Pyynnöstä protestointiin, protestoinnista provosointiin, provosoinnista poistamiseen ja poistamisesta potkuihin...

No niin, koulusta ja kurinpidosta ja opettajien oikeuksista ja huonosti käyttäytyvistä kakaroista ja sellaisesta on nyt kirjoiteltu enemmän ja vähemmän asiallisesti uutisissa, kolumneissa, nettipalstoilla ja ties vaikka missä. Kaikki ihan varmasti tietävät mistä puhun ja mitä kaikkea siitä on sanottu, joten en nyt ala referoida. Tässä jotain ajatuksia tapaukseen ja siitä käytyyn keskusteluun liittyen.

• Pelkästään tapauksesta levinneen videon sekä irtisanomisperusteiden perusteella olen itse sitä mieltä, että teini käyttäytyy tyhmästi, kun jänkkää alunperin pienessä asiassa vastaan ja alkaa turhaan ärsyttää opettajaa henkilökohtaisuuksilla - vähempikin protestointi olisi riittänyt. Olen myös sitä mieltä, että opettaja turhaan provosoituu teinin suunsoitosta eikä aikuisena osaa asettua tälläisen käytöksen yläpuolelle, vaan ylimitoittaa otteet tilastapoistamisessa - rauhallisempi toiminta ja vähäisempi voimakin olisi todennäköisesti riittänyt. Olen myös sitä mieltä, että irtisanomispäätös on ylilyönti, jos taustalla ei ole mitään aikaisempia varoituksia tai muita vastaavia selkkauksia - varoitus olisi riittänyt. 

• Jotkut nettikeskustelijat puolustavat opettajan otteita väittämällä ettei muita mahdollisuuksia tilanteessa ollut. Olen eri mieltä. Aina on muita mahdollisuuksia. Minä en pienenä naisopettajana edes voisi turvautua tuollaiseen keinoon ja silti on selvittävä. Oppilas ei ollut vaaraksi itselleen eikä muille, joten tilasta poistamisella ei ollut kiire (olisiko rauhallisesti uudestaan ja uudestaan toistettu: "ole hyvä ja mene ulos" toiminut?) eikä poistumisvaatimus edes ollut se välttämätön rankaisukeino (uhata jälki-istunnolla, rehtorilla, yhteydenotolla kotiin tms.). 

• Jos kuvittelette tilanteen kotiinne. Teini soittaa suutaan, sinä käsket sen ulos, mutta sepä ei mene ja sitten... Mitä? Työntäisittekö teininne voimalla rappusiin? Vai ette?

• Useat kirjoittajat tuntuvat olevan sitä mieltä, että "ennen sentään oli kaikki paremmin ja opettajaa kunnioitettiin poikkeuksetta". Niinkö? Ihanko totta? Milloin tälläinen aika oli? Miehestäni oli hauskaa kastella kouluaikana opettajan pehmustettu tuolinpäällinen (sitä kun ei voinut silmällä huomata) ja nauraa vääränä, kun opettaja istui siihen ja kasteli housunsa. Isäni muistelee mielellään miten he kiusasivat aikanaan yhtä opettajaa ja mm. nostivat tämän pienen auton parkkiruutuun poikittain, niin ettei sillä päässyt kahden auton välistä ajamaan pois. Pappani naureskelee muistoille siitä, miten he eivät välttämättä viitsineet mennä tunnille, jos oli hyvä mäenlaskuilma. Väittivät vaan etteivät kuulleet kellonsoittoa. Jos opettaja meinasi lyödä sormille viivottimella, niin sormet pystyi kiskaisemaan äkkiä alta, jolloin viivottimet katkeilivat ja opettajalla paloi hermot. Niin, että aika kultaa muistot, sanon minä. 

• Sitä paitsi. Helposti suurin osa oppilaista kunnioittaa opettajaa ja on mukavia ja kohteliaita ja tottelevat. Moni testaa joskus rajojaan ja purkaa pahaa mieltä koulussakin, mutta ei niitä oikeasti hirveitä häirikköjä, joihin ei mikään koskaan tehoa ole niin paljon. Ne yksittäisetkin toki vievät aikaa ja energiaa ja vaarantavat rauhallisen työskentelyilmapiirin ja osa jopa opettajan tai toisten oppilaiden turvallisuuden. Mutta oikeasti heitä on vain pieni vähemmistö, joten ei nyt aleta väittää, että koko Suomen nuoriso on ihan pilalla eikä ketään tottele. 

• Otetaanpa askel taaksepäin ja mietitään miten pienen pienestä asiasta voi olla kiinni, että koko tämä "kyllä meidän lasta ainakin saa koulussa kurittaa" ja "mistä näitä vanhempia oikein tulee, jotka ei lapsiaan saa kuriin" -vouhkaus menisikin ihan toisinpäin ja koko netti pullistelisi "miten tälläinen henkilö voi olla virassa?" ja "kyllä jos joku mun lapselle tekisi jotain tollaista niin menisin ja vetäisin turpaan" -jutuista.
  Kuvitellaan toinen tilanne, jossain toisessa koulussa, toisen opettajan kohdalle. Teinit alkavat vänkätä vastaan pikkujutusta ja opettaja pyytää poistumaan. Teini ei tottele vaan soittaa suutaan. Opettaja pikkuisen hermostuu - ei paljon, ihan vaan vähän - ja työntää oppilaan ulos tilasta pikkuisen liian voimakkaasti. Oppilas kompastuu kynnykseen ja lyö päänsä lattiaan ja joutuu sairaalaan tikattavaksi ja aivotärähdystarkkailuun. Yhtäkkiä kukaan ei enää huutelekaan opettajan puolesta, vaan mutistaan, että "vaikka olisi kuinka suutaan soittanut, niin ei kyllä opettaja saisi käsiksi käydä!". Sitten netissä joku alkaa huhuta, että "joo, se ope on ennenki hermostunu pienestä ja kerran se nosti jonkun tutun serkun luokkakaverin seinälle jostain pikkujutusta, mutta rehtori on aina lakaissut maton alle nää jutut, ei kukaan lapsia usko kun on kerrottu". Ja samassa ollaan lynkkausjoukkoa kokoamassa ja ne samat ihmiset, jotka nyt kyselevät, että miten joku ei omasta lapsestaan voi uskoa, että ne koulussa saattaa tehdä pahojaan, vannovat, että jos heidän lapsensa kertoisi jostain opettajasta jotain tuollaista, niin kyllä he ainakin vaatisivat rehtorin ja koululautakunnan ja poliisin tuomaan oikeutta lapselle.
  
  Niin että otettaisiinko sellainen syvä hengenveto ja vähän rauhoitettaisiin sitä vouhkausta?

• "No nythän ne pirun häiriköt tietää kaikki oikeutensa eikä tottele enää ketään!" Onko se siis huono asia, että lapsi tietää oikeutensa Ei minusta. Se sama laki kuitenkin suojelee lapsia siltä, ettei kukaan päästään vinksahtanut diktaattoriope pääse pahoinpitelemään lapsia kurinpidon varjolla missään koulussa. Jos oepttajakin tietää oikeutensa, ei teinin uhkailua tarvitse pelätä - kunhan ei siis ylitä oikeuksiaan. Hankalaa onkin se, että sen saman lain uhka laittaa opettajat pelkäämään esimerkiksi tappeluihin puuttumista ja miettimään mahdollisesti tarvittavia aikuisia todistajia sen sijaan, että opettaja voisi keskittyä tilanteen ratkaisemiseen tarvittavin keinoin. Tai se, että itsepuolustustilanteessa opettajan on mitoitettava voimankäyttönsä hyvin hyvin tarkkaan, sillä aikuisena ja viranhaltijana opettaja on rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan, toisin kuin alaikäinen lapsi. Mutta miten tämä ristiriita on sitten ratkaistavissa, joku viisaampi kertokoon. Itse ennustan valvontakameroiden lisääntymistä ja jopa vartijoiden palkkaamista ainakin joihinkin kouluihin muutaman vuosikymmenen sisään. Ratkaiseeko se yhtään mitään? En tiedä. 

No mitä minä sitten oikeastaan edes halusin koko jutusta sanoa? Ehkä että ylilyöntejä taisi tässä tapauksessa sattua kaikille osapuolille ja että me muut voitaisiin lopettaa se turha vouhkaus ja liioittelu. Keskustella voidaan asiallisesti, mutta jospa unohdetaan ne turhat uhoamiset ja leimaamiset?