tai ainakin inhimillisinä. Että pienryhmäopetuksessa ja oppilas- sekä sosiaalihuollossa riittäisi resursseja myös ehkäistä ongelmia eikä vain paikata pahimpia. Mutta tälläinen taitaa olla ihan unelmointia nyky-Suomessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti