keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hyvät vinkit kiertoon - kieltä ja kulttuuria 1

Tämä on vaikea aihe. Ei siksi, ettei olisi mitään sanottavaa, vaan että tässä on aika helppo eksyä filosofointiin, määrittelyihin ja jaaritteluihin. Olen nyt hetken aikaa tässä miettinyt enkä oikein tunnu pääsevän kiinni aiheeseen millään... Aloin kirjoittaa hyviä vinkkejä kiertoon siitä miten kulttuuritietoa voisi mukavasti opettaa kieltentunnilla ja kompastuin siihen, että vaikka kuinka yrittäisin, ei aiheesta voi kirjoittaa ennen kuin määrittelee mitä kulttuurilla tarkoitetaan. Siitä kaikki kuitenkin leienvät yhtä mieltä, että kieltä ei voi opettaa tyhjiössä ilman minkäänlaista kulttuuriyhteyttä - jos siis kulttuuri ymmärretään laajasti.

Yliopistossa yksi lehtoreistamme jakoi kulttuurin aina: Kultuuriin suurella alkukirjaimella eli musiikkiin, taiteeseen, kirjallisuuteen jne. sekä kulttuuriin pienellä alkukirjaimella eli kaikkeen muuhun tapoihin, elämään, historiaan, maantieteeseen jne liittyvää mitä yksi kielialue nyt vaan voi sisältää. Ehkä tähän voisi tehdä vielä pienen alaluokan kielenkäytön kulttuurille eli sille, ettei pelkkä kielen muoto riitä, vaan pitää tietää miten sitä käytetään, pragmatiikalle. Sillä se on aika tärkeää kulttuuria. Siis sellaiset tapaukset, että esimerkiksi "Hi! How are you?" ei ole varsinaisesti kysymys, vaan pelkkä tervehdys, se vaan kuuluu osaksi sitä tervehdystä.

Siitä varmaan kaikki ovat yhtä mieltä, että pragmatiikan opettamista ei voi kieltentunnilla välttää. Mutta riittääkö se, että opetetaan, että englanninkielessä "please" kuuluu lisätä pyyntöihin, sillä sen poisjättäminen on pahempi virhe kuin suomeksi kiitos-sanan poisjättö? Pitäisikö peruskoulun kielenopetus sisältää myös kulttuuria? Entä Kulttuuria? Kuuluuko kieltentunnilla opettaa, että "täällä on maa nimeltä Australia ja siellä puhutaan englantia ja sen pääkaupunki ei muuten ole Sydney vaan Canberra ja tiesittekö, että Queen Elisabet II on myös Australian kunigatar"? Pitääkö keskustella siitä keitä olivat William Shakespeare ja Charles Dickens? Ja miten silloin pitäisi valmistautua vastaamaan "eihän tää oo mikään  maantiedon- / historian- / äikäntunti"?

Aika isolta osalta oppikirjat ratkovat tätä ongelmaa opettajan puolesta. Smart Moves -sarjassa on eri maita käsitteleviä Bits'n'Pieces -sivuja, joihin on listattu perustietoja sekä jotain kiinnostavaksi arvioituja yksityiskohtia (Kanadan ratsupoliiseja kutsutaan nimityksellä Mountie). On ihan kiva, että eri maita on huomioitu, mutta edes minusta ne listat eivät ole mitenkään erityisen kiinnostavia. Jotkut kirjan kappaleet on pyritty rakentamaan niin, että ne käsittelevät kulttuuria: Australian historiaa, Yhdysvaltojen siirtolaisia jne. Valitettavasti kirja on kuitenkin rakennettu niin, että nämä ovat niitä "ekstra-tekstejä", jotka helpoiten hypätään kiireessä yli, koska niihin ei liity olennaista kielioppia ja koska, no, ne ovat vähän tylsiä. Se on siinä mielessä sääli, että minusta juuri kulttuuriaiheet voisivat innostaa oppimaan kieltä kulttuurin siivellä. Osoittaa, ettei kieli ole tyhjiössä, vaan sen kautta voi tutustua vaikka mihin mielenkiintoiseen.

Tiedän olevani joissain asioissa aikamoinen haaveilija, mutta minusta olisi ihanaa toteuttaa oppiaineiden rajoja ylittäviä projekteja, jotka nivoisivat yhteen sekä kieltä että kulttuuria. Liittää yhteen historiaa ja kieltä, mantietoa ja kieltä, äidinkieltä ja vierasta kieltä. Tutkia vaikkapa Yhdysvaltoja samanaikaisesti englannintunnilla, kun Pohjois-Amerikasta puhutaan maantiedossa. Miettiä siirtomaa-aiheita englanniksi samalla, kun niitä käsitellään historiassa. Tutkia puhuttua kieltä ja sen piirteitä sekä äidinkielen, että vieraan kielen pohjalta. Pohtia kääntämisen ongelmia ja toteuttaa käännösprojekti, jota työstettäisiin sekä äidinkielen- että englannintunneilla. Leipoa kotitaloustunnilla kakku noudattaen englanninkielistä reseptiä. Liittää musiikkia entistä vahvemmin kielenopetukseen niin, että samalla oppilas myös oppisi jotain musiikista!

Minusta olisi todella mukava kuulla teidän kokemuksianne ja ajatuksianne kulttuurin opettamisesta kielten tunnilla. Jatkan aiheesta vielä toiseen otteeseen, sillä tästä tuli nyt kuitenkin vähän tälläinen johdantomainen ja termien määrittelyyn sotkeutunut teksti. Palaan tuohon käytännöllisempään osuuteen siis myöhemmin, mutta olisi hauskaa liittää siihen myös muiden ajatuksia :)

5 kommenttia:

  1. Mä olen kanssa innostunut toteuttamaan oppiaineiden rajat ylittäviä projekteja, mutta vielä en ole niitä kovin paljon tehnyt :) 5. luokkalaisten kanssa leivoimme suklaapikkuleipiä amerikkalaisen ohjeen mukaan ennen joulua kun sattui niin hyvin että kirjan kappale kertoi ruoanlaitosta ja muista kotitöistä, ja kirjan unitin aiheena oli Yhdysvallat. Oppilaat saivat ohjeen englanniksi ja käänsivät ryhmissä suomeksi ennen kuin aloittivat leipomisen (minä tietysti kiersin auttamassa kääntämisessä ja muussakin). Oli hauskaa ja uskon että ihan opettavaista myös!

    Meillä on Let's Go -kirjasarja koulussa ja 5. luokan kirjassa on mielestäni kivasti käsiteltynä 5 englanninkielistä maata, yksi aiheena joka unitissa. Emme mene kovin syvälle aiheisiin, mutta olemme lukeneet lapsille suunnatuista maa-aiheisista kirjoista vähän eri maista ja katsoneet kartasta/ Google Mapsista miltä eri puolilla maailmaa näyttää (+katsoneet vähän Vili Vilperiä englanniksi kun oli Australia aiheena ja oppilaat kiinnostuneita eläimistä :). Oppilaat ovat olleet kiinnostuneita/suhtautuneet neutraalisti muutamaa lukuunottamatta (ja nekin musta tuntuu vaan yleistä napinaa jota saa aikaan kaikesta...).

    VastaaPoista

  2. Minäkin aina suunnittelen oppiainerajoja ylittävien projektien aloittamista, mutta suunnitteluvaiheeseen se on jäänyt! Juuri tuota Australiaa olen pariinkin kertaan ehdotellut luokanopettajalle ja olemme päätyneetkin tekemään yhteistyötä, mutta jotenkin se aina olevinaan kiireen takia jääkin toteuttamatta. Sinänsä se on suuri harmi. Pikkuleipiä tai sconeseja olen myös taas suunnitellut leipovani kutosten kanssa kevään lopuksi, mutta kesäloma koittaa liian pian :/

    Mielestäni kulttuurin osuus ainakaan omassa opetuksessani on aina ollut liian vähäinen. En meinaa päästä liiasta kirjasidonnaisuudesta millään. Britannia on erityisen lähellä sydäntäni ja siitä saisin irti ummet ja lammet; USA, Kanada ja Australia hyvinä kakkosina, mutta muu englantia puhuva maailma on oikeasti minullekin niin vierasta kulttuuria, etten kovin sujuvasti onnistu niitä käsittelemään.

    VastaaPoista
  3. Vähän näyttäisi siltä, että monet haaveilee niistä isommista ja laajemmista projekteista ja tyytyy sitten joitain poikkeuksia lukuunottamatta pitämään kulttuurinopetuksen vähän pienimuotoisempana... No, kirjoittelen näistä lisää pian :)

    VastaaPoista
  4. Mites olis oppilaiden omat portfoliotyöt Kulttuuriaiheista? Osalle oppilaista pitäisi varmaan tarjota aihelista, mutta osa varmaan keksisi omankin.

    VastaaPoista
  5. Joku sen suuntainen on minulla pyörinytkin mielessä, tosin koko portfoliojuttu on vähän kehittelyn tasolla minulla :)

    VastaaPoista