keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Olisko aikaa jutella?

Päivät on kotona aika samanlaisia. Kuulemma tässä on joku hiihtolomakin käsillä. Luin lehdestä. Kotona maanantait ei juuri eroa perjantaista eikä lomaviikot työviikoista. Penkkaritkin unohdin.

Poikettiin kuitenkin töissä pikkuisen kanssa tervehtimässä työkavereita ja valvontaluokkaa ja vähän muitakin oppilaita. Työpaikalla on yllättävän kivaa kun ei tarvitse tehdä töitä :D (On siellä muutenkin)

Minusta on hassua miten erilaista on jutella työkavereiden kanssa silloin, kun ei oikein voi jutella töistä. Toisten kanssa ei tunnu löytyvän mitään yhteistä puhuttavaa, vaikka normaalisti välitunneilla juttu luistaa vaikeuksitta. Kaikki kysyvät ne pakolliset: miten on lähtenyt menemään, mitenkäs isosisko on suhtautunut ja muutamat uskaliaimmat että koskas oot ajatellu tulla takasin. Siinäpä se suunnilleen. Kyllä me minusta välituntisin jutellaan muustakin kuin työnteosta, mutta ehkäpä silloinkin työ toimii aasinsiltana yksityiseen.

Hauskaa oli jutella myös oppilaitten kanssa kun ei tarvinnut jutella koulusta. Jututin paria ysiluokkalaista poikaa, jotka utelivat koska olen tulossa takaisin. Vastasin, että mitäs se niitä liikuttaa, koska eivät he kuitenkaan silloin enää meidän koulussa ole. Lisäsin vielä, että jos ovat, niin sitten en ainakaan takaisin tule :D

Taidan olla vähän vinksahtanut, kun minusta olisi oikeasti kivaa, jos olisi normaalistikin paremmin aikaa jutella oppilaiden kanssa sellaisia "ei asiaan liittyviä" juttuja. Ensimmäisessä työpaikassani opetin alakoulussa myös satunnaisia käsityöryhmiä ja muistan, että niissä tunneissa parasta minusta oli se, että oppilaat oppi tuntemaan ihan eri tavalla, kun heidän kanssaan puuhaili ja jutteli vähän vapaammassa ympäristössä kuin kieltentunnilla.

Olen ihan varma, että opettaminen ja opiskeleminen olisivat molemmat helpompaa, jos tuntisimme toisemme ihan vähän paremmin. Mutta miten loisi sellaisen vapaamman tilan ja ajan, jolloin jutella kunnolla oppilaitten kanssa? Välitunnit ovat lyhyitä ja valvonnassa pitää keskittyä usein muuhunkin kuin juttelemiseen. Välitunneilla oppilaat myös hautautuvat niihin turvallisiin kaveriryhmiinsä ja ryhmän keskellä on vaikea jutella mukavia opettajan kanssa. Joskus tunneilla, tunnin lopussa, on aikaa jutella jotain jonkun oppilaan kanssa, mutta siellä suurin osa oppilaista tuntuu olevan kiusallisen tietoinen siitä, että muu luokka seuraa hänen jutteluaan opettajan kanssa ja siitä on rentous kaukana. Ruokalassa taas itse usein kaipaa taukoa oppilaista ja oppilaat opettajista, joten samaan pöytään ei viitsi tunkea. Vai pitäisikö?

Tyhmää joka tapauksessa, että samojen työkavereitten ja oppilaitten kanssa paahtaa vuodesta toiseen hommia eikä koskaan tule kysyneeksi, että mitäs sinulle oikeasti kuuluu?

4 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia, ajattelen hyvin samalla tavalla. On mukavaa huomata, että niistä hankalista ja työtä teettävistä oppilaistakin löytyy aivan toisenlaisia puolia, kun niiden kanssa hieman juttelee niitä näitä. Itse pyrin syömään aina oppilaiden kanssa samassa pöydässä, koska silloin käydään nimenomaan hyviä keskusteluita! :)

    VastaaPoista
  2. Minä en syö kouluruokalassa, mutta muita hyväksi havaitsemiani juttelupaikkoja:

    Liity KiVa-tiimiin - saat jutella jotakuinkin joka päivä jonkun oppilaan kanssa kahdestaan tai ainakin viikottain.

    Perusta kerho - itse olen pitänyt sekä lehtikerhoa että ilmaisukerhoa, joissa kummassakin tutustui hyvin oppilaisiin.

    Ohjaa juhlia - juhlaharjoitukset ovat mitä mainiointa jutteluaikaa. Kun ensimmäistä kertaa menin joulujuhliin vain katsomaan, juhlat tuntuivat ihan olemattomilta (eikä syynä ollut todellakaan ohjelman taso, se oli hieno, mutta kun yli puolet juhlailosta on siellä takahuoneissa ja harjoitustiloissa).

    Ryhdy oppilaskunnan ohjaajaksi, organisoi kioski ja ole siellä kaikki ruokatunnit valvomassa.

    Tarjoa oman alasi valinnaista kurssia, joka on laadittu niin, että se sisältää paljon vapaata juttelua.

    Ala kerätä rahaa leirikouluun ja järjestä (vanhempien ja oppilaiden kanssa) kuukausittain jokin rahankeruuprojekti. Samalla kun siivoatte/inventoitte/leivotte/teette lounasta, juttua syntyy kuin luonnostaan.

    Ryhdy tukioppilaiden vetäjäksi - tämä on näistä se, mitä en ole itse tehnyt, mutta näyttää olevan myös hyvin "keskustelupitoinen" homma.

    VastaaPoista
  3. Itse suosittelisin kans tukioppilaiden ohjaajana toimimista. Siinä tulee juteltua tukioppilaiden kanssa tosi paljon (koulutuksissa, suunnitteluhetkissä jne). Lisäksi tukioppilaat tulee helposti myös välkillä, ohi kävellessä tms. juttelemaan kaikkee ja samoin myös muut oppilaat. Tukariohjaajana ei tule oltua aina niin opettajaroolissa, joten oppilaat kokee lähestymisen ilmeisesti paljon helpommaksi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkeistä! Monet noista olisi varmasti aika hyviä keinoja. Omasta spontaanista reaktiostani täytyy silti vetää se johotpäätös, että ensin pitäisi saada omia opetustunteja vähemmäksi. Esimerkiksi viime syksyn aikana eivät voimat olisi riittäneet enää mihinkään niin vastuulliseen kuin vaikka juhlien organisointiin tai oppilaskuntaan tms. Täytyy oikeasti harkita tuota ylituntien määrää sitten kun palaan taas töihin. Jollain tapaa kun pitäisin tärkeämpänä sitä, että jaksan olla läsnä oppilaille myös opetustuntien ulkopuolella... Onneksi nyt on aikaa punnita näitä ajatuksia!

    VastaaPoista