torstai 19. kesäkuuta 2014

Leirikoulu 850 eurolla

Minulla päättyi juuri kolmen vuoden kulku valvontaluokkani kanssa. Ysit kirmasivat onnellisena kesälaitumille pari viikkoa sitten (ja toivon todella, että yhtä onnellisina miettivät syksyn opiskelupaikkojakin, vaikka numerot eivät kaikkien kohdalla mieltä ylentäneetkään...). Vaikka olinkin poissa noin puolet siitä ajasta, kun valvontaluokkani yläkoulun penkkejä kulutti, niin tykkäsin luokastani tosi paljon. Niinpä kevään hupennukseksi järjestimme kolmen vuorokauden leirikoulun.

Kun aloimme pohtia kevään retkeä, oli yksi toiveista yökoulu oman luokan kesken. Muutenkin toiveena oli, ettei tehdä minkään toisen luokan kanssa yhteistä retkeä, vaan nimenomaan vain meidän luokka olisi retkellä mukana. Ja olisi kiva olla yötä. Eikä karkkia tai keksejä haluttu myydä.

Minun vaatimukseni taas olivat, että jos yöksi mennään, niin mennään niin kauas, ettei mopolla jaksa kukaan lähteä perässä. (Yökoulu olisi ollut painajainen! Meidän luokka koulussa sisällä ja loppu koulu ikkunoiden takana kyttäämässä...) Ja että suunnittelu ja rahan keruu tehdään yhdessä - minä en ala kaikkea tekemään valmiiksi.

Onneksi minulla oli ihan huippuluokka! Noin parissa tunnissa oli ideoitu kouluun kahvila, lupa kysytty rehtorilta, tilat kotitalousluokan opettajalta, termoskannut keittiöltä, kertakäyttömukit yhden oppilaan äidiltä, keitto- ja myyntivuorot jaettu ja kahvila lähti pyörimään neljänä päivänä viikosta. Homma toimi ihan mielettömän hyvin. Ainoastaan kerran köksän opettaja huomautti kahvinkeittimen huollosta (virrat jääneet päälle, sotkuja vähän jäänyt jälkeen) ja pari kertaa tuli turhia myöhästymisiä tunneilta, mutta kokonaisuutena kaikki sujui mallikkaasti ja kassaan kertyi varsinkin ekoina viikkoina hyvät summat rahaa.

Varsinainen kohde valikoitui muutaman sattuman kautta. Ideana oli siis päästä halvalla yöksi jonnekin ei liian kauas, mutta ei liian lähellekään. Sinne piti siis päästä julkisilla kulkuvälineillä - bussivuokrat on ihan tolkuttomia! Yöpyminen ja syöminen piti olla edullista: itse laittaminen halvempaa kuin ravintolat, kimppamajoitus halvempaa kuin erilliset mökit. Lopulta ratkaisu oli helppo: saari!

Vietimme siis kolme päivää saaressa. Saimme vuokrattua rakennuksen, jossa aikanaan oli toiminut saaren kyläkoulu. Koululla riitti vuoteita kaikille, siellä pystyi grillailemaan ja saunomaan ja siellä oli keittiö täynnä astioita ja muita tarvikkeita. Hinnaksi tuli kahdesta yöstä vähän yli 20e / retkeläinen. Matkat olivat osaksi ilmaisia - yhteysalus asutulle saarelle oli ilmainen - ja julkisilla kulkuvälineillä edestakaiset matkat rannikolle jäivät alle satasen. Ruuat laitoimme itse - pari luokan tyttöä teki kotitaloudenpäättötyöksi ruokasuunnitelman: mitä syödään ja milloin, mitä maksaa ja kuka laittaa ja kuka tiskaa. Koululta saimme vähän evästä matkaan, samoin yhden oppilaan äidin työpaikalta. Lopulta ruokiin meni kolmena päivänä n. 250euroa eikä nälkä ehtinyt tulla kertaakaan.

Saaressa ohjelma kietoutui aika paljon ihan vaan hauskaan ajan viettoon: rantapelejä, lautapelejä, saunomista, grillaamista, kalastamista jne. Pääsimme kuitenkin myös tutustumaan saaren museoon ja teimme kävelyretkiä saarella. (Ja nuoret riekkuivat yöllä ja torkkuivat päivällä ;) ) Paluumatkalla aikataulujen väliin jäävän parin tunnin aikana kävimme vielä mantereella syömässä ja keilaamassa, tuhlaamassa viimeiset n. 150euroa.

Retki oli todella ihana! Minun luokkani oli siitä helppo retkiseura, ettei minun tarvinnut murehtia alkoholin tai tupakan suhteen (varmaan joskus juovat ja ainakin yksi polttaa, mutta nämä nyt vaan ei olleet sellaisia, että tyhmäilisivät tälläisellä reissulla, vaikka ovatkin todella vilkkaita ja äänekkäitä ja rauhattomia ja riehuvat ja riekkuvat ja pelleilevät ja pilailevat J-A-T-K-U-V-A-S-T-I). Mistään romansseistakaan ei tarvinnut huolehtia, kun ei niitä ollut. Sanoinkin pojille, että puhuvat nätimmin toisilleen ja halailevat toisiaan hellemmin, kuin luokkamme tyttöjä. Tosin, tytöt kyllä maksavat ihan samalla mitalla takaisin. (Huomaako joku muuten että epäröin koko ajan preesensin ja imperfektin välillä - pitääkö luokasta puhua menneessä aikamuodossa vai nykyisessä, kun luokkaa ei enää ole, mutta oppilaat ja kaveriporukat on edelleen...?)

Lopputulos: kolmen päivän reissu matkoineen, majoituksineen, ruokineen ja ohjelmineen = n. 850 euroa. Halpaa vai mitä??

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Tukariohjaajaksi

Kesälomaa on kulunut pari viikkoa ja alan selvästi olla palautunut kevään rutistuksesta. Aikaa ja intoa esimerkiksi käsitöihin ja lukemiseen on taas alkanut löytyä. Kun ottaa huomioon nämä oman jaksamisen rajoitukset, voi olla, että osa teistä lukijoista ajattelee, että ei ollut viisas päätös suostua tukariohjaajaksi syksyksi. Lupasinpa kuitenkin :)

Oikeastaan tukaritoiminta on jotain sellaista, missä todella haluan olla mukana. Haluan päästä vähän pintaa syvemmälle oppilaitteni kanssa. Tykkään järjestää toimintaa ja touhuta erilaisissa projekteissa. (Lueskelin juuri tukaritoiminnan kansiota ja siellä mainittiin, että ohjaajan tehtävänä on myös rajata osallistumista eli jos joku oppilas haalii itselleen liikaa tekemistä, on ohjaajan tehtävä tarvittaessa vähentää sitä vastuuta ja auttaa jaksamaan. Kukahan ohjaajalle tekisi saman? :) )

Minua kuitenkin ihan vähän huolettaa.

Meillä on ollut aika aktiivista tukaritoimintaa ainakin viime vuosien ajan. Meillä on ollut tosi ihanat ja aktiiviset ohjaajat tukareille ja nytkin meitä on syksyllä kaksi ohjaajaa, joten ihan pelkästään minun harteilleni tämä ei jää. Mutta. Molemmat vanhat ohjaajat lopettivat kokonaan meidän koulussa. Eikä tukaritoiminnasta ole pidetty minkäänlaista "pöytäkirjaa", ei toimintasuunnitelmia  tai -kertomuksia, ei edes kalenteria. Ainoat toimintatiedot mitä minulle annettiin on yhdelle A4:lle listattuna mitä missäkin kuussa on tehty: "koulutus", "kummiluokkatunnit", "ryhmäytys" jne. Ei mitään mitä nämä sisältävät. (Kumpikin ohjaajana toimineista lähti koulusta vähän odottamattomasti ja epätavallisista syistä, joten tiedonsiirto jäi siksi vähäiseksi. Siitä en moiti kumpaakaan. Pienestä systemaattisesta toimintakertomuksen puutteesta kyllä ehkä vähän...)

Nyt minulla on sitten syksyksi kansio ja kourallinen oppilaita, joiden muistissa tietysti on mitä viime vuonna on tehty, mutta oppilaiden muistin nyt tietää ;) Rehtorilta sain kyllä luvan hankkia koulutusapua MLL:n piiristä - onneksi, sillä koulutuspäivä on jo päätetty heti koulun alkuun! Silti vähän jännittää. Tukaritoiminta on kuitenkin aika erilaista kuin opettaminen. Sitä ei oikein tehokkaasti pysty pyörittämään sellaisella "ottakaa kirjat esiin ja tehkää tehtäviä järjestyksessä" -metodilla, jolla kuitenkin valmistelemattomankin oppitunnin saa sujumaan ihan suhteellisen mutkattomasti.

Ja jostain pitäisi kai luopuakin, että aika riittää ja jaksaa. Tiedän kyllä mikä se on (se on se yksi luottamustoimi yhdessä harrastukseen liittyvässä jutussa), mutta sellaisestakaan ei ihan voi noin vaan lähteä kävelemään. No, tässä riittää kesän ajaksi pohdittavaa!