perjantai 17. tammikuuta 2014

Välituntiliikuntaa

Ennen kun jäin äitiyslomalle, alettiin koulussamme suunnitella "lähiliikuntapaikkaa". Koulun alueelle suunniteltiin siis telineitä, pelikenttiä ja rakennelmia, jotka kannustaisivat yläkoululaisia liikkumaan välitunneilla. Siihen asti kun välituntiliikunnaksi voi ainoastaan laskea sen, kun oppilas työntyi ulko-ovien edessä olevan paksun oppilasmassan läpi ulos ja sisään mennessään.

Myönnän suoraan: olin todella skeptinen!

Toki minusta oli hienoa, että koululle tällainen määräraha oli myönnetty ja että rakentaminen aloitettaisiin nopeasti, mutta minä olin VARMA siitä, että rakennettiin sinne mitä tahansa, ei liikunta välitunneilla lisäänny kuin ehkä vähän ja ehkä vain ihan aluksi. Parissa kuukaudessa pelikentät olisivat taas tyhjiä ja muut rakennelmat vaan hajotettaisiin.

Nyt olen todella iloinen siitä, että olin väärässä!

Koulumme pihalle rakennettiin pieni rautaverkolla aidattu jalkapallo-tms.-kenttä, aika korkea hämähäkkikiipeilyteline ja pari kuntoilulaitetta, jotka toimivat kehon omalla vastuksella. Rakennelmat valmistuivat syksyllä ja ne otettiin heti käyttöön. Liikunnanopettajat pyörittivät luokka vastaan luokka välituntiliigaa jalkapallossa ja pallon sai ihan mille välitunnille tahansa käyttöön.

Nyt usean kuukauden jälkeen, reilun kymmenen asteen pakkasessakin, pelikenttä on joka välitunnilla täysi oppilaita (osa pelaa, osa vaan törmäilee seassa, mutta huom! Ne liikkuu!!!). Kiipeilytelineen alimmilla tasoilla keikkuu melkein aina joku. Viime viikolla cross trainerissä seisoi kaksi seiskaluokkalaista tyttöä, kumpikin oman "polkimensa" päällä ja pomppi ylös alas koko välitunnin. Toki iso osa edelleen vaan seisoskelee paikallaan, mutta nyt ne, joilla energiaa on purettavana, pääsevät sitä purkamaan ja vahingossa myös liikkumaan.

Samalla minusta välitunnit on rauhoittuneet huomattavasti. Etenkin seiskojen pojat olivat ennen jatkuvasti vähän nujakoimassa keskenään - purkamassa energiaa. Nyt energisimmät tapaukset kurittavat palloa enemmän kuin kaveria. Palloaitauksessa on tosin vähän sellaista törmäilyä ja riehumista, mutta aidatusta alueesta on helppo poistua, jos siellä ei viihdy. Aitauksen ulkopuolella oleskelu on paljon rauhallisempaa.

Olen siis todella tyytyväinen ja ylpeä siitä, että saimme tuon liikunta-alueen ja siitä miten upeasti oppilaat ovat sen ottaneet vastaan! Toivon todella että sama meno jatkuu kesään asti!

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi kivalta! Meidän koulusamme on sporttari- toimintaa. Tietyilllä välitunneilla oppilaat voivat tulla pelailemaan sisäsaliin jalkapalloa, korista, säbää mitä ikinä nyt keksitäänkään. Siellä valvoo aina pari opettajaa, yleensä liikunnan opettaja ja minä. Lisäksi koulusamme on ulkona pingis-pöytiä ja koripallotelineitä, jotka on aika usein varattuja. Lisäksi syksyllä ja keväällä on mahdollisuus sulkapalloon ja lentopalloon.

    VastaaPoista
  2. Koulullamme on hyväksi havaittu liikku-vaksi-systeemi, jossa tietyt vastuuoppilaat lainaavat oppilaille (nimeä vastaan) koulun erilaisia liikuntavälineitä välitunneiksi. Näin välineet kiertävät hyvin välitunneilla eri oppilailla ja ne myös palautuvat takaisin. Koulun ympäristössä on peliareena ja pieni frisbee-golf rata, varsinkin seiskat näitä innokkaana käyttävät. Isompia kiinnostaa myös sulan aikaan pingis-pöydät ja koriskenttä. Aivan loistavaa, että nuorilla on mahdollisuuksia purkaa ylimääräistä energiaa (tai hankkia sitä) välituntiliikunnan muodossa muuallakin! Myöhemmin keväällä on myös tulossa liikuntaviikko-kokeilu, jolloin viikon jokaisena päivänä on yksi tunti liikuntaa.

    VastaaPoista