torstai 9. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupaus: Lupaan puhua enemmän englantia luokassa

Minä olen sitä mieltä, että luokassa tulisi puhua mahdollisimman paljon englantia, jotta oppilaiden korvat tottuisivat kuulemaan sitä ja jotta he oppisivat mahdollisimman paljon. Jokainen suomeksi sanottu "ottakaa työkirjat esiin" tai "sivu on 83" on menetetty mahdollisuus toistaa näitä korvamadon kaltaisesti päähän tallentuvia koulumaailman fraaseja, menetetty mahdollisuus opettaa vahingossa edes jotain.

Periaatteessa minusta suomea tarvitsee puhua ainoastaan suomentaessa (yllätys!) ja kielioppia opettaessa (ymmärrys voi olla muutenkin heikkoa, joten säännöt on hyvä käydä minusta läpi myös suomeksi, mutta mikään ei estä selittämästä kaikkea kahdella kielellä - jos on aikaa ja energiaa).

Mutta sitten. Monet tehtävät vaativat suomen käyttöä, koska niissä käännetään tai niissä on vihjeet suomeksi ja tehtäviä tarkistaessa pitää pitää huoli että oppilaatkin ymmärtävät missä mennään.

Ja toisaalta. Joidenkin tehtävien tai ryhmätöiden ohjeistukset voivat olla sen verran moninaiset, että vähintäänkin ne on selitettävä kahdella kielellä.

Niin, ja sitten. Ääntämistä opettaessa, kun selittää vaikkapa kielen paikkaa jonkun äänteen kohdalla, on hyvä välillä varmistaa suomen avulla, että kaikki varmasti tajusivat.

Ja tosiaan. Sama tilanne on milloin minkäkin jutun kohdalla, riippuen ryhmästä. Joskus vaan näkee naamoista, että selitys ei mene millään englanniksi läpi ja on vaan turvauduttava suomeen.

Sitten joskus. Jos tahtoo, että luokassa viriää edes jonkinlainen keskustelu (opettajan monologin sijaan) on vain parempi antaa periksi ja vaihtaa suomeen.

Ja pakko se on tunnustaa. Välillä sitä innostuu tarinoimaan jostakin jutusta ja siitä pääsee vaan nopeammin ja helpommin, jos sen tekee suomeksi. Tai ei vaan jaksa hakata päätä seinään ja menee siitä, missä aita on matalin. Tai oma kieli on niin solmussa, että suomeksikin on vaikea saada kunnollista lausetta ulos - saati sitten englanniksi!

Ja sitten.... Sekä..... Ai niin..... Toisinaan myös..... Ja niin edelleen.....

Hups! Välillä tunnilla englanniksi on sanonut Good morning! Bye! ja ne pakolliset fraasit sivuista ja tehtävien numeroista.

Nyt tänä vuonna lupaan tsempata! Tänä vuonna sitkeästi selitän englanniksi ja toistan toisin sanoin, jos ei näytä että tajuavat ja ennen kuin turvaudun suomeen, turvaudun näyttämiseen, kirjoittamiseen ja vaikka viittomakieleen. Onhan se nyt p**hana jos opettajakin luovuttaa heti kun ei tule ymmärretyksi! Mitä sekin niille kirkasotsaisille lapsukaisille opettaa!?! Yritän luottaa siihen, että samoin kuin karkkilakossa, alku on aina vaikein ennen kuin keho - tai siis oppilaat - tottuvat muutokseen. Kun niille on sen sata kertaa toistanut ne samat ohjeet englanniksi, niin jos eivät tajua, on vika muualla kuin kielessä.

Lupaan puhua enemmän enlgantia luokassa!

2 kommenttia:

  1. He he, "onneksi" muillakin on samanalaisia fiiliksiä! Minä teen tuon lupauksen aina lukuvuoden alussa, varsinkin vanhimpien oppilaiden tunneilla ja selitän, kuinka nyt kuudennella luokalla käytetäänkin taas enemmän englantia. Mutta niin se vaan, kun helpommalla ja nopeammin pääsee suomeksi... Ja tosiaan mainitsit monen monta seikkaa, jolloin suomen kieli on oikeutettua.

    VastaaPoista
  2. Tästä tuli mieleeni ala-asteen aikaiset englannintunnit (jotka silloin ainakin alkoivat kolmannelta luokalta), jotka alkoivat joka ikinen samalla tavalla: noustiin seisomaan, sanottiin hyvää huomenta ja sitten opettajan "sit down, please" -kehoituksesta istuuduttiin. Kotona sitten leikimme toisinaan pikkusiskoni kanssa koulua, ja englannintunteihin liittyi aina tuo "sitamppliis" -kehoitus (jonka kirjoitusasusta tai tarkasta ääntämyksestä en kuitenkaan silloin tiennyt). Että hyvin tarttui. :)

    VastaaPoista