Taistelu työrauhan puolesta

Työrauha. Kurinpito-ongelmat. Levottomat ja huonosti käyttäytyvät oppilaat.

Koulusta, oppilaista ja opettamisesta puhuttaessa puhutaan aina myös näistä. Muistaakseni OAJ:nkin joku tutkimus alkuvuodesta totesi, että yksi suuri syy nuorten opettajien alanvaihtopäätöksiin on juuri kurinpito-ongelmat. Oppilaita ei saa kuriin tai niiden kuriin saaminen vie opettajan energiaa ja aikaa kohtuuttomasti. Muistaakseni joku tutkimus totesi joskus myös, että kurinpidosta ei myöskään puhuta tarpeeksi opettajankoulutuksessa. Vai olisiko se ollut OAJ:n tutkimuksen yhteydessä, kun näin joku päätteli?

Kurinpito on hirveän subjektiivinen asia ja ymmärrän hyvin, miksi siitä puhutaan niin vähän opettajakoulutuksessa. Totuus kun lienee, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vaan jokaisen opettajan keinot nojautuvat aika pitkälle omaan persoonaan. Se mikä toimii yhden kohdalla, ei toimi toisen kohdalla. Toiset lankeavat aina samoihin sudenkuoppiin, jotkut eivät uskalla tai halua vaatia ja sitten on niitä, jotka aina saavat ryhmän kuin ryhmän kuriin eivätkä yksinkertaisesti ymmärrä mikseivät kaikki saa.

Omaa kurinpitoani luokassa olen pohtinut jonkun verran. Tiedän esimerkiksi, että minusta ei yksinkertaisesti ole tiukkisopettajaksi. Minä en vaan ole sellainen, että se luonnistuisi minulta. En osaisi olla luokassa, jos oppilaat pelkäisivät minua tai edes pelkäisivät suututtaa minua tai pelkäisivät kertoa vitsiä. Uskon kieltenluokassa muutenkin toimivan paremmin sellaisen ilmapiirin, jossa ei tarvitse pelätä avata suutaan ja jossa uskaltaa hassutellakin. Silloin ei virheetkään jännitä niin paljon (toivottavasti). Suurimman osan ryhmistä kanssa tämä toimii ihan hyvin. Satunnaiset huutelut tai keskinäiset jutut eivät niin häiritse minuakaan, kun ryhmä tarvittaessa osaa sitten myös keskittyä ja kuunnella.

Toki on sitten niitäkin ryhmiä, joissa tämä ei onnistu, sillä keskittyminen ei enää palaudukaan pienen vitsailun ja naureskelun jälkeen. Äkkiä sitä oppii huomaamaan mille ryhmille tai mille oppilaille ei saa antaa yhtään siimaa tai homma karkaa käsistä. Silloin osaan olla tiukkakin ja pitää kiinni sitten vaikka siitä täydellisestä hiljaisuudesta, vaikka se minusta on vähän ahdistavaa. Itse asiassa - hoksasin juuri - kun kohdalle sattuu niitäkin ryhmiä, jotka ovat hiljaisia ja sisäänpäinkääntyneitä ja joissa vallitsee kuoleman hiljaisuus suunnilleen suullistenkin tehtävien kohdalla, taidan itse olla pahin häirikkö luokassa. Yritän aina saada tunnelman rentoutumaan kertomalla mieleen juolahtavia, asiaa etäisesti sivuavia juttuja ja höpisemällä omiani, että edes vähän saisi hymyä tai rentoutta luokkaan.

Tässä tyylissä on se haittapuoli, että joidenkin oppilaiden tuntuu sitten olevan vaikea ymmärtää, että minutkin pitää ottaa tosissaan ja kun komennan, myös minua on toteltava. Tämä oli varsinkin ihan uran alkuvaiheessa ongelma, mutta ajan myötä olen ehkä itse oppinut paremmin äänensävyllä ja olemuksella viestimään milloin on aika hassutella ja milloin pitää olla vakavana. Olen oppinut, että vaikka mielelläni keskustelen oppilaitten kanssa vähän milloin mistäkin, täytyy minun aikuisena vetää raja siihen milloin aiheesta voi keskustella. Niinpä välitunnille laumoja ajaessani en kuuntele ensimmäistäkään mutinaa tai selittelyä. Tunnilla selvät "harhautuskeskustelut" (jolla oppilas yrittää saada opettajan huomion johonkin muuhun aiheeseen ja näin kuluttaa tunnilta aikaa) torppaan alkuunsa. Tunnilla en ala inttää mistään kenenkään kanssa. Oppilaiden kanssa muutenkin toimii sama asenne kuin eläinten kanssa: jos näytät, että pelkäät tai että epäröit, ei oppilas enää kuuntele tai kunnioita tai tottele.

Tänä vuonna olen saanut oman valvontaluokkani kanssa painia työrauhaongelmien ja tarkoituksellisen häirinnän kanssa. Salaa olen kadehtinut niitä opettajia, joilla ei koskaan ole mitään ongelmia tämänkään luokan kanssa. Salaa olen myös tyytyväinen siitä, että suurimalla osalla luokkaa opettavista opettajista on vaikeuksia heidän kanssaan - en ole siis ainoa. Ja vähemmän salaa olen tyytyväinen siitä, että nostaessani työrauhaongelman esiin myös vanhempien kanssa, olen saanut enemmän yhteydenottoja viikon sisällä kuin koko kevään aikana yhteensä! Taistelu työrauhan puolesta on siis alkanut :)