sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Koe alkaa, ottakaa kirjat esiin!

Innostuin tuon Pisa-jutun kommentteja lukiessani ja niihin vastatessani tosissani kokeesta, joka tehtäisiin kirjan kanssa. Aloitin nimittäin kirjoittamaan syitä miksi kokeen ei oikeastaan tarvitsisi olla kovinkaan erilainen niihin kokeisiin verrattuna mitä aikaisemmin on pitänyt muutamaa tehtävätyyppiä lukuunottamatta.

Kaivelin koneeni kätköistä vanhan ysiluokan kokeen ja aloin tutkia koetta miettien mitä pitäisi tehdä toisin, jos kokeessa saisi pitää kirjaa mukana. Lähtökohtana kuitenkin on se, että oppilaan ei tarvitsisi kirjasta tarkistaa koko ajan kaikkea, koska aika ei siihen riitä. Esimerkiksi luetunymmärtämiseen menee helposti päivä, jos jokainen sana on etsittävä sanastosta ja silti ymmärrys jää heikoksi. Kirja toimisi siis tukena, ei kokeen keskipisteenä.

Tätä olisi hyvä painottaa myös kokeeseen valmistautuessa: ei voi jättää lukematta, koska kirja ei pelasta, jos ei itse mitään osaa. Sama juttu kokeen alussa. Oppilaita pitäisi muistuttaa, että he voisivat tehdä ensin ne kohdat, jotka osaavat tehdä ilmankin kirjaa ja vasta sitten palata niihin kohtiin, joissa kirjaa on käytettävä: etsimiseen menee muuten liikaa aikaa. Siksi ehkä tarvittaisiin pari koetta tällä tyylillä, että oppilaat tottuvat siihen. Tosin, tiedän sen jo nyt, heikoimmilla kokeessa menisi paljon aikaa kirjan pläräämiseen, kun taas paremmat tarkastavat muutaman sanan oikeinkirjoituksen ja pärjäävät entistä paremmin.


Tehtävä 1. Kuuntelutehtävä.     

  • Muutettavaa: Ei muutoksia. Kuunnellessa ei ehdi kirjaa selata sillä se vain häiritsee kuuntelua tai jos jokin yksittäinen sana jää vaivaamaan, sen voi tarkistaa kirjasta ja se ei haittaa, vaan itse asiassa vastaa aika hyvin normaalia kielenkäyttötilannetta, jossa kuunnellaan yksipuolisesti jotakin ennalta nauhoitettua materiaalia. 
  • Arvioinnissa huomioitavaa: ei oikeastaan mitään erityistä yllämainituista syistä.

Tehtävä 2: Sanastotehtävä. Yhdistä sana ja suomennos.
  • Muutettavaa: Ainoa tehtävätyyppi ristikoiden kanssa, jotka oikeastaan menettävät merkityksensä kokonaan ja pitäisi jättää pois, koska tehtävä testaisi ainoastaan sitä kuinka nopea on selaamaan sanastoja. Sanastotehtävistä kuitenkin aukkotehtävä voisi toimia, jos suomenkieliset vihjesanat jättäisi pois. 
  • Arvioidessa huomioitavaa: Aukkotehtävässä painopiste siirtyisi sanastosta rakenteiden ja asiayhteyksien ymmärtämiseen, tulkitsemiseen ja täydentämiseen: oppilas on täydentänyt lauseen tällä sanalla - sopiiko sana lauseeseen ja testiin? Oikeinkirjoituksessa ja taivuttamisessa voisi olla erityisen tarkka, koska oppilaalla on mahdollisuus tarkistaa oikeinkirjoitus ja koska painopiste olisi juuri lauseyhteyden ymmärtämisessä ja täydentämisessä.

Tehtävä 3: Sanastopainotteisia käännöslauseita.
  • Muutettavaa: Käännöslauseissa ei ole mitään vikaa, tosin painopiste siirtyy sanastosta lauseen kokonaisuuden hallintaan. Varsinkin suomi - englanti -suunta toimisi varmasti, mutta miksei englanti - suomikin, jos lauseet on mietitty niin, että ne sisältävät ehkä sanontoja tai sellaisia kielioppirakenteita, jotka eivät pelkästään sanastoa selaamalla selviä.
  • Arvioidessa huomioitavaa: Painopiste yksittäisten sanojen hallinnasta taas rakenteisiin, sanojen välisiin yhteyksiin ja kokonaisuuteen. Siitä että saa vain yksittäisiä sanoja paperille ei voisi ainakaan yhtä paljon palkita kuin perinteisessä kokeessa, mutta varsinkin jos HOJKSatut oppilaat tekevät samaa koetta, myös sanastosta voisi palkita, jos oppilas näin saa edes osan viestistä välitettyä. Tällöin painopiste arvioinnissa olisi viestinnässä: välittyykö viesti, tuleeko ymmärretyksi. (Käännöslause: "Minä olen Tarzan ja sinä olet ilmeisesti Jane" = Me Tarzan, you Jane! - Oppilas ei hallitse lauserakennetta, mutta on saanut viestinsä perille ja tullut ymmärretyksi. Tästä pitää minusta ehdottomasti palkita, sillä minusta yksi tärkeimmistä kielenopetuksen tavoitteista on kannustaa viestimään myös, ETENKIN, silloin, kun ei osaa täydellisesti.)

Tehtävät 4, 5 ja 6: Erilaisia kielioppitehtäviä
  • Muutettavaa: Riippuu tehtävästä. Omistani kaikki olisivat kelvanneet sellaisenaan (4: Merkitse passiivilauseet. 5: Täydennä passiivilauseet vihjeen mukaan, 6: Muuta aktiivilauseet passiiviin. Käytä agenttia). Jokainen opettaja, joka on ikinä seurannut oppilaiden työskentelyä ja tehtävien tekoa tunnilla tai tarkistanut kotitehtäviä, tietää, että kaikki eivät osaa soveltaa sääntöä, vaikka heillä olisi kirja nenän edessä. Kielioppitehtävistä ehkä ainoastaan "täydennä taulukko verbien puutuvilla muodoilla" tai liian helpot suomennokset eivät kävisi.  
  • Arvioidessa huomioitavaa: Painopiste nimenomaan sääntöjen soveltamisessa ja ymmärtämisessä. Esimerkiksi jos kyse olisi vaikkapa kestoperfektistä, jossa aina keikkuu mukana been ja oppilas kirjoittaisi pelkästään sen jokaiseen kohtaan, en ehkä pisteitä antaisi. Itse asiassa kirjan käyttö kokeessa kertoisi opettajalle paljon paremmin johtuuko oppilaan tyhjä viiva siitä, ettei osaa sanastoa vai siitä ettei hallitse rakennetta. 

Tehtävä 7: Rakennepainotteisia käännöslauseita
  • Kuten tehtävässä 3

Tehtävä 8: Luetun ymmärtäminen
  • Muutettavaa: Kysymysten on oltava laajempaa ymmärrystä mittaavia, jopa hieman tekstin tulkintaa vaativia. Itse asiassa siis paljon mielekkäämpiä, kuin monesti kirjan kokeissa olevat "luetunymmärrystehtävät", joissa luetaan pitkä teksti ja sitten kysytään mitä Jack söi aamupalaksi. Jos et muista sanaa roll ei tule pisteitä. Mitä luetun ymmärrystä se oikein on?? Tekstin voisi ehkä valita niin, että se sisältäisi sanoja, joita ei kirjan sanastossa ole. Tällöin voisi testata myös oppilaan kykyä päätellä sanoja tekstiyhteydestä ja kykyä ymmärtää näin tekstikokonaisuuksia. Tulkintaa tai syvällisempää ymmärrystä vaativat kysymykset voisivat toimia "kympinkaatajina" eli tehtävinä, joissa todella erotellaan ne, jotka oikeasti ymmärtävät ja osaavat ja joissa riittäisi haastetta myös niille kaikkein parhaille. 
  • Arvioidessa huomioitavaa: Oikeastaan jos tehtävän laatii huolella, niin arviointihan on aika suoraviivaista: onko oppilas ymmärtänyt oikein vai ei? 
Muut tehtävätyypit: 
  • Lisäksi ainakin lyhyet koekirjoitelmat toimisivat ihan hyvin kirjan kanssa tehtyinä ja niillä saisi myös aikaan eroja parhaimpien välille. (Jos siis jotakuta pelottaa se, että hyvät vetävät vain puhtaita kymppejä, kun voivat tarkistaa ne viimeisetkin sanat kirjasta.)

Tosin, minusta sitten rinnalla voisi hyvin pitää pienempiä kokeita esimerkiksi verbien taivutusmuodoista ja erityisen tärkeästä sanastosta, joissa kirjaa ei ole saatavilla. Koska niin kuin edellisen tekstin kommenteissa alakoulun enkunope kirjoitti: osa asioista on vain opeteltava ulkoa ja ulkoa opetteluakin on opeteltava. Verbimuodot on tästä erinomainen esimerkki. 

Minä alan olla tästä kirjan käytöstä kokeessa niin innoissani, että taidan kokeilla heti tammikuussa tätä! Kaikilla ryhmillä on ollut kokeet syksyllä jo ennen joulukuuta, joten he ovat ehtineet käydä 1-2 kappaletta edellisen kokeen jälkeen. Kokeen laatiminen on kuitenkin nyt vähän haastavaa, koska en ole itse niitä kappaleita opettanut enkä tiedä mitä sijaiseni on niissä painottanut. Kirjan käyttö kokeessa tasottaisi tätä siirtymistä minun opetukseeni...

Ja seuraavaksi voinkin alkaa miettiä millaisen kokeen voisi tehdä nettiä hyväksi käyttäen! :D





5 kommenttia:

  1. Olen itse opettajana alakoulussa ja miettinyt paljon tätä samaa ulkoaopitun testaamista. Kokeilin pitää 3.-4. luokkalaisille uskonnon kokeet kirjan kanssa. Aiheena oli ollut elämä Jeesuksen aikaan ja Jeesuksen opetukset. Selitin oppilaille aluksi tehtävän kulun (en ollut kertonut etukäteen kokeesta, koska en halunnut, että he erikseen pänttäisivät tehtävää varten, vaan halusin nähdä, mitä he todella ovat ymmärtäneet syksyn aikana. Selitin myös oppilaille, että se tavallaan on koe ja tavallaan ei ja kutsuin sitä vuorotellen kokeeksi, vähänniinkukokeeksi, testiksi, tehtäväksi ja milloin miksikin...). Tehtävä aloitettiin tavallisen kokeen lailla lyijykynällä ja kumilla vartustettuina niin, että oli yhtä hiiskumaton työrauha kuin kokeessa ja ainoastaan omaa paperia sai katsoa. Lyijärillä täytettiin kaikki kohdat, mitä itse osasi ja muisti. Sitten kun oppilas itse halusi, hän vaihtoi lyijykynän värikynään ja otti esille kirjan, ja sai sieltä selailla ja täydentää vastauksiaan miten halusi. Loppupaperi tehtiin sitten värikynällä.

    Aluksi ajattelin, että arvioisin erikseen lyijykynällä ja värikynällä annetut vastaukset, jotta arvosanoista ei tulisi "liian hyviä", mutta lopulta huomasin, ettei sille ollutkaan tarvetta. Etenkin ymmärtämistä vaativassa aineessa toimi tosi hyvin. Koekysymyksenä minulla oli esimerkiksi "Luettele 5 asiaa, miten elämä oli erilaista Jeesuksen aikaan kuin nykyään" ja koska kappaleessa ei tätä tekstissä oltu mitenkään suoraan kerrottu, ei vastausta voinut kuitenkaan kopioida suoraan kirjasta, mutta kuvien ja tarinoiden selailu palautti osalle hyvin mieleen mitä olimme tunnilla puhuneet. Toisaalta taas ne oppilaat, jotka tunnilla olivat olleet omissa ajatuksissaan, eivätkä silloinkaan osallistuneet keskusteluun, eivät nytkään saaneet kirjasta suoraan vastauksia. Tämä mittasikin siis tietyllä tavalla tuntiaktiivisuutta, mitä en etukäteen ollut ennustanut ollenkaan.

    Ekaluokkalaisillani menivät eräät matikankokeet odotettua huonommin ja mietin, mikä olisi kiinnostava tapa käydä jälleen kerran samoja tehtävätyyppejä läpi. Annoin heille saman kokeen, jonka olikin muka tehnyt kirjassa seikkaileva harakka Kasse. Kasse oli tehnyt sinne tänne tyypillisiä kokeessa esiintyneitä virheitä, hutiloinut välillä käsialan kanssa jne, ja oppilaat saivat toimia opettajina ja tarkistaa Kassen kokeen ja antaa sille pisteitä. He joutuivat myös miettimään, kuinka tiukkoja arvoitsijoita olivat, ja minkä hyväksyivät ja mitä eivät. Lopulta vielä yhdessä tarkistimme tarkistukset, eli sama asia tuli käytyä vielä kerran läpi. Oppilaat olivat tästä tosi innoissaan myös.

    Erilaiset koetavat ovat siis varsin kannatettavia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mielenkiintoisia tapoja olet keksinyt! Heti alkoi mieli surrata miten näitä soveltaisi kieltentunnille ja yläkouluun :D

      Poista
  2. Oi joi... sormet syyhyää, että pääsen minäkin tuon idean kimppuun! Kiitos hienosta analyysista. Nyt vielä kun saan huoltajatkin ymmärtämään opettajan kotkotukset, niin avot (minulla on muutamakin huoltaja, joka kyseenalaistanee moisen tai ainakin kritisoi opettajan ankaramman pilkunviilauksen tarkistamisen yhteydessä).

    VastaaPoista
  3. Vai että kestoperfekti. :) Olen aina ollut hyvä muistamaan kaikki kielioppitermit (täältä pesee kaikki sijamuodot, partikkelit ja pluskvamperfektit) mutta tuo piti googlata.

    Nytpä siis tiedän osaavani myös kestoperfektin.

    En minä kyllä enkuntunneilta muista muuta erikoista kuin SPOTPAn ja sen ruotsinkielisen vastineen KONSUKIEPREn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina oppii jotain uutta :) Muilta voin säästää googlaamisen vaivan: esim. I have been reading.

      Poista