torstai 26. joulukuuta 2013

Opetettaiskos yhdessä?

Kesästä asti, tai siis siitä asti kun luin Saloviidan Luokka haltuun -kirjan, olen miettinyt mahdollisuutta hyödyntää koulumme laaja-alaista erityisopettajaa vaativien ryhmien kanssa ja kokeilla samanaikaisopetusta. Meidän koulussa on käytetty aika ahkerasti "klinikkamallia", missä tukea tarvitsevat oppilaat ovat olleet joitain tunteja erityisopettajan luokassa opiskelemassa tuntien lomassa. Luokka haltuun -kirjassa todettiin kuitenkin tutkimuksiin nojaten, että se ei välttämättä olisi kaikkein tehokkain tapa tukea oppilaita. Yhdeksi ratkaisuksi tarjottiin samanaikaisopettamista. Ja sitä olen mielessäni nyt pyöritellyt.

Joulun alla koululla käydessäni juttelin erityisopettajamme kanssa tästä ja hän sanoi olevansa myös kiinnostunut kokeilemaan. Ekä aikaakaan kun sopiva tunti oli raivattu alkuvuoden lukujärjestykseen. Sopiva tunti sattui vielä löytymään juuri sille seiskaryhmälle, joka sisältää useampiakin HOPSattuja oppilaita ja joka kuulemma on myös vähän muita levottomampi. Eli juuri sille ryhmälle, joka toivottavasti tästä hyötyy eniten.

Nyt sitten joulun ratoksi aloin tutkia mitä samanaikaisopetus vaatii, mitä työtapoja siinä voisi käyttää ja miten siitä saisi tehokasta. En haluaisi mennä vain suoraan siihen, että minä opetan ja erkka kiertelee ja auttelee. Tai en ainakaan pelkästään - aiheesta riippuen sekin voi olla ihan hyvä ratkaisu jollekin tunnille. Ehkä kuitenkin niin muotoiltuna, että toinen opettaa ja sitten molemmat kiertelee ja auttelee. Mutta se vähän tuntuu tylsältä... ja ehkä niin ei tule kunnolla hyödynnettyä sitä, että luokassa on paikalla kaksi pätevää opettajaa, joista toinen vielä on erityisopettaja.

Saloviidan kirjassa mainittiin työpistetyöskentely, jossa luokka jaettaisiin esimerkiksi neljään ryhmään, jotka kiertäisivät työpisteillä. Kahta pistettä luotsaisi opettajat ja kaksi sisältäisi itsenäistä työtä. Minä tykkäisin tästä työtavasta, mutta minua vähän arveluttaa aika. 45 minuutin oppitunnilla alusta menisi ainakin 10 minuuttia, helposti vartti siihen, että selvittäisi ryhmät ja "kylmien" pisteiden tehtävät ja päästäisiin alkuun. Jos loppuun varaa 2 minuuttia ja siirtymiin minuutin jokaiseen, jäisi työskentelyaikaa noin 6 minuuttia per piste. Eli ihan liian vähän. Jos pisteitä olisi vähemmän, täytyisi oppilasryhmien taas olla isompia eikä aikaa silti jäisi kuin vajaa 9 minuuttia per piste. Riittäisikö se mihinkään? Häiritsisikö jatkuva pisteeltä toiseen vaihtaminen niiden keskittymistä, joille se muutenkin on vaikeaa? Olisiko ylipäänsä mahdollista välttää sitä "ai siis mihin nyt piti mennä?" ja "mitä täällä pitikään tehdä?" kysymyksiä, jotka toistuisivat joka siirtymäkohdassa?

Olisi tietysti myös mahdollista jakaa ryhmä kahtia - yhtä suuriin tai erisuuriin ryhmiin - ja opettaa sitten kahta pienempää ryhmää. Se tietysti mahdollistaisi "tasoryhmittelyn", jolloin heikommat saisivat tukea ja lahjakkaammat pääsisivät eteenpäin. Tai vuorottelun: läksyt voisi tarkistaa pienellä porukalla kunnolla - vaikkapa kappaleen ymmärtämisen? - ja toinen ryhmä voisi jo tutustua tulevaan kielioppiasiaan - ja päin vastoin. Tosin ajankäytön kanssa pitäisi olla tarkkana, jotta kummankin ryhmän kanssa päästään yhtä pitkälle. Entä voisivatko ryhmät silti olla samassa tilassa vai pitäisikö etsiä vapaa luokka toisen ryhmän käyttöön? Jatkuvaa tasoryhmittelyä en ainakaan halua tehdä luokan sisälle, vaikka jossain määrin opettaminen tason mukaan olisi perusteltua...

Ainakin samanaikaisopetus on suunniteltava tarkkaan etukäteen, jotta kahden opettajan läsnäolosta oikeasti saa kaiken hyödyn irti ja jotta tunnilla ei tuhlaannu aikaa nuottien setvimiseen. Se lienee tässä se haastavin kohta - löytää yhteistä aikaa sen verran, että saadaan kuviot sovittua etukäteen. Toisaalta, päävastuu tunnista taitaa kuitenkin jäädä minulle, koska aineenopettajana minun on pidettävä huoli siitä missä ollaan menossa ja mihin olisi päästävä. Mutta toisaalta en halua liikaa sanella tuntien sisältöä yksin, koska aika usein sitä oppii muilta uutta kun yhdessä suunnittelee juttuja ja kuuntelee toisten ajatuksia.

Olen kyllä oikeasti aika innoissani tästä mahdollisuudesta. Sen järjestyminen ei todellakaan ollut ihan itsestäänselvä juttu, sillä usein laaja-alaisen klinikalla istuu useampi oppilas eri luokista samaan aikaan. Silloin ei erkka pääse karkaamaan minun ryhmäni luokse. Oikein sormet syyhyävät, että pääsen suunnittelemaan ja toteuttamaan tätä! Kuka tietää, ehkä jos tämä toimii hyvin, voisi lukujärjestykset jatkossa luonnistua niin, että sopivia aikoja löytyisi enemmän?

Kertokaapa millaisia kokemuksia teillä on samanaikaisopetuksesta? Millaisia juttuja olette toteuttaneet? Miten toimi? Mitä pitäisi huomioida?

7 kommenttia:

  1. Moi!
    Koulusamme on englannin ja ruotsinkielen resurssiopettaja (16h) ja hän myös opettaa alakoulussa yhdelle ryhmälle englantia (4h). Itse pidän siitä, että voi jakaa ryhmän puoliksi. Puolet menevät resurssiopettajan kanssa muuhun luokkaan ja puolet jää kanssani omaan luokkaani. Yleensä jaan ryhmät etukäteen esim. 5-7 numeron saaneet menevät resurssiopettajan kanssa ja 8-10 oppilaan jäävät kanssani. Resurssiopettajan kanssa käyvät asian hitaammin ja hartaasti. Minun kanssa olevat käymme esim. läksyjen tarkastuksen nopeammin ja juttelemme ja teemme tehtäviä yhdessä. Käsittelemme tunneilla samat asiat. Eli kannattaa ottaa huomioon, että käytte tunneilla samat asiat ja tunneilla olisi saman arvoisia oppilaita. Välillä kannattaa vaihtaa ryhmiä toisinpäin tai jakaa uudelleen. Viime vuonna ne, jotka oli resurssiopettajan kanssa annoin samat laput, esim vuoropuheluita jne, mutta pakko niitä ei ollut käydä. Esim. Kieliopissa meni pidempään.
    Harmi, että koululamme on vain yksi resurssiopettaja, jolla on vain 16h käytössä koulussamme ja ryhmiä koulussa on yhteensä 24 kappaletta. Eli kaikille luokille ei ole varaa. Kieltenopettajat toivoisi, että saisimme toisen resurssiopettajan. Jos kieltenopettaja sairastuu niin resurssiopettaja joutuu sijaistamaan, eli sillon resurssit ovat poissa.

    VastaaPoista
  2. Moi!
    Olen ammatillisella toisella asteella opettanut matematiikka ja fyke yhdessä ruuanvalmistuksen ja puhtaanapidon opettajien kanssa. Olemme yhdessä käyneet läpi opintojemme opsien sisällöt ja suunnitelleet mitä niistä pitää (vaikeita opiskelijoille) ja kannattaa opettaa yhdessä. Lähtökohtana oli että tietyt asiat varsinkin matikassa olivat todella hankalia opiskelijalle hahmottaa ja juuri opittu asia oli vaikea muista ammattiopinnon tunneilla.

    Nyt kun asia opetetaan samanaikaisopetuksena, teoria ja käytäntö yhdistyvät opiskelijan silmien edessä ja ymmärrys miksi jotain pitää hallita on selkiytynyt.

    Miksi olisi opiskelijan yksinomainen tehtävä yhdistää asioita toisiins kun sitä voi auttaa oppimalla/opettamalla niitä yhdessä?

    Homma vaatii, että molemmat opettajat ovat valmiina avaamaan omaa opetustaan ja päästään keskustelemaan että mulla menee tämmöistä mitäs sulla menee? Trust me, tästä saa itse todella paljon. Olen oppinut paljon ammatillista sisältöä jota voi yhdistää omaan opetukseensa vaikkei samanaikasesti oltaistaan tunneilla. Meillä on hommaa toteutettu niin, että tiedämme mitä opetamme samanaikaisesti kun lukkarissa tunnit ovat yhdessä. Toisin päin homma on ollut vaikea toteuttaa, lukkarit eivät ole taipuneet hyvin siihen että olisimme sitoneet tietyt ajankohdat samanaikaisopetukselle.

    Roolijako meillä on ollut koko ajan sama: Täydentävä vuoropuhelu. Toinen aloittaa ja toinen kommentoi ja lisäilee. Samalla myös vuoropuhelu opiskelijoiden kanssa on lisääntynyt ja se on aina hyvä juttu. Opiskelijat kokevat että koska opettajat juttelevat keskenään, on opiskelijankin helpompi tulla jutteluun mukaan.

    Kun vähän ajan päästä olet imaistu samanaikaisopetukseen mukaan, miten olisi jos myös arvioisitte opiskelijan oppimista yhdessä? Näkökulma opiskelijan edistymiseen on huomattavasti laajempi kun häntä näkee muillakin tunneilla toimimassa kuin omilla. Tätä kohti myös me olemme pikku hiljaa menossa.

    Kaikkea hyvää sinulle samanaikaiopettaja. Laita kommentteja tulemaan!

    J.

    VastaaPoista
  3. Itse opetan yläkoulussa matematiikka ja mulla on aika monessa ryhmässä käytössä erityisopettaja. Välillä teemme niin, että erkka ottaa muutaman oppilaan erikseen, mutta useimmiten erkka (ja joskus yksi mukautettukin oppilas hänen mukanaan) on mun kanssa samassa luokassa. Useimmiten tunnit menee "laiskasti" niin, että mä opetan asian (ja erkka saattaa kuiskaillen auttaa sitä oppilasta, kelle asia tuntuu olevan juuri sinä päivänä haastavin) ja sitten yhdessä kierrellään neuvomassa.
    Erittäin hyviä kokemuksia on ollut kuitenkin niistä kerroista, kun ollaan panostettu vähän enemmän. Ollaan erkan kanssa sovittu etukäteen, minkä asian mä opetan ja minkä asian erkka opettaa. Erkan opettaessa olen sitten itse seuraillut luokan jostakin kulmasta tilannetta ja saanut samalla uutta tietoa oppilaistani. Lisäksi ollaan opetettu myös keskustellen. Toinen lisäilee opetettavaan asiaan sopivia pointteja ja myös oppilaat toki otetaan mukaan tähän keskusteluun. Tämä kuitenkin vaatii aika hyvää kemiaa opettajien väliltä. Pitää osata lukea toista tarpeeksi hyvin.
    Ja mä olen vahvasti sitä mieltä, että opetuksen ei pitäisi olla "yksi opettaja opettaa"-mallia vaan luokan pitäisi ns. avautua muillekin koulun aikuisille. Yhteiskunta perustuu kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän tiimityöskentelylle, mutta miksi opetus ei ole enemmän tiimityöskentelyä....
    Tällaiset pohdinnat tänään... :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos inspiroivista kommenteista!
    Samanaikaisopetuksessa on selvästi paljonkin mahdollisuuksia, joita voisi hyödyntää ja arvioinnin yhdistäminen kuulostaa todella järkevältä! Tietysti koulumme pienuus ja käytettävissä olevien resurssien rajallisuus asettaa tietyt rajat mahdollisuuksille, mutta oppiainerajat ylittävä opetus olisi kyllä varsinainen unelma! Itse asiassa, olen josksu mietiskellyt mahdollisuuksia toteuttaa vaikka ysien kanssa jonkinlainen käännösprojekti, jossa voisi tehdä yhteistyötä äidinkielenopettajan kanssa... :)

    VastaaPoista
  5. Tai vuorottelun: läksyt voisi tarkistaa pienellä porukalla kunnolla - vaikkapa kappaleen ymmärtämisen? - ja toinen ryhmä voisi jo tutustua tulevaan kielioppiasiaan - ja päin vastoin. Tosin ajankäytön kanssa pitäisi olla tarkkana, jotta kummankin ryhmän kanssa päästään yhtä pitkälle


    minusta asia ei ole ihan näin. joka lapsen kanssa et kuitenkaan pääse yhtä pitkälle, eli tasoryhmiin jakaessa on mielestäni ihan hullu ajatus, että sitten molempien ryhmien kanssa pitää ehtiä samat jutut. Siinähän hupenee se pointti kokonaan. tulee paperilla näytettyä kyllä, että kaikille on opetettu kaikki, mutta kun sitten taas puolilta onkin jäänyt puolet oppimatta.

    jos teet tasoryhmät, niin rohkeasti vaan sitten alennat sitä toisen ryhmän tasoa niin, että ehtivät jurnuttaa perusasiat kalloon. toiselle porukalle sitten sitä ekstraa päälle, vaikka tulevatkin näin fiksummiksi. (sitähän se eriytys on)

    ja kun vielä opsista katsot ne jutut etkä oppikirjasta, niin hyvä tulee :)

    VastaaPoista
  6. Taisin ilmaista tuon vähän huonosti. Tarkoitin sitä, että molempien ryhmien kanssa on päästävä siinä mielessä samat asiat, että voidaan seuraavalla tunnilla jatkaa taas yhtenäisenä ryhmänä. Ettei käy esimerkiksi niin, että toinen ryhmä ehtii vain tarkistaa kappaleen sisällön ja toinen ryhmä on ehtinyt tämän lisäksi tehdä jo puolet kappaleen tehtävistäkin.

    Olen eri mieltä myös tuon vaatimustason laskemisen kanssa. On totta, että tasoryhmän idea häviää, jos ryhmät jatkavat ihan identtisesti, mutta minusta on vaarallista ajatella niin, että tässä on nää heikot, joiden kanssa jurnutetaan näitä kielioppijuttuja ja sitten on nää hyvät joitten kanssa tehdään kaikkea kivaa extraa. Se laskee heikkojen oppimismotivaatiota ja oppimistuloksia. Se myös vaikeuttaa siirtymistä ryhmien välillä - heikommat jäävät enemmän ja enemmän jälkeen eikä käytännössä ole mahdollista siirtyä myöhemmin parempien ryhmään. Siksi ryhmäjako ei myöskään saa olla liian jäykkä, vaan sitä pitää tarpeen mukaan vaihdella. Ja sekin puoltaa sitä, että mahdollisuuksien mukaan molemmissa ryhmissä pitää yrittää saada tehtyä suunnilleen samat asiat. Eroja opetuksessa tehdään sitten esimerkiksi siinä kuinka paljon johonkin tiettyyn juttuun käytetään aikaan, minkälaiset tehtävänannot on tai miten jonkun tehtävän tekoa voidaan varioida. (Kuuntelutehtävässä jokin juonikaavio näkyvillä heikommille, ristikon vihjeet heikommille suomeksi, kirjoitustehtävässä paremmilta vaaditaan enemmän jne.)

    VastaaPoista
  7. Samaa mieltä Annu, mielestäni näin äskettäin jonkin tutkimuksenkin, jonka mukaan esim. kielissä erityisopettajalla pääasiassa käyvä oppilas ei välttämättä opikaan niin tehokkaasti kuin tunnilla... Vai luinko sen peräti blogistasi? :) Ja valitettavasti minulla on tästä ihan käytännön kokemustakin. Tuolla samanaikaisopetuksella kannattaisi mielestäni puuttua ryhmädynaamisiin oppimista haittaaviin ilmiöihin. Eli ei aina jakopohdinnoissa vetäisikään ryhmiä arvosanan mukaan, vaan miettisi ryhmiä siltä kannalta, missä ryhmässä se luokan pahin pelle ja mukaan menevä provokaattori edistyisi parhaiten, tai laittaisi joskus ne maan hiljaisimmat mutta keskenään ystävät erilleen niistä äänekkäistä ja kärkkäästi kommentoijista...

    VastaaPoista