torstai 3. tammikuuta 2013

Hyvät vinkit kiertoon - opiskelutekniikat

Kirjoittakaa sanat vihkoon.
Kirjoittakaa kappale suomeksi vihkoon.
Lukekaa kappale kotona ääneen.
Merkatkaa sanastosta uudet sanat.
Peitä sanat ja kuulustele niitä itseltäsi
....

Opiskelutekniikoiden opetusta käytännössä. Nopeita ohjeita tunnin lopussa tai alussa siihen, mitä toivoo oppilaiden tekevän. Toive, usein ääneen lausumaton, että joku hoksaisi joskus käyttää samaa tekniikkaa itsekseenkin. Niin auttamattoman puutteellista ja vajaata, että itseäkin hävettää.

Tiedän, että ollakseen tehokasta, pitäisi opiskelutekniikoiden opettamisen olla järjestelmällistä, johdonmukaista ja jatkuvaa. Yhtä tekniikkaa kannattaa käyttää monta kertaa peräkkäin, pitemmän ajan, koska muuten sen hyöty ei näy oppilaalle. Yhden tekniikan opettelussa alku on raskain ja vasta kun tekniikka alkaa olla tuttu, se alkaa toimia toivotulla tavalla. Toisaalta eri oppilailla toimivat eri tekniikat ja siksi olisi tietysti hyvä käydä läpi paljon erilaisia tekniikoita, jotta jokainen löytäisi sen itselle sopivan tavan. Tekniikoiden toteutusta ei pitäisi jättää myöskään pelkästään kotiin, vaan ainakin aluksi niitä pitäisi harjoitella myös koulussa, jotta jokainen varmasti pääsee jyvälle siitä, mitä pitää tehdä.

Silti tuntuu, ettei tähän koskaan ole kunnolla aikaa paneutua. Ei niin perinpohjaisesti ja suunnitelmallisesti kuin olisi syytä. Enkä tarkoita nyt valittaa, että tunneilla ei ole aikaa. Ennemminkin kyse on siitä, että tuntuu ettei itsellä ole aikaa suunnitella, ohjata, opettaa, valvoa ja seurata tekniikan opettamista, vaikka loppujen lopuksi kyseessä ei tarvitsisi olla iso asia.

Laadin joskus oppilailleni läksyreseptin, jota voi soveltaa halutessaan mihin aineeseen tahansa ja voin taata, että oppimistulokset sen avulla paranevat. Tässä on siitä versio:

Ennen uutta kappaletta:
- lukaise sanasto läpi, vilkuile hieman tehtäviä (varsinkin ymmärryskysymykset)
- katsele kappaletta, lukaise teksti pysähtelemättä läpi
- saitko jonkun käsityksen siitä mitä aihetta käsitellään tai mitä kappaleessa tapahtuu?

Uusi kappale läksynä:
- lukaise sanasto läpi ja merkitse uudet sanat
- jos tunnilla tehtiin ja tarkistettiin jotain kappaleeseen liittyviä tehtäviä, vilkaise ne läpi
- lukaise teksti ensin läpi - mitä kaikkea kappaleesta olet jo ymmärtänyt?
- käy teksti lause lauseelta läpi: lue aina ensin koko lause, tarkista sitten vieraat sanat ja pyri ymmärtämään lause kokonaisuutena (ei siis sana sanalta lauseen alusta lähtien) - kaikkein vaikeimmat lauseet voit kirjoittaa ensin sana sanalta vihkoon ja sitten yrität ymmärtää mitä lause tarkoittaa
- merkitse ne kohdat joita et itseksesi ymmärrä ja kysy ne seuraavalla tunnilla
- lopuksi vielä mieti mistä kappale kertoi ja käy läpi juoni mielessäsi

Vanha kappale läksynä:
- lue kappale läpi ja kertaa mielessäsi etenkin kaikki vaikeat kohdat ja niiden merkitykset - tarvittaessa vaikka koko kappale
- opiskele sanat haluamallasi tavalla, keskity uusiin ja mielestäsi tärkeisiin sanoihin - tarkista myös miten sanoja käytettiin kappaleessa: millaisessa lauseessa, minkä muiden sanojen kanssa, mitä lause tarkoitti

Vanhan kappaleen kertaus:
- joka tunnin jälkeen lue kappale kotona läpi ja kertaa hankalien kohtien merkitykset, lue myös ääneen ja harjoittele lausumista!
- kertaa sanoja niin, että keskityt uusiin ja mielestäsi tärkeisiin sanoihin 
- huomaat että vaikeiden kohtien ja vieraiden sanojen määrä vähenee joka kerta!

Tiedän, että moni oppilas pitää tätä liian raskaana, vaikkei se sitä oikeasti olisi. Jo pinnallinen silmäily, nopea kertaus ja keskittyminen niihin kohtiin, jotka tuottivat hankaluutta auttaisi monia oppilaita paljonkin eteenpäin. Luulen, että jatkossa hieman ehkä muokkailen tätä ja keskityn opettamaan sitä paljon johdonmukaisemmin kuin nyt. Oppilaita kun pitää vaatia ja muistuttaa aika monta kertaa, ennen kuin uudet tavat alkavat edes vähän juurtua... Eli jos jaksan seiskan ja kasin läpi tätä jankuttaa, niin ehkä ysillä joku jo muistaa noudattaa tätä itsekseenkin? ;) 

5 kommenttia:

  1. Mä haluaisin kanssa keskittyä enemmän opiskelutekniikoiden opettamiseen, mutta pinnalliseksi se on vielä jäänyt. Läksyreseptisi on hyvän ja hauskan kuuloinen idea, pitääkin tehdä oma versio siitä ja ottaa käyttöön vaikka huomenna oppilaiden kanssa kun sopivasti alkaa uusi lukukausi :) Omasta lukioajasta parhaiten kielten tunneista on jäänyt mieleen juuri se tunti jolla käsiteltiin uusien sanojen opiskelutekniikoita (ensin katsottiin monta sanaa muisti kun luettiin listana, sitten yhdistettiin mielikuva sanaan ja sitten tehtiin mahdollisimman erikoinen tarina sanoista). Olen yrittänyt kannustaa oppilaita kirjoittamaan kappaleen vaikeista sanoista lauseita, mutta tähän mennessä vain muutama on sen tehnyt. Pitäisi koittaa tehdä se koulussa yhdessä muutaman kerran niin helpottaisi varmaan :)

    Välillä oppilailta itseltään tulee hauskoja opiskelutekniikoita (esim. tekevät leikkikokeita toisilleen/sisaruksilleen)ja muistisääntöjä mitä he ovat itse keksineet (esim. vaikea muistaa hon/han (tai hans/hennes, mutta kun Hans on pojan nimi niin han/hans liittyy poikiin)kun puhumme siitä miten he harjoittelevat kieliä kotona. Onko joku teistä pitänyt opiskelutekniikoihin liittyviä tunteja ja/tai harjoituksia tunnilla? Entä onko oppilailta tullut oivalluksia tai vinkkejä jakoon?

    VastaaPoista
  2. Unohdin kirjoittaa että Hyvät vinkit kiertoon -kirjoitukset ja muiden kommentoinnit niihin ovat olleet inspiroivia, on ollut kiva saada uusia vikkejä :) Kiitos blogin pitämisestä!

    VastaaPoista
  3. Näin yläkoulun opon näkökulmasta erittäin tärkeä aihe! Käytän tasaisesti henkilökohtaisissa ohjauksissa aikaa opiskelutekniikoiden kertaamiseen ja läpikäymiseen (SSMK esim lukuaineissa). Monelle se tärkeän asian erottaminen ja hahmottaminen on hyvin vaikeaa. Siihenhän auttaisi nimenomaan tuo silmäily ja ennakointi. Silti aika ei opollakaan oikein riitä, vaikka useiden oppilaiden kanssa 45 minuuttia opiskelutekniikan opetteluun käytänkin... Sekin tuntuu riittämättömältä! Ja moniko opit ottaa oikeasti käyttöön, kun ajatellaan että LÄKSYT on tehty riittävän hyvin, kun tehtäviin on sutaistu jotain ulkomuistista tunnilta...

    -opo

    VastaaPoista
  4. Kiitos :) Minusta on todella mukava kuulla, että kirjoituksista on ainakin joku löytänyt inspiraatiota! Omilla tunneilla on aika vähän pystytty keskustelemaan opiskelutekniikoista, koska se vaatisi aika hyvän pohjustuksen aiheeseen ja siten oppilaiden omatkin vinkit ovat jääneet vähän vähiin... Seiskan alussa voisi olla kyllä hedelmällistä puhua aiheesta enemmänkin ja pitää vaikka ryhmien välillä kilapilu siitä, ketkä keksivät hauskimman tavan opetella vaikka sanoja... Into ideointiin kun tuntuu vähenevän iän myötä.

    Opon kommentista tuli mieleeni, että olisi tosi hienoa, jos koulussa pystyttäisiin räätälöimään sellainen "yleinen läksyresepti", joka olisi sitten sovellettavissa kaikkiin aineisiin. Reseptin voisi jakaa juuri vaikka opo ja se voitaisiin esitellä myös vanhempainilloissa kaikille vanhemmille ja julkaista vaikka wilmassakin. Sen soveltamisesta puhuttaisiin kuitenkin kaikissa oppiaineissa ja sitä sovellettaisiin käytäntöön kaikissa oppiaineissa - mahdollisuuksien mukaan tietenkin. Tällöin rutiini lukuläöksyjen jne suhteen vahvistuisi kaikkien oppiaineitten kautta ja teho olisi huomattavasti suurempi! Vaatisi sitoutumista kaikilta opettajilta (tai ainakin suurimmalta osalta), mutta voisi olla ehkä kehittelyn arvoinen idea... Täytyykin ottaa joskus oman koulun opon kanssa puheeksi tai yrittää ensin vaikka vaan kieltenopettajien kesken laatia yhteinen resepti!

    VastaaPoista
  5. Minä teen juuri gradua eräästä yläkoulun "opiskelutekniikan kurssista" mikä on mielestäni loistohomma! Sielä saa valita valinnaisaineena opiskelutekniikan kurssin, missä ehditään rauhassa paneutua erilaisiin opiskelutekniikoihin, kokeisiinlukutekniikoihin ja opiskelustrategioihin, muistikikkoihin, aineenkirjoitusvinkkeihin ymsyms! Materiaalina pitkälti oppilaiden omat läksyt, niin että tunneilla saa siis pari tuntia viikossa ylimääräistä ohjattua läksyjenteko ja kokeisiinlukuaikaa! Lisäksi etsitään omia vahvuuksi ja oppimistyylejä ja mietitään mikä tekee "hyvän oppilaan," onko kyse älystä vai hyvistä tekniikoista. Kurssi on ollut älyttömän suosittu ja oppilaiden kokemukset tosi positiivisia! Lisäks tunneilla ehtii kertailla ainetunneilla epäselväksi jääneitä hommia tai isompia aukkoja oppiaineissa.... On hassua ettei peruskoulussa oo erikseen aikaa tälle, kun lukiossa ja etenkin lukion jälkeen on tarjolla vaikka mitä tukea opiskelutekniikoiden haltuunottoon, lähtien valmennuskeskusten ja yliopistojen järjestämistä kursseista...!

    VastaaPoista