Otin neuvosta vaarin ja pyysin tänä keväänä palautetta ysi- ja kasiluokkalaisilta englannintunneista. Tahdoin toisaalta kommentteja kirjan ja etenemisvauhdin suhteen ja toisaalta ihan yleisiä fiiliksiä. Yseiltä pyysin vähän laajempana palautteet ja sanoin, että numerot on jo annettu enkä vähästä loukkaannu, joten kaikki palaute on tervetullutta.
Olin todella iloinen saamistani kommenteista! Sain todella hyviä vinkkejä siitä miten jatkaa.
Ysit olivat tykänneet siitä, että merkattiin superpitkistä sanastoista "tärkeät sanat", jotka opettelemalla kokeissa pystyi saamaan puolet sanastotehtävistä oikein.
Joku ehdotti, että pitkät kappaleet kuunneltaisiin osissa, koska lopussa ei jaksa enää keskittyä.
Sanakokeita toivottiin enemmän.
Kappaleiden suomentaminen kotona, pareissa tai koko luokan kesken jakoi mielipiteet aika tasaisesti. Olin kuvitellut, että koko luokan kesken suomentaminen olisi oppilaista tylsää, mutta moni ilmoitti sen olevan paras tapa suomentaa.
Heikommille laatimani aputekstit kappaleiden suomentamista varten saivat myös kiitosta.
Joillain oppilailla kuulemma loppui tekeminen aina tunnilla kesken ja jotkut eivät kuulemma ehtineet tehdä kaikkia tehtäviä.
Moni oli sitä mieltä, että kieliopit oli selkeämpiä, kun ne selitin taululla. Jokunen taas oli sitä mieltä, ettei tarvitse vääntää rautalangasta.
Joku myös sanoi, että on hauskaa että minulla on aina jotain asiaan enemmän tai vähemmän liittyviä tarinoita kerrottavana! :) Taisin vähän pelätä, että lörpöttelyni koettaisiin häiritsevänä, sillä joskus näitä juttuja todellakin poukkaa mieleeni turhankin paljon enkä ehdi kaikkia suodattaa ennen kuin ne suusta pelmahtavat pihalle.
Kommenttien perusteella sain jo paljon ajatuksia siitä, miten ensi vuonna aion opetusta kehittää eteenpäin. Vaikka että kappaleesta voisi ensin kuunnella puolet ja aloittaa suomennos pareissa tunnilla. Toinen puolisko voitaisiin kuunnella tunnin lopussa ja jättää sitten loppusuomennos kotiin. Seuraavalla tunnilla voitaisiin sitten vielä ainakin pääpiirteittäin käydä teksti läpi yhdessä. Sanakokeita voisi pitää vaikka joka kappaleesta ja antaa sitten oikeus "karsia" joku sanakokeista ennen numeroitten antoa - kaikilla kun voi olla huonoja päiviä tai unohtua lukeminen joskus. Taidan olla niin täynnä suunnitteluintoa, että pitänee käyttää kesäkuu vielä työjuttujen miettimiseen kun kerran virtaa riittää :)
Eniten mieltä lämmittivät palautteet, joissa sain kiitoksia hyvästä opetuksesta ja rennosta tunnelmasta luokassa. Jo se, että moni viitsi kirjoittaa pitkän palautteen, oli minusta aivan huippua. Se kertoo, että oppilaat luottavat minuun ja toisaalta välittävät vastata kun kerran kysyn. <3
Kaksi palautetta nousi ylitse muiden.
Yksi poika kirjoitti, että minulla on huumorintajua, toisin kuin joillain muilla opettajilla, ja ysiluokkalainen tyttö kirjoitti, että olen mukava opettaja, mutta osaan olla myös vittumainen. Olen ylpeä! Tahdonkin olla opettaja, jolla on huumorintajua, mutta joka osaa tarpeen tullen olla myös, jos nyt ei ihan vittumainen, niin tiukka ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti