keskiviikko 21. elokuuta 2013

"Parhaat keinot toimivaan opetukseen"?

Luin kesällä Timo Saloviidan (2013) Luokka haltuun! Parhaat keinot toimivaan opetukseen -kirjan ja täytyy sanoa, että minuun teki vaikutuksen kirjan alkuosa, jossa Saloviita referoi tutkimustuloksien kautta hyvän koulun, opettajan ja opetuksen piirteitä käyden läpi meta-analyysien tuloksia (meta-analyysi = verrataan ja kootaan yhteen lukuisten samanlaisten tutkimuksien tuloksia, jotta saadaan kattavampia ja pätevämpiä tuloksia, meta-analyysien avulla tutkittujen oppilaiden lukumäärät nousevat heti satoihin, tuhansiin ja jopa kymmeniin tuhansiin).

Heti alkuun Saloviita varoittaa luottamasta liikaa maalaisjärjellä tai mutu-tuntumalla saatuihin vastauksiin oppimiseen vaikuttavista tekijöistä. Ja se varoitus todellakin tulee tarpeeseen, kun kirjaa alkaa lukea. Näette kohta kun listaan joitain kirjassa esiteltyjä tutkimustuloksia. Pitäkää siis tuolista kiinni, kun luette näitä ja varatkaa kirja sitten kirjastosta ja lukekaa tarkemmin. Näitä ei ole helppo niellä, kun on tässä systeemissä itse opiskellut ja opettanut.

Aloitetaan siis. Koulutason järjestelyistä oppimistuloksiin vaikuttavat eniten:

  • Luokkakoko ei vaikuta merkittävästi oppimiseen. 
  • Pysyvä opetusryhmä vaikuttaa positiivisesti oppimiseen (muuttaminen ja luokallejääminen negatiivisesti).
  • Tasoryhmittely ei vaikuta oppimiseen. Paitsi jos ryhmillä on erilliset opetussuunitelmat. Silloin lahjakkaat oppivat entistä paremmin ja heikot entistä huonommin. 
  • Osittainen erityisopetus (yleisopetuksen oppilas käy osan tunneista erityisopettajan luona opiskelemassa) ei vaikuta oppimiseen, muuten kuin että oppilas jää enemmän jälkeen.
  • Erityisluokat eivät vaikuta oppimiseen tai heikentävät sitä. Jopa siis siinä määrin, että erään tutkimuksen johtopäätösten mukaan "erityisluokkasijoitus on riskitekijä, joka lisää marginalisaatiota ja eristymistä" nimenomaan myöhemmässä elämässä. Integraatio sitä vastoin edistää oppimista ja elämässä selviytymistä.
  • Avustaja luokassa ei edistä oppimista.

Lyhyesti sanottuna: integraatio edistää erityisoppilaan oppimista eikä integraatiolla ole todettuja vaikutuksia muihin oppilaisiin (tutkimuksessa kohteena 28 000 hollantilaista oppilasta). 

Pistää miettimään, eikö vain? 
Tekee mieli väittää vastaan, eikö vain? 
En sano juuta enkä jaata. Ei minulla oikein olisikaan tarjota kuin omat käsitykset tutkimustuloksia vastaan. Mutta laittaa todellakin ajattelemaan!  


Mennään silti eteenpäin! Mitkä ovatkaan opettajan tärkeimmät piirteet oppimistulosten kannalta? 
  • Muodollisesti pätevä? Ei.
  • Hyvät pedagogiset sisältötiedot? Ei. 
  • Työkokemus? Kyllä.
  • Korkeat odotukset oppimisen suhteen? Kyllä.
  • Hyvä suhde oppilaisiin? Kyllä.
Tämän pitäisi olla hyvä uutinen kaikille sijaisille, vanhemmille ja tietysti meille opettajillekin (jos vaan pääsemme irti omasta ylemmyydentunteestamme ja pystymme myöntämään, että ehkä jossain määrin tätäkin ammattia pystyisi hoitamaan "kuka tahansa"): jos olet kannustava ja välittävä aikuinen ja uskot lapsen oppimismahdollisuuksiin, tulokset on hyviä :)

Entäpä opetus sitten, mitä opettajan tulisi tehdä ja mitä ei, jotta opetus on toimivaa? Lukekaa yksityiskohdat oikeanlaisesta kyselemisestä, ennakkojäsentäjistä ja virheiden korjaamisesta (=korjaa virheet aina) kirjasta itse, mutta kolme ajatuspalaa teille tarjoilen: 
  • Ensinnäkin yllätys yllätys: suora opetus (niin niin, se perinteinen opetus) on tehokasta, kun se toteutetaan oikein (kertaa, aseta tavoite, opeta osissa ja selitä selkeästi, paljon harjoittelua, varmista ymmärrys, anna palautetta ja korjaa virheet, ohjaa itsenäiseen työhön ja valvo sitä). 
  • Ja toiseksi: läksyjen merkitys on melkein olematon. Hyvät ja vanhemmat oppilaat hyötyvät niistä eniten, nuoret ja heikommat eivät juuri. Tähänkin vaikutti opettajan oma panos läksyjen suhteen: millaisia läksyjä, millaisia ohjeita, millainen kontrolli. Pistää miettimään millaisia läksyjä ja miksi kannattaa antaa.
  • Kolmanneksi, tukiopetus vaikuttaa oppimistuloksiin silloin kun se annetaan etukäteen, muttei juurikaan kun se annetaan jälkikäteen. 
En tiedä teistä, mutta minä todelläkin pysähdyin miettimään omaa opetustani ja periaatteitani. Olen käyttänyt paljon erityisopettajaa tukiopettajana heikommille, olen antanut tukiopetusta jälkikäteen, annan läksyjä - epämääräisiä läksyjä ("lukekaa kappale"), kaipaan avustajaa avukseni ja haaveilen toisinaan tasoryhmistä. Nyt mietin olenko oikeastaan auttanut oppilaita joillain ratkaisuillani ollenkaan?

Todennäköisesti nämä minun listani eivät teitä vielä vakuuttaneet, eikä tarvitsekaan. Ehkä ne kuitenkin hieman edes pysättivät tai ainakin vähän häiritsivät, niin että mieli teki sanoa vastaan. Edes vähän? Lukaiskaapa kirja. Ei se tietysti kaikkia vakuuta siltikään. Eikä ehkä tarvitsekaan. Mutta jos vähän pysähtyisi miettimään. Eiväthän kaikki nuo tutkimukset aivan täysin väärässäkään voi olla? 

8 kommenttia:

  1. alakoulun enkunope21. elokuuta 2013 klo 18.54

    Kyllä tuo miettimään pistää - ja kyllä kapinoimaan vastaankin ;) Varasin kirjan samantien kirjastosta, haluan lukea enemmän!

    VastaaPoista
  2. Kannattaa lukea! Kirjassa on tosi paljon muutakin, mutta etenkin tuo alku tosissaan pysäytti minut, koska se onnistui horjuttamaan monia käsityksiäni toimivasta opetuksesta! Neuvo-osiot tälläisissä kirjoissa on minusta aina vähän ongelmallisia, koska ne ovat aina pikkuisen irrallaan todellisuudesta, eivät välttämättä ihan kauhean konkreettisia tai tarpeeksi yksityiskohtaisia, mutta toki niistäkin aina jotain irti saa.

    VastaaPoista
  3. Hyvin vanha opettaja on mutu-tuntumalla :-) samaa mieltä ainakin seuraavista:

    luokkakoko ei vaikuta. Minun paras luokkani on ollut yli kolmenkymmenen valikoimattoman peruskouluoppilaan luokka ja taas kaikkein surkeimpien oppimistulosten luokassa oli 12 oppilasta.

    Jos luokka on koostettu pelkistä "heikoista", niin ei tuu tulosta, vaikka olis miten pieni luokka. Tästä on edellä mainitun lisäksi muitakin karmeita kokemuksia.

    Osittainen eritysopetus toimii, jos on täydellinen synkronointi erityisopen kanssa. Mut jos oppilas menee erityisopettajalle ilman alkuvalmisteluja tai erityisope ei niitä noudata, vaan sattuu aina olemaan "mukava" ja päästämään lapset joka kerta kivasti vartin etukäteen, kun niin väsyvät, niin eihän siitä oppimisen kannalta paljon hyötyä ole. Mut kivaa tietty lapsilla.

    Erityisluokista en tiedä mitään muuta kuin että lämpimästi kannatan alakoulun alaluokkien dysfasialuokkia. Kokemukseni mukaan niistä on tullut "normaaliopetukseen" alkuaan melko lohduttomien diagnoosien lapsia, jotka alkupotkun dysfasialuokalla saatuaan ovat selvinneet mainiosti.

    Avustajista olen ollut koko ajan sitä mieltä, että varsinkin koulutettujen erityisopettajien on ajantuhlausta olla luokassa, kun parikymmentä minuuttia kuuntelevat vain opetusta.

    "Vanhanaikaisen opettamisen" tehosta olen aina ollut tuota mieltä. Varsinkin erinäisten kokeilujen jälkeen.

    Mitä ovat pedagogiset sisältötiedot? Jos ne tarkoittavan opetettavan aineen hallintaa, niin siinä kyllä olen ihan eri mieltä. Jos opettaja opettaa päin seiniä, niin en tajua, miten oppilaat voisivat oppia asian oikein. Ja mielestäni rautaiset sisältötiedot auttavat myös oppilassuhteisiin. Kun oppilaat tietävät, että tuo tietää ja lisäksi on täsmällinen ja asiallinen ja valmistaa tunnit huolellisesti ja korjaa kokeet ym. aina seuraavaksi tunniksi, niin kunnioittavat ja suhteetkin ovat hyvät.

    Tuota ennakoivaa tukiopetusta pitää miettiä. En ole kokeillut, vaikka neuvottu on - voisi kokeilla. Sen kyllä itse omasta oppikouluajasta muistan, että meillä oli lähes kaikissa aineissa varsinaisen läksyn lisäksi aina valmistava läksy. Piti lukea etukäteen kirjasta myös sen tunnin asiat, joita seuraavalla tunnilla käsiteltäisiin. Sehän oli niin kuin omatoimista ennakoivaa tukiopetusta.

    VastaaPoista
  4. Noilla sisältötiedoilla viitataan Shulmanin mukaan sekä opetettavan aineen sisältötietoihin että niiden opettamiseen liittyviin tietoihin (esim. järjestys, vaikeat kohdat jne.). Tuon kohdan kirjoitin kyllä vähän huolimattomasti, tutkimukset siis osoittivat että paremmat opettajan tiedot eivät aikaansaaneet parempia oppimistuloksia, mutta tietyt "perustiedot" on oltava tietysti. Eli ei voida sanoa, että mitä parempi opettaja on matematiikassa, sitä paremmin oppilaat oppivat.

    Noista avustajista muuten Saloviita on sitä mieltä, että avustajat pitäisi korvata juuri erityisopettajilla ja suosia rinnakkaisopetusta luokassa sen sijaan, että luokassa opettaja opettaa ja avustaja "auttelee". Tosin, tässä kohtaa minä ainakin huomaan ongelmia Saloviidan argumentoinnissa. (Jos hyvä suhde oppilaisiin ja kannustava asenne ovat opettajan tärkeimpiä ominaisuuksia, ei pitäisi olla niin paljon merkitystä avustajan ja opettajan välillä, jos rooli varsinaisessa opettamisessa on pienempi...)

    VastaaPoista
  5. Minä olisin ennemminkin taipuvainen uskomaan, että kaikki ottavat paikkansa siinä ympäristössä mitä tarjolla on. Harmaa tavisten massa on yhtä harmaata kaikissa ympäristöissä, oli luokka iso tai pieni, koulu hyvä tai huono. He eivät nouse pienryhmäopetuksessa oman tasonsa yläpuolelle eivätkä suuressa ryhmässä laske sen alle. Sama pätee myös ääripäihin: erilaiset oppimisvaikeudet eivät lakkaa olemasta, vaikka ryhmä olisi hyvin pieni ja suuressakin ryhmässä opettajalla on löydyttävä aikaa juuri sille heikoimmalle. Lahjakkuuksia taasen ei osata tukea ollenkaan, kielissä nyt ehkä voi melko rajattomasti eriyttää ylöspäin, mutta esim. matikassa tarjolla on vain samaa asiaa toistavia soveltavia lisätehtäviä, ei edistyneempää tietoa, koska opettajalla ei ole aikaa opettaa sitä eikä se kuulu opetussuunnitelmaan. Tukiopetusta tarvitsevat ovat pudonneet kelkasta jo niin paljon aiemmin, että tukiopetuksessa ei ole hyötyä kerrata viime viikolla käsiteltyä asiaa vaan jo vuosia sitten käsiteltyä.

    Opettajien aina unohtama harmaa massa siis voi hyvin, mutta ääripäitä pitää edelleen kehittää. Etenkin Suomessa, missä on eniten erityisoppilaita maailmassa - ja ne parhaat PISA-tulokset - että myös se kokonaan hukattu lahjakkaiden luokka. Korkeakoulutuloksethan Suomessa ovat verrattain surkeita, niin hyvien kuin tavisten osalta.

    Toisaalta koulutus kaikilla asteilla Suomessa on huimaavan laajaa. Niin laajaa, että suuri osa opiskelijoista ei sitä kykene omaksumaan eikä suurinta osaa siitä koskaan tarvitse missään. Tämä pätee sekä peruskouluun että yliopistoon ja on ihan ymmärrettävää, että tietyn tason jälkeen opettajan sisällönhallinta ei paranna oppimistuloksia. Nythän ala-asteilla on jo alkanut englannin opetusta siirtyä kieltenopettajilta luokanopettajille, kun luokanopettajat alkavat olla peruskoulun kasvatteja ja itsekin englantia lukeneita. Ruotsin kohdalla tilanne olisi vähän vaikeampi... Muiden aineiden aineenopettajien työympäristö toisaalta on yläaste ja lukio ja 7-luokkalaisen ja abin välillä on kyllä niin huikea ero, että vaikka lähes kaikkia aineita voisi kuka vaan lukion käynyt opettaa 7-luokkalaiselle, on se lukion paras oppilas keskiverto aikuista taitavampi jopa kaikissa aineissa.

    Läksyjä en ymmärrä, etenkään ala-asteella, enkä ihan yläasteellakaan. Toisella asteella aletaan tarvita jo tiedonhakutaitoja ja kykyä soveltaa opittua tietoa hakemalla uutta, mutta siihen ei peruskoulun mekaaniset tunninjatkeläksyt tarjoa mitään. Korkeintaan rutiinin tarttua läksyihin, mikä osalla on ja osalla ei. Tämä näkyy erityisesti viikonlopuksi tuleviin läksyihin, joita voi lykätä siksi kun on aikaa ja lopulta onkin jo sunnuntai-ilta. Mihin tämä edes valmentaa? Siihen, että töistä tuodaan aikuisena työt kotiin??

    Avustajan ja erityisopettajan vertaaminen on kyllä aika epäreilua, kun ensinnäkin nämä edustavat eri ammattialaa ja koulutustasoa, tekevät siis erilaista työtä. Verrataanko seuraavaksi lääkäriä ja lähihoitajaa toisiinsa?

    Luen kirjan kunhan saan sen käsiini, nyt on kirjastossa kymmenien pituinen varausjono.

    VastaaPoista
  6. Heti alkuun pahoitteluni Anonyymille, jos vastaukseni menee metsään, sillä en oikein aina pysynyt perässä siinä mitä ajoit kommentissasi takaa :)
    Ensiksi, jos lakataan nimittämästä enemmistöä oppilaista "harmaaksi massaksi" (mikä siitä tekee harmaata massaa? se että se on enemmistö ja pärjää joka tapauksessa ihan hyvin?) niin asiathan ovat siis mielestäsi ihan hyvin: enemmistö oppilaista pärjää ihan hyvin pienemmissä ja suuremmissa ryhmissä :)

    Toiseksi, lahjakkaiden opetuksen osalta Saloviita on samoilla linjoilla kanssasi. Oppimistuloksiin vaikutti myönteisesti juuri lahjakkaiden HOPSaaminen ja eriyttäminen sekä yhden luokan yli hyppääminen!

    En ole ihan varma ymmärsinkö oikein mitä hait koulutuksen laajuudella takaa, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että itse koin osaamiseni olleen kaikkein laajinta juuri heti lukion jälkeen. Sen jälkeen ymmärrettävästi oma osaamiseni on kaventunut kieli- ja kasvatustieteisiin enkä ehkä enää osaisi ysiluokkalaistakaan kaikissa matikan läksyissä auttaa, lukiolaista en ainakaan, vaikka joskus pitkän matikan kirjoitinkin.

    Läksyjen suhteen olet kans minusta ihan oikeassa (jos ymmärsin oikein mitä tarkoitit). Läksyjä ei pitäisi antaa vaan "antamisen vuoksi", vaan meidän opettajien olisi syytä miettiä millaisia läksyjä annamme ja miksi (mitä oppilaan on niistä tarkoitus hyötyä?) ja miten läksyjen teko kontrolloidaan.

    Avustaja ja erityisopettajakommenttia en oikein ymmärrä. Ei kai heidän tekemäänsä työtä olekaan verrattu? Ennemminkin ongelma tuntuisi olevan siinä, että huolimatta koulutustasoista jne. avustajat ajautuvat helposti tekemään erityisopettajan työtä. Tästä muuten olen kerran keskustellut meidän koulun yhden avustajan kanssa ja hän valitti juuri sitä, että voidakseen "avustaa" joissakin koulutehtävissä, hänen täytyisi etukäteen kotona perehtyä opetettavaan asiaan eli hallita oppisisältö. Hän totesi, että tällä palkalla hän ei ala tekemään kotona läksyjä etukäteen, voidakseen olla koulussa "opettajana". Eikä avustajan työ pitäisikään edellyttää oppisisältöjen hallintaa, se on opettajan työtä. Yritin myös referoida Saloviidan ajatusta siitä, että koska avustajan läsnäolo luokassa ei tutkimusten mukaan juuri vaikuta oppimistuloksiin (Saloviidan mukaan avustajan "hyödyttömyys" oppimistulosten kannalta saattaa perustua mm. siihen, että kun oppilasta avustaa avustaja, oppilas saakin vähemmän huomiota opettajalta), olisi Saloviidan mukaan mielekästä esimerkiksi korvata kaksi avustajaa yhdellä erityisopettajalla (kahden avustajan palkka vastaisi suunnilleen yhden e-open palkkaa, ei niin että kahden työpanos vastaisi yhden työpanosta).

    VastaaPoista
  7. Alakoulun englanti28. elokuuta 2013 klo 11.25

    Kiitos kirjavinkistä! Lainasin eilen Luokka haltuun -kirjan Helsingin yliopiston kirjastosta (siellä ei muuten ole vielä yhtään varausta ja käsittääkseni kaikki voivat saada kirjastokortin), vielä en ole paljoalukenut, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    Saan lapsen nyt syksyllä enkä ole nyt enää töissä, joten on mukava kun on tällainen virtuaalinen ympäristö missä keskustella oppimiseen yms. Liittyvistä asioista :) Vinkkisi uusille opettajille olivat hyviä, samoin oli kiinnostava lukea kommentteja.

    PS. Ipad ei anna nyt jostain syystä muokata jo kirjoitettua tekstiä, sen takia kummat kirjoitusvirheet :)

    VastaaPoista
  8. Kiitokset hienosta blogista & mielenkiintoisista postauksista. Hauskaa Joulua!

    VastaaPoista