maanantai 14. tammikuuta 2013

Opiskelkaa itse!

Teetin viime vuonna ysiluokkalaisilla yhden kappaleen itsenäisenä opiskeluna vähän niin kuin testinä, sillä aika alkoi loppua pahasti kesken ennen äitiysloman alkua ja numeroiden antamista.

Toteutin tuon itsenäisen opiskelun aika kaavamaisena, mutta se antoi hyvän pohjan kehittää tapaa eteenpäin jatkossa. Nyt jaoin tehtävät ja ohjeet monisteena oppilaille. Tehtävät perustuivat kirjan kappaleeseen ja olivat osittain työkirjan tehtäviä, mutta ne piti tehdä monisteelle ja palauttaa minulle tarkistettavaksi. Aikaa opiskeluun annoin kaksi viikkoa.

Ohjeiden mukaan tehtäviin sai pyytää apua, mutta niitä ei ehdottomasti saanut kopioida mistään tai keneltäkään. Jos joku jäisi kiinni tehtävän kopioimisesta kaverilta, hylkäisin molemmat paperit. Samoin netistä kopioimisesta kiinni jäädessään edessä olisi hylsy.

Tehtäviä piti tehdä pääasiassa kotona, mutta aina jos tunnilla oli ylimääräistä aikaa sai niitä tehdä silloinkin. Samoin kappale kuunneltiin kerran läpi tunnilla.

Tehtävät laadin tarkoituksella sellaisiksi, että niitä olisi mahdollisimman vaikea kopioida muilta ilman, että siitä jää kiinni. Vapaa tiivistelmä suomeksi, jonka piti sisältää tietyt sanat. Sanojen selittämistä. Omien lauseiden muodostamista. Bonuksena kappaleen aiheeseen liittyvästä ajankohtaisesta ilmiöstä omin sanoin englanniksi kirjoittamista. Ja sitten jotain mekaanisempia tehtäviä, niin kuin sanojen suomentamista, prepositioiden etsimistä kappaleesta ja jotain muuta sellaista pientä. Niissä tietysti oli aina se kopioimisen mahdollisuus, mutta laskeskelin että siitä saatava pistehyöty ei ollut niin merkittävä, että sillä olisi suuremmin väliä.

Itseopiskelu onnistui minusta erinomaisesti! Vain pari jäi kiinni netistä kopioimisesta (eikä onneksi mitenkään suurissa määrin, joten ihan täysin en näitäkään papereita lopulta hylännyt), mutta suurin osa selvästi oli tehnyt tuotoksensa itse tai jonkun muun sopivalla avulla. Ne muutama todella heikko oppilas, joilla uhkasi nelonen joulutodistuksessa, saivat itsenäisentyön avulla hyvän perusteen vitosen antamiselle. Toisaalta ne muutama kovis, jotka eivät juuri tunneilla koskaan käy tai eivät siellä ainakaan mitään tee, mutta tulivat kokeesta aina nappaamaan sen ysin, eivät työtä palauttaneet ja sain konkreettisen perusteen alemmalle numerolle.

Parasta oli lukea Wilman kautta kerätty nimetön palaute itsenäisestä opiskelusta:

  • 66% piti itsenäisestä opiskelusta, 31% ei varsinaisesti pitänyt, muttei inhonnutkaan ja vain 3% inhosi sitä. 
  • Vain samainen 3% toivoi, ettei tälläisiä olisi jatkossa ollenkaan. Loput olivat sitä mieltä, että voisi hyvin ollakin, kunhan ei liian usein tai jollain pienillö muutoksilla (tehtävät saisi itse tarkistaa tms.). 
  • 22% oppi itsenäisessä opiskelussa mielestään paremmin kuin tavallisesti, 69% ihan yhtä hyvin kuin tavallisesti ja vain 9% huonommin kuin tavallisesti. 
  • Suurin osa oli pyytänyt apua opiskeluun vanhemmilta tai sisaruksilta ja kaivannut apua lähinnä kappaleen ymmärtämisessä. Opiskelu oli tyypillisimmin aloitettu vähintään viikkoa ennen palautuspäivää ja opiskeluun oli suurin osa käyttänyt arviolta kolmesta viiteen tuntia. 
  • Vapaassa palutteessa toivottiin, että tehtäville olisi myös tunneilla varattu aikaa, kiitettiin sitä että itsenäinen työ vaikutti numeroon ja tarkennettiin, että kunhan ei kielioppia tarvitse itsenäisesti opiskella, niin hyvä. 
Olen niin vakuuttunut tästä kokeilusta, että aion ihan varmasti kehittää tätä eteenpäin. Hirveä määrähän tuossa oli korjaamista, joten varmaan jatkossa ehkä lisäisin myös itsenäisen tarkistamisen määrää ja varmasti ottaisin huomioon tuon, että myös tunneille pitää varata aikaa tehtävien tekoon, jotta oppilailla on myös enemmän mahdollisuuksia kysyä neuvoa tarvittaessa.

Ihan ehdottomasti suurin hyöty minun omasta näkökulmastani tässä kokeilussa oli se, että sain konkreettista näyttöä siitä, että kyllä 9-luokkalainen osaa ottaa vastuuta tekemisistään, kun hänelle sitä vastuuta kannettavaksi annetaan. Jatkossa uskallan siis luottaa paremmin oppilaisiini ja olen varma, että jos totutteleminen tähän työtapaan alkaa jo seiskalla pienemmillä pätkillä, niin ysin lopussa minulla on iso joukko oppilaita, jotka osaavat entistä paremmin kantaa vastuuta omasta opiskelustaan! 

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa hienolta tekniikalta ja mukavaa, että toimi niin hyvin! :)
    -E

    VastaaPoista
  2. Ethän palauttanut töitä oppilaille? Muuten joudut joka vuosi tekemään uudet tehtävät, kun kopioivat edellisen vuoden töitä... Näin ainakin meillä kävi.

    VastaaPoista
  3. Minulla on yleensä aina kuudennen kevätlukukaudella itsenäisen opiskelun jakso ja oppilaat ovat siitä lähes poikkeuksetta pitäneet. Tänä vuonna kokeilen samaa yhteistoiminnallisen oppimisen keinoin eli oppilaat opiskelevat yhden kappaleen asiat "itsenäisesti" ryhmissä ja sitten opettavat toinen toisiaan. Alakoulussa ei vielä juurikaan ole tarvinnut pelätä kopioimista, eikä ainakaan koetulokset ole heilahtaneet suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista
  4. Oho, en selvästi osaa vielä olla tarpeeksi kyyninen, sillä vaikka kovasti pelottelin noilla kopioimisesta seuraavilla rangaistuksilla, ei edes tullut mieleen, että samat kokeet voisivat kiertää seuraavan vuoden yseille... Tosin vanhempainvapaan takia tuskin olen ensi vuonna samaa jaksoa pitämässä, mutta täytynee tuokin huomioida jatkossa!

    Minulla on muuten ihan hyviä kokemuksia yläkoulustakin tuon yhteistoiminnallisen opiskelun suhteen. Tai sanotaan, että yllättäviä! Se nimittäin toimi häikäisevän hyvin sellaisen ryhmän kanssa, jonka kanssa mikään muu ei koskaan tuntunut onnistuvan. Velvollisuus ja vastuu luokkatovereiden oppimisesta ylitti nimittäin siinä ryhmässä kirkkaasti vastuuntunnon omasta oppimisesta tai opettajan kunnioittamisesta. Olin ihan ällikällä lyöty, kun luokan pahin häirikkökin kirjoitti kynä sauhuten muistiinpanoja, että voi opettaa ne edelleen! :) Täytynee joskus ehkä kirjoitella siitäkin tarkemmin...

    VastaaPoista