perjantai 16. elokuuta 2013

Vinkkejä uudelle opettajalle

Tiedän. En ole kovin vanha opettaja itsekään. Varsinkaan kun melkein puolet virkaurastani olen ollut äitiyslomilla. Mutta silti aion yrittää antaa jotain yleisvinkkejä uudelle opettajalle.

1) Ole oma itsesi. Luokan edessä ei kannata yrittää vetää mitään roolia ihan vaan siksi, ettei siitä tule mitään pitemmän päälle. Ensinnäkin oppilaat näkevät esittämisen läpi ja reagoivat siihen varmasti. Toiseksi roolin vetäminen on rankkaa, kun kaiken muun muistamisen lisäksi pitää muistaa vielä pysyä roolissa ja kolmanneksi, et kuitenkaan jaksa ja oma persoonasi pilkistää esiin lopulta. Älä siis yritä esittää tosi coolia ja nuorekasta, jos et sellainen ole. Älä esitä jäykkää ja asiallista, jos sinulla oikeasti vilkkuu pilke silmäkulmassa. Ole aito, sitä oppilaat kaikkein eniten arvostavat.

2) Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta, mutta heti toiseksi neuvoisin, että ei saa pelätä olla opettaja. Eli vaikkei oman persoonan suhteen kannata alkaa vetämään rooleja, on jokaisen opettajan kuitenkin oltava opettaja ja omaksuttava se rooli. Luokassa opettaja päättää ja vaatii, että häntä totellaan. Jos ei vaadi, ei häntä totella ja oppilaat testaavat tämän kyllä.

3) Älä unohda huumoria. Ihminen, joka nauraa, ei ole uhkaava. Ihminen, joka uskaltaa nauraa omille virheilleen, on helposti lähestyttävä. Kaikille oppilaiden temppuiluille ei tarvitse hermostua, joskus voi nauraa, kunhan et ole ilkeä. Mutta onhan se nyt vaan huvittavaa, jos löydät ysiluokkalaisen ison pojan piileksimästä naulakon alta, ettei tarvitse mennä ulos! (Muista silti olla opettaja ja vaatia että sinua totellaan, vaikka sinulla onkin huumorintaju!)

4) Osallistu, mene mukaan. Vaikka olisitkin töissä määräaikaisena, mene mukaan koulun toimintaan ja osallistu. Käy tyky-reissuilla, tutustu työkavereihisi, osallistu juhlien järjestämiseen ja sano mielipiteesi koulun käytänteitä koskevissa keskusteluissa. Koskaan et tiedä mistä työpaikkasi saat ja kenen kanssa jatkossa tulet työskentelemään tai keneltä saatetaan kysäistä, kun sinua johonkin virkaan harkitaan. Osallistumalla opit myös itse paljon.

5) Ja taas heti vastakkainen neuvo. Päätä rajasi ja pidä niistä kiinni. Sinun ei tarvitse ottaa kymmentä ylituntia vain koska olet nuori ja määräaikainen. Sinun ei tarvitse olla järjestämässä kaikkia tapahtumia ja istua jokaisessa toimikunnassa, vain koska vanhemmat eivät viitsi tai jaksa. Pidä huoli omasta jaksamisestasi_ päätä mihin osallistut ja minkä jätät muille.

6) Löysää vähän. Auskuna jokainen tuntisuunnitelma viilattiin minuutilleen. Auskuna piti osoittaa innovatiivisuutta ja hyödyntää kaikenlaisia erilaisia ja uudenlaisia työtapoja aina ja koko ajan. Saat jatkaa samaa linjaa, jos se sinusta hyvältä ja toimivalta tuntuu ja sinulla tosiaan on siihen kaikkeen aikaan. Tai voit löysätä vähäsen. Sinulla on vuosia ja vuosikymmeniä toteuttaa visioitasi ja testata työtapoja, mutta muista että myös "hyvä perustunti", jolloin opettaja opettaa asian koko luokalle, harjoituttaa ensin yhdessä ja ohjaa asteittain itsenäiseen harjoitteluun ja sitten valvoo itsenäistä harjoittelua, on tutkitusti tehokas. (Ks. Timo Saloviita, Luokka Haltuun! 2013) Olen myös sitä mieltä, että jokaisen on syytä joskus kokeilla kerran mitä tapahtuu, jos meneekin luokkaan ilman mitään suunnitelmaa. Kasvattaa itseluottamusta, kun huomaa, että siitä selvittiin ja vaikkei siitä ehkä ihan tehokkainta ja tuloksekkainta tuntia tullut, pääsitte eteenpäin ja selvisit ihan hyvin.

7) Kysy ja puhu. Kun et tiedä jotakin: kysy. Kun joku asia askarruttaa: kysy. Kun joku asia ei suju: puhu. Kun joku juttu painaa mieltä: puhu. Älä jää ongelmien kanssa yksin! Kaikki neuvovat mielellään (hei! opettajiahan tässä ollaan!) eivätkä pidä uutta opettajaa tyhmänä, koska hän kysyy jotakin. Ja jos joskus rohkaiset mielesi opehuoneessa ja päätät puuskahtaa, että "hitsi, kun mulla ei jostain syystä suju yhtään ton 7B:n kanssa tunnit!" niin ihan varmasti saat joko vertaistukea: "joo, ne on kyllä levoton ryhmä!" tai apua "no siellä ne pari aina yrittää haastaa, mut mulla auttaa kun...". Ja sitä samaa puhumistahan tämä blogikin on, tarvetta käsitellä oman ammatin ihmeitä.

8) Anna itsellesi aikaa. Ja armoa. Kukaan ei ole opettajanakaan täydellinen, joten armahda sen tavoittelusta itsesi. Kukaan ei myöskään ole valmis opettaja heti työuransa alussa. Kasvu alkoi auskuvuonna, mutta ei ole vielä lähellekään päättynyt. Tutustu itseesi hiljalleen ja anna itsellesi aikaa kasvaa uuteen rooliisi.

9) Älä unohda elämää työn ulkopuolella. Suunnittelu vie aikaa. Tehtävien valmistaminen vie aikaa. Tehtävien tarkistaminen se vasta aikaa viekin. Koteihinkin on oltava säännöllisesti yhteydessä. Ja töissäkin pitäisi käydä jossain välissä. Älä anna työn nielaista sinua, vaan varaa aikaa rentoutumiselle ja omalle elämälle. Varsinkin jos sinulla on jo perhe. Päätä vaikka, etten vie töitä kotiin (ja yritä pitää siitä kiinni). Tai päätä, että illalla kahdeksan jälkeen et tee enää töitä. Tai tee töitä illalla ainoastaan kahdeksasta yhdeksään (siitä kun lapset nukkuu, siihen kun oma aika alkaa).

10) Luota itseesi. Sinusta on tähän! Ihan varmasti on. Jos muutkin ovat opettajina pärjänneet (ja mieti miten erilaiset ihmiset!), niin miksi ihmeessä et sinä!

4 kommenttia:

  1. Aamen. Olen vanha ope ja ihan samaa mieltä. 11 kohdaksi laittaisin vielä, että kiinnitä huomiota kehonkieleesi. Omalla ryhdillä, ryhdin muutoksella, kääntymisellä, pään asennolla, katseen kohdistuksella, kasvojen ilmeellä pystyt sanaakaan sanomatta komentamaan tehokkaasti vaikka lakit pois päästä, kirjat auki, ulos välitunnille... Ainakin yläkoulun oppilaita, jotka periaatteessa tietävät jokaisen säännön, mutta eivät heti viitsi niitä noudattaa. Mutta noudattavat paljon mieluummin ikään kuin oma-aloitteisesti, kun heitä ei sanallisesti komenna.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia vinkeistä sekä Annulle että Anonyymille. Valmistuin tuossa keväällä ja nyt on ensimmäisen työsuhde alkanut. Pitääpä ottaa vinkit talteen. :)

    VastaaPoista
  3. Armollisuuteen kuuluu myös, että ensimmäinen puoli vuodesta voi olla todella väsyttävä uudelle opettajalle vaikka mitään ihmeellistä ei välttämättä tapahtuisikaan. Siinä vaan tulee niin paljon uutta ja kieltenopettajalle yleensä myös n. 100 uutta naamaa opeteltavaksi, että kannattaa ottaa rennosti vapaa-ajalla. Älä vie töitä kotiin vaan hoida kaikki mahdollinen työpaikalla! Kun kouluun tulee takaisin joulu- tai kesälomalta, aloitus tuntuu sata kertaa helpommalta. Ja apua kannattaa tosiaan kysyä, sillä mikään ei stressaa niin paljon kuin huonosti sujuvan tunnin aavistelu puoli viikkoa etukäteen.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, olet täysin oikeassa kehon kielen suhteen. Eleillä ja ilmeillä opettajakin viestii enemmän, kuin sanoilla. Kun opettaja on itse innostunut asiastaan ja se näkyy, niin oppilaatkin innostuvat helpommin. Samoin kiellot ja pyynnöt saavat enemmän tukea hyvästä ryhdistä ja katsekontaktista. Pitää harjoitella sitä "pedagogista katsetta", jolla oppilaat saa tottelemaan vaikka juuri ruokalan toisella puolella :)

    Nini, olet oikeassa! Sama juttu on monissa työpaikoissa, mutta opettajan työssä kokonaisvaltaisuus vie helposti kaiken ajan mukanaan ja helposti alkuun (ja myöhemminkin josksu) illat saattavat mennä töitä miettiessä ja murehtiessa. Kannattaa etsiä se omin tapa pohtia asioita: jutella kavereiden tai kollegojen tai vaikka puolison kanssa, tai kirjoittaa päiväkirjaa tai jotain. Yksin ei asioita kannata jäädä vatvomaan.

    Ihan konkreettisen vinkin unohdin vielä.

    12) Treenaa äänenkäyttöä. Vältä kimittämistä (naisopettajat!). Avaa ääntä vaikka autossa työmatkalla. Kehitä tapoja, joilla voit välttää kovaa äänenkäyttöä (hanki oppilaiden huomio esim. valoja räpsäyttämällä, viittaamalla tms. sovitulla tavalla huutamisen sijaan). Ääni väsyy alkuun tosi helposti, mutta sekin helpottaa kyllä ajan mittaan!

    VastaaPoista