Nyt siivoat kyllä jälkesi! Eikun...

Olen seuraillut puolella korvalla keskustelua koulujen kurinpitokeinoista. Jostain syystä keskustelu ei ihan kamalasti ole jaksanut kiinnostaa siitäkään huolimatta, että meilläkin pohdittiin lukuvuoden alussa muita vaihtoehtoja iänikuisten jälki-istuntojen vähentämiseksi ja tehokkaampien kurinpitokeinojen löytämiseksi.

Jälki-istunnoissa on vähän se ongelma, että niille, jotka niissä jatkuvasti ovat, ei jälki-istunto enää ole kovin suuri pelote. Ja juuri siihen pelottavuuteenhan jälki-istunto perustuu. Ajatellaan, että välttääkseen sen tunnin tyhjyyteen tuijottamisen, oppilas noudattaisi sääntöjä. Lopulta kuitenkin jälki-istuntoja keräävät käytännössä samat oppilaat, joita ei rangaistuksen uhka juuri hetkauta. Heillä kun on tähän sopiva ratkaisu: ei tulla paikalle! Tähänkään ei ole aina ihan helppo puuttua eikä koululla ole oikein kiristyskeinoja. Lain mukaanhan koulu ei saa pantata todistustakaan niin, että sitä ei saisi jos on jälki-istuntoja noudattamatta. Kaiken lisäksi jälki-istunto ei myöskään mitenkään puutu ongelman ytimeen. Se kohdistuu vain ja ainoastaan rankaisemaan, ei selvittämään tai parantamaan tilannetta. Niinpä siis myöhästelijää rangaistaan istuttamalla, mutta ongelma ei välttämättä ratkea, kun syyt ovat muualla.

Lopultahan koulut ovat niin selkä seinää vasten, että monet lipsuvat laittomuuksien puolelle. Kyllä, meilläkin sanotaan ettei todistusta saa, jos on jälki-istuntoja istumatta, vaikka niin ei saisi sanoa. Kyllä, meillä laitetaan kirjoittamaan järjestyssääntöjä paperille, kun rikkomukset on pienempiä eikä jälki-istuntoa viitsi langettaa. Kyllä, olen marssittanut oppilaita siivoamaan pihalle viskotut roskat, vaikka sekin on lain mukaan työrangaistus ja siis kielletty.

Joissain kouluissa käytössä on kasvatuskeskustelut ja niistä on kuulemma ihan hyviä kokemuksia. Toisaalta niidenkin tehoa ilmeisesti syö inflaatio. Ahkerimmin keskusteluissa ravaavat ja heidän vanhempansa eivät oikein enää kiinnostu koko jutusta. Jossain lehtijutussa haastateltiin yläkoululaista tyttöä, joka kertoi kerran olleensa "kakessa" ja että hänen sekä äidin mielestä aihe oli ihan liian pieni. (Vähän heristäisin sormeani äidin suuntaan, sillä kodin näkökulmasta esim. kännykän käyttö tunnilla ei varmaankaan ole kovin iso juttu, mutta koulun näkökulmasta ei yhden voi antaa käyttää kännykkää, jos tahtoo kaikkien olevan käyttämättä...) Kasvatuskeskustelun ehkä hankalin puoli on se, että se vaatii taitavan aikuisen keskustelemaan ja koko keskustelun tehokkuus riippuukin aika pitkälle siitä, valitaanko keskustelijaksi sopiva henkilö. Muuten minusta keskustelut on ihan hyvä idea, ainakin tietyntyylisiin rikkomuksiin, sillä niissä voidaan oikeasti puuttua ongelman syihin eikä pelkkien seurausten rankaisemiseen.

Entäpä sitten ne paljon puhutut työrangaistukset?

Periaate minusta on ihan oikeansuuntainen. Terve järkikin sanoo, että oppilas joka sotkee paikkoja, olisi velvoitettu siivoamaan jälkensä. Luulenpa että puolen tunnin siivousurakka siistijöiden seurassa tai kotitalousluokan peltien tiskaaminen tai tupakkanurkan siivoaminen voisi olla tehokkaampi rangaistus kuin tunnin nuokkuminen paikallaan luokassa.

Mutta.

Arvaan mihin tämä aloite lainsäädännön tasolla todennäköisimmin kaatuu, jos on kaatuakseen: miten määritellään sopiva työrangaistus? Jos oppilas sotkee pihan, on järkevää pyytää häntä siivoamaan se. Mutta entäs muut rikkomukset ja rangaistukset? Missä menee kohtuuden raja? Mitä oppilaan voi laittaa tekemään ja mitä ei? Voin jo jotenkin nähdä sellaiset "Oppilaat pakotettiin kuuraamaan vessoja"-otsikot, joissa järkyttyneet vanhemmat päivittelevät, että kyllähän he ymmärtävät työrangaistukset, mutta tämä menee orjuuttamisen puolelle.

Miten laki siis saadaan kirjoitettua niin, että se toisaalta mahdollistaa järkevät työrangaistukset, mutta myös pystyy määrittelemään järkevyyden niin, että se on kaikille osapuolille selvä ja myös suojelee koulua turhilta kohuilta? Koska jos laki rajaa työrangaistuksen niin, että se on ainoastaan välittömien seurausten korjaamista (ts. siivoat mitä olet sotkenut) se ehkä jää turhan kapeaksi eikä varsinaisesti avarra kurinpitokeinojen kirjoa yhtään... Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Paremmin laki antaisi mahdollisuuksia, jos se sallisi esimerkiksi sen, että oppilaan voisi laittaa pesemään kotitalousluokan essut ja astiapyyhkeet vaikka rangaistuksena siitä, että on sotkenut jonkun toisen oppilaan vaatteen. Tai muuta semmoista. Mutta siellä tulee sitten vastaan se kohtuuden ja sopivuuden määritteleminen.

Monisäikeinen juttu, mutta ehdottomasti kehittämisen arvoinen!