Minun kesäni meni jälleen kerran hurahtamalla. Lasten kanssa päivät on aika samanlaisia, oli sitten kesä tai talvi - aina herätään aikaisin, aina mennään nukkumaan aikaisin, aina taistellaan päiväunista siinä välissä ja kun ei nukuta, syödään. Jossain välissä ollaan ulkona. Pienten kanssa ei kovin kummallista kesäloma-ohjelmaakaan kannata järjestää, kun loppujen lopuksi leikkipuistossa on ihan yhtä kivaa kuin huvipuistossa, kotona nukutaan paremmin kuin reissussa ja lyhytkin matka on aika uuvuttava pienille. Ja mikä on uuvuttava pienille, on suorastaan superuuvuttava vanhemmille.
Vaikka lasten kanssa tietysti on ihan normaaliakin väsyä, olen kaiken lisäksi taistellut vähän isommankin uupumuksen kanssa jo keväällä ja edelleen kesällä. Monet pienemmät ja isommat seikat oman yksityiselämän puolella vaan ynnäytyvät yhteen ja vievät voimia ja intoa oman elämän pyörittämisestä. (Siinä kohtaa kun on lapsia, omakotitalo, talolainat ja remontit ei elämää enää "eletä" vaan "pyöritetään" tai siltä minusta on tuntunut.) Siihen sitten joku pieni vastoinkäyminen ja alkaakin olla vaikea toipua, kun arki ja lapset pitävät huolen siitä, että omaan rauhaan ei pääsekään noin vain vetäytymään ja toipumaan.
Jossain kohtaa kesää harkitsin jo, että olisin soittanut rehtorille ja sanonut, että tulen jo elokuussa takaisin töihin - ihan vaan että saisin etäisyyttä kotiin. Mutta en sentään soittanut. Isona vaarana olisi ehkä ollut uupua entistä enemmän. Nyt on kuitenkin vielä aikaa yrittää asetella asioita uomiinsa ennen joulua ja sovittua töihin paluuta. Jota siis todellakin odotan. Ja pelkään. Saman aikaisesti.
Kaikesta huolimatta jaksan edelleen innostua siis työasioista. Olen lueskellut jotain ammattikirjallisuuttakin taas kesän kunniaksi ja nyt aloin haaveilla erityispedagogiikan opinnoista avoimessa yliopistossa. Järki onneksi vielä sanoo, etteivät rahkeet riitä juuri nyt. Mutta saahan sitä haaveilla, vai mitä?
Mukavaa elokuuta ja loppu kesää ja innostusta töihin tai opiskeluihin kaikille!
Minusta on tosi kiva, että pidät tätä blogia edelleen! Ja minä tätä edelleen luen, vaikka en edes ole opettaja. :) Löysin tämän kun aloin tehdä paluuta yliopiston penkille ja selvittelin voisinko vaihtaa opintojeni suuntaa aineenopettajaksi, mutta jääköön nyt toistaiseksi se idea. Aineenopettajana pitäisi lukea paljon niitä opetettavia aineita ja vähän muuta ja mulla on just päinvastoin: olen lukenut vähän kaikenlaista. Ja voihan ne opinnot sitten myöhemmin täydentää jos siltä tuntuu. Olen minä pari sellaista opettajalinjan valinnaista kurssia suorittanut, missä pääasiana on ollut opiskella esim. joku tietty tietokoneohjelma. Mukavia kursseja ovat olleet!
VastaaPoistaAjattelitko noita erityisopintoja ihan mielenkiinnosta vai voisiko niiden suorittaminen muuttaa työnkuvaasi? Haaveilla toki saa ja pitää, ja niitä kannattaa myös toteuttaa! Voihan olla, että opinnot olisivat juuri sitä omaa aikaa ja rauhaa - ja ennen kaikkea hyväksyttävä syy vetäytyä omaan rauhaan, kun on pakko lukea tenttikirjaa.
Koskaan ei kukaan voi sanoa toiselle, miten pitäis tehdä... mutta oman kokemuksen voi kertoa. Minulla oli elämäni kammottavin valvontaluokka kerran. Ihan kamala. Pelkkää tappelua koko kolme vuotta. Jälkikäteen vasta olen miettinyt, olikohan se luokka sittenkään niin kamala: minulla nimittäin oli alle kouluikäiset lapset, runsaasti tunteja, opiskelin siinä sivussa eräitä syventäviä opintoja yliopistolla ja naapurikaupungissa oli kuolemaa tekevä äitini. En tuntenut itseäni mitenkään uupuneeksi, mutta jälkikäteen olen tuuminut, että taisin olla, enkä siksi jaksanut sitä luokkaa ollenkaan sillä tavalla kuin yleensä osaan haastavia oppilaita käsitellä. Taisin ahnehtia hiukan liikaa ja sitten väsyttyäni pidin niitä lapsukaisia kaiken pahan alkuna ja juurena. Että näin omien kokemusten perusteella mielestäni teit oikean ratkaisun, ettet mennyt töihin enkä sinuna just nyt aloittaisi opintojakaan.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta ja kommenteistanne! Tiedän, että opiskelu olisi nyt liikaa tämän kaiken muun päälle, koska opiskellessa täytyy olla aikaa ajatella ja sisäistää juttuja ja nyt melkein ostoslistan teko on välillä liian vaativaa. Erityispeda olisi ainoastaan omaksi iloksi, ainakin nyt alkuun, joten voin sitä lueskella ihan itseksenikin, ilman mitään suoritusvelvotteita, jos siltä tuntuu. Mutta keskityn ensin niihin kuappalappuihin ja kokeilen sitten vaativampaa ;) Nyt syksyn ajan on projektina saada oma olo paremmaksi, aion yrittää aloittaa taas säännöllisemmän liikunnan ja hakea sitä omaa aikaa muulla tavalla kuin suorittamalla (joka olisi aika luontaista minulle) - jospas yrittäisi rentoutua välillä? :)
VastaaPoista