Kahvi on maailman tärkein asia. Tai opettajainhuoneen tärkein asia ainakin. Jopa tärkeämpi kuin sohvat. Tai tietokoneet. Kahvia pitää olla.
Joskus huvittaa miten suurella tarkkuudella kahvinkeittoon koulussa suhtaudutaan. Tiedän, että joissain kouluissa on kahvinkeittovuorot. Toisissa on ehdoton sääntö, että se joka juo viimeisen tipan, keittää seuraavan pannun. Meidän koulussa kahvin keittää se, jonka tekee mieli ja joka ehtii. Systeemi toimii yllättävän hyvin sen epämääräisyydestä huolimatta. Kyllähän se tyhjä pannu itseäkin harmittaa ruokailusta tullessa, mutta Moccamaster on onneksi nopea ja sillä voi ensin laittaa puoli pannua tippumaan toiseen kannuun ja täyden siihen toiseen, jotta ehtii itse juoda sen kupillisen vielä välitunnin aikana siitä tyhjemmästä pannusta, joka tietysti tippuu nopeammin ja muut saavat sitten odotella sitä toista pannua.
Tässä yhtenä päivänä opettajainhuoneen suurin tragedia oli kahvimitan katoaminen kaapista. Mittaa etsittiin monen opettajan voimin. Koulusihteeri haettiin apuun. Mitta löytyi lopulta, kun eräs opettaja palautti mitan lainattuaan sitä omaan luokkaansa tunniksi. Siis oikeasti vain yhdeksi tunniksi. :D
Kahvin tuomisesta on lista, johon ruksitaan tuodut paketit tai suodatinpussit. Meillä on myös kirjoittamaton sääntö siitä, että kahveista kelpaa JuhlaMokka ja KultaKatriina. Joku on joskus tuonut kaappiin paketin Rainbow-kahvia ja siihen ei ole koskettukaan. (Vaikka se on itse asiassa parempaa kuin Kulta Katriina...) Yhdessä toisessa koulussa muistan, että lukuvuoden alussa kerättiin kahvikolehti - kaikki antoivat tietyn summan - ja yksi opettajista sitten haki koko rahalla kahvia ja pusseja.
Ja kahvia juodaan koko ajan. Moni lorauttaa sekaan vettä, ettei kahvi ole liian kuumaa. Makua se ei tietenkään paranna, mutta ehtiipä juoda. Maidon käyttäjille on oma lista, jotta maito ei vaan lopu kaapista kesken. Oman maitovuoron unohtaminen voi olla synneistä pahin, sillä keittäjät eivät tykkää, että ruokalasta haetaan kahvimaitoa.
Ainakin yksi työkavereistani on lopettanut kahvin juomisen töissä sen takia, että siitä tulee tapa ja kahvia tulee helposti juotua päivässä monta kupillista. Minä en ihan suoraan sanottuna aio edes yrittää. Ihana kuppi kahvia aamutuntien välissä tai (ja) ruuan jälkeen tai (ja) hyppytunnilla tai (ja) joskus jopa töitten jälkeen, kun jää tekemään jotain rästihommia on pelastanut monta päivää. (Pullan kanssa tietenkin :)
Miten teillä sujuu tiskaus? Meillä altaassa on aina vuori kuppeja, lautasia, lusikoita, haarukoita... En ymmärrä, mistä se kasa syntyy, kun jokaisella ymmärrykseni mukaan vain yksi, oma muki. Ehkä joillakuilla ope(veiko)illa on kaapeissaan tusina kuppeja??? Sitten huonohermoisin ope tiskaa kaiken, kun hänen sotkusietokykynsä ylittyy - tai kasa käy niin korkeaksi, ettei hanasta enää saa vettä kahvipannuun. Me jotka tiskaamme AINA oman kuppimme, olemme harkinneet valvontakameran asentamista tiskiallasta vahtimaan :-)
VastaaPoistaItsekin lopetin kahvittelun koulussa, sittemmin ihan kokonaan.. Pannua ja keitintä ei varmasti oltu koskaan "pesty" soodalla tai muulla, ja (muiden) keittämä kahvi ei vaan maistunut hyvältä. Ja sitten joskus oli vaan rasvatonta maitoa.. :/
VastaaPoistaKahvista jää myös paha (maku ja) haju suuhun :)
Tiskaamisesta saisi varmaan ihan oman postaukse aikaiseksi =D
VastaaPoistaMeillä kupit lojuskelevat pöydällä, kunnes joku ne mättää koneeseen. Kone taas tulee niin harvoin täyteen, että sieltä tiskataan sitten oma kuppi takaisin käyttöön. Meillä on kyllä kupeille myös oma "taukotarjotin" eli paikka johon kupin voi laittaa tauolle tunnin ajaksi ja josta kuppia ei saa laittaa siis koneeseen, koska se on vaan "tauolla" :) Ehkä se vähän selkeyttää.
Minä olen kahvin suhteen sen verran ronkeli kans, että olen oma-aloitteisesti alkanut tiskaamaan kahvipannut kerran viikkoon kunnolla, jottei pannut kamalasti pinttyisi. Just ennen lomaa suunnittelin kalkinpoistajan tuomista kouluun, että saataiinn koneet muutenkin siistimmiksi ja kahvi paremmaksi :D