Ensimmäiset vuodet työssä - ne haastavimmat?

Varmaankin kaikissa ammateissa ne ensimmäiset vuodet on kaikkein raskaimmat - ja toisaalta ehkä antoisimmatkin? Koska aika moni kommentteja jättäneistä on opiskelijoita tai opettajan ammatissa aloittelevia, ajattelin kirjoitella kootusti niistä haasteista, joita itse olen ensimmäisten vuosien aikana kohdannut. Tässä ei suinkaan ole vielä kaikki, mutta jottei teksti ihan hirveästi venähdä, niin kirjoittelen toiste lisää :)

Myönnetään. Minä olen päässyt helpolla, jos ulkoisia puitteita ajattelee. Sain töitä pian valmistumisen jälkeen ja virankin parissa vuodessa. En joutunut pitkiksi ajoiksi kortistoon tai sijaislistoille valmiina tunnin varoitusajalla suuntaamaan ihan väärän kielen sijaiseksi. Silti yksi suurimmista syistä siihen, miksi ensimmäiset vuodet ovat olleet jokseenkin rankkoja, on pysyvyyden puuttuminen ja jatkuva uuden opettelu. Kun työpaikka vaihtuu tiuhaan, joutuu jatkuvasti totuttelemaan uuteen ja se vaatii aika paljon aikaa ja energiaa. Uskokaa pois, vuosikin yhdessä koulussa on lyhyt aika ja kaikki sitä lyhyemmät työpätkät melkeinpä liian lyhyitä, jotta niistä olisi kamalasti iloa. 

Jokaisessa koulussa on omat tapansa ja perinteensä, kaikki kirjasarjat ovat erilaisia opettaa, työkaverit ovat erilaisia ja ilmapiiri ja kulttuuri erilaisia, puhumattakaan oppilaista ja näiden vanhemmista. Ensimmäisen vuoden ajan kaikki tuntui olevan vain kokeilemista ja yrittämistä. Kun sitten työpaikkaa taas vaihtuu, on edessä sama ruljanssi: uudet oppilaat, kirjat, kollegat, koulukulttuuri, eri kouluaste jne. Itse koin samalla jopa huonoa omaatuntoa työpaikan vaihtamisesta nimenomaan oppilaiden kannalta. Jos minulla oli paljon totuttelua uuteen kouluun ja työhön, niin oppilailla on paljon totuttelua uuteen opettajaan – saman asian kun voi tehdä niin monella eri tavalla. 

Kaikesta uuden opettelusta minusta haastavinta on ollut oppilaisiin tutustuminen. Nimet oppii lopulta suhteellisen nopeasti, mutta menee pitkä aika ennen kuin oppii kuka tarvitsee mitäkin tukea tai mikä toimii minkäkin ryhmän kanssa. Ehkä oppilaisiin tutustuminen on tuntunut haastavalta myös siksi, että koen sen erittäin tärkeäksi osaksi omaa työtäni. Niinpä alkutyöuran sirpaleisuus - vaihtuvat koulut, äitiyslomat jne. - on tuntunut toisinaan turhauttavalta. Tuntuu, että juuri kun on päässyt vauhtiin, loppuu aika kesken ja taas aloitetaan alusta.

Aikaavievää ensimmäisinä vuosina on myös kirjoihin tutustuminen. Vaikka uutta kirjaa selaisi ja lukisi kuinka etukäteen, vasta käytäntö oikeastaan näyttää miten kirja oikeasti toimii. Siksi ensimmäisen vuoden ajan opetuskin on vähän sellaista, että täytyy katsoa mihin kirja vie ja miten omat suunnitelmat ja kirja sointuvat yhteen. Ensimmäisinä vuosina aikaa vierähtää tuntien suunnitteluun jo senkin takia, että on pakko katsoa etukäteen mitä on tulossa, mietittävä mikä saattaisi kannattaa ja mikä ei, tutustuttava, arvioitava vähän ajankäyttöä jne. Tuskinpa kukaan niitä auskuvuoden minuuttiaikatauluja enää oikeasti rustaa, mutta pakko se on vähän suunniteltava. Ja se vie aikaa. ja energiaa. Siksi oikeastaan vasta, jos samaa kirjaa pääsee opettamaan toisen vuoden putkeen, alkaa homma hiukan helpottua.

Ajattelen näitä haasteita ulkoisina haasteina, sillä isoja kysymyksiä liittyy opettajaidentiteetin muovautumiseen ja oman itsetunnon kasvattamiseen, mutta kirjoittelen niistä toisen kerran :)