Jatkan vielä samasta aiheesta. Niin paljon se vie tällä hetkellä aikaani ja ajatuksiani.
Minun valvontaluokkani ongelma on siis ollut viime kevään ja tämän syksyn ajan huono työrauha ja levottomat tunnit. Ongelmat korostuvat joillakin tunneilla ja häviävät melkein kokonaan toisilla. Syyt ovat varmasti sekä opettajan tyylissä että oppiaineen kiinnostavuudessa. Silti suurin osa opettajista on nyt syksyllä valitellut, että ryhmä on raskas opettaa eikä sen kanssa oikein pääse eteenpäin siitä huolimatta, ettei luokka taidollisesti ole lainkaan muita huonompi.
Oma diagnoosini luokan tilanteesta on ollut seuraava: Luokalla on monta aktiivista oppilasta, jotka eivät ujostele olla äänessä. Luokalla on myös muutama oppilas, joilla on luonnostaan melko matala ärsykekynnys ja heikko tarkkaavaisuus: he huomaavat juttuja mitä muut eivät huomaa, he unohtuvat ajattelemaan omiaan kesken tehtävien, he saattavat reagoida vaikkapa ääntelemällä ennen kuin ehtivät ajatella. Lisäksi luokalla on yksi oppilas, joka mielellään haastaa opettajat väittelemään ja kinastelemaan tarvittaessa ihan mistä tahansa. Pikku hiljaa luokan yleinen ilmapiiri on liukunut siihen suuntaan, että suurin osa luokasta hyväksyy ja kannustaa häiriöitä, asettuu pelleille yleisöksi, tarttuu huolimattomiin kommentteihin, naureskelee ja huutelee tahattomillekin äänille. Eli pari oppilasta toimii kipinänä ja loppu luokka tuulena, joka puhaltaa kipinät aina liekkiin - ja tunnin rauha on menetetty.
Ensimmäinen erä työrauhan puolesta oli puhuttelu ja luokan käytössääntöjen kirjoituttaminen. Jokainen kirjoitti itse paperille mallin mukaan säännöt, allekirjoitti ne ja vei ne kotiin vanhemmille näytettäväksi. Kopiot säännöistä jaettiin jokaiselle luokkaa opettavalle opettajalle. Yksi naurahti ja sanoi: "Luuletko että ne kykenee tähän?" Yksi vanhempi otti yhteyttä ja sanoi: "Eikö tälläiset ole itsestäänselvyyksiä kaikille? En hyväksy että minun hyvinkäyttäytyvä lapseni joutuu tälläisiä kirjoittelemaan!" Pieniä näkökulma eroja opettajien ja vanhempien välillä siis... Muut opettajat ovat saaneet itse päättää miten ovat sääntöjen kanssa toimineet vai ovatko toimineet ollenkaan. Itse pidän niistä nyt pilkuntarkasti kiinni.
Toinen erä oli wilma-viesti kaikille vanhemmille. Kerroin luokan ongelmat ja korostin, ettei kyse ole tilanteesta, jossa pari häiriköi loppuja, vaan koko luokan asennoitumisesta mahdollisiin häiriöihin. Noin viikon kuluttua tästä laitoin vielä jokaisen oppilaan vanhemmille viestin, jossa kerroin lyhyesti juuri heidän lapsensa alkusyksystä: mikä sujuu, mikä ei, mitä ongelmia on tai mitä käytännön asioita täytyisi hoitaa. Se etu luokkani kanssa on, että lähes kaikki tulevat ihan kunnon perheistä, joissa ollaan kiinnostuneita koulunkäynnistä ja joissa lapsella on myös rajat. Saldona viesteihini olikin noin puolilta vanhemmilta vastausviesti wilmassa, noin kolmannekselta puhelu asiaan liittyen ja sitten ne pakolliset pari perhettä jotka eivät edelleen ole viestejä lukeneet tai niihin reagoineet huolimatta tekstiviestillä viesteistä muistuttamisesta. Kaikista yhteydenotoista jäi hyvä mieli minulle ja toivottavasti myös kodeille. Lupasin lähettää kuulumisia jatkossakin tilanteen edistymisestä.
No onko mikään sitten vielä muuttunut? Pari viikkoa on lyhyt aika oikeille muutoksille, mutta luokka on nyt taas aktiivisempi ja viittaa enemmän. Oppilaat ovat ainakin toistaiseksi myös kohteliaampia ja tervehtivät käytävilläkin reippaammin. Luokassa oleminen ajautuu edelleen helposti hälinään, mutta tilanne rauhoittuu nyt nopeammin kun komentaa ja eteenpäin ollaan päästy suunnilleen samaa tahtia kuin muidenki ryhmien kanssa. Toistaiseksi siis näyttäisi, että vaivannäkö on kannattanut. Toivon todella, että tämä suunta säilyy ja hommat alkavat taas sujua, sillä oikeasti luokkani on ihan huippu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti