Miten minä tähän päädyin?

Minusta ei pitänyt tulla opettajaa.

Minä en koskaan haaveillut opettajan ammatista. Silti luulen, ettei kukaan vanhoista koulukavereista varsinaisesti yllättynyt siitä, että minusta opettaja tuli. Kaipa minulla on sellainen opettajapersoona: päällepäsmäri, joka tykkää olla äänessä ja joka viihtyi koulussa.

Vasta yliopistossa päätin, että minusta tulee opettaja. Olin silloin toista tai kolmatta vuotta kirjoilla lukemassa kieliä ja yksinkertaisesti päätin, että hyvä on sitten, minä alan opettajaksi.

Aivan liian kulunut vitsi kertoo ne kolme syytä olla opettaja. (Tosin nykyään sen kai pitäisi olla 2 ja puoli syytä, koska elokuussa koulu alkaa aina puolenvälin tienoilla.) Minun kolme syytäni olivat ensinnäkin se, että luin kieliä ja halusin selkeän ammatin, johon valmistua. Inhosin sitä, että yliopistossa hoettiin, ettei se ole ammattiin valmistava koulu. Minä en tahtonut opiskella kuutta vuotta ja sitten alkaa miettiä, että mitähän sitä isona ryhtyisi tekemään. Rupeaisiko asiantuntijaksi tai projektipäälliköksi tai joksikin muuksi epämääräiseksi häärääjäksi. Opettajuus oli selkeä tavoite opiskelulle ja selkeä ammatti tulevaisuudessa.

Toiseksi, opettajan työ vaikutti silloin suhteellisen pysyvältä. Minun hermoni eivät olisi riittäneet jatkuvaan apurahahakemusrumbaan tai projektien pallotteluun. Tähtäimessä oli virka ja varmuus toimeentulosta. Tosin vähänpä silloin tiesin siitä, miten vaikeaa voi opettajan olla saada sitä virkaa nykypäivänä.

Kolmanneksi, tahdoin ammatin ihmisten parissa. Kieliä lukemalla olisi voinut hakeutua myös kääntäjäksi, muttasiihen ei minua saisi kirveelläkään. En todellakaan jaksaisi istua ja pohtia ja pähkiä jotain sanamuotoja itsekseni päivästä toiseen. Minulla ei ole sitä pitkäjänteisyyttä ja minä tarvitsen ihmisiä ympärilleni.

Ja niinpä minä päätin siis alkaa opettajaksi, koska tahdoin ammatiltani kieliä, varmuutta ja ihmisiä.

Kaupan päälle tulivat vielä lyhyehköt päivät ja pitkät lomat. Turha valehdella, ettei niillä olisi ollut mitään osuutta päätöksenteossa.

Olkoon tämä alku blogilleni, jonka ideaa olen pitkään päässäni pyöritellyt. Ja olkoon tämä esittely minusta, sillä ehkä se, miten olen tähän päätynyt, kertoo vähän myös siitä kuka minä olen. Tervetuloa lukemaan, mitä ajatuksia milloinkin kannan reppuvihkossani koulusta kotiin.