Silmiini sattui juttu Iltalehdessä vanhemmuuden kielletyistä tunteista. Vaikka tämä ei varsinaisesti lapsiblogi olekaan, niin ajattelin kuitenkin kirjoitella lyhyesti omia ajatuksiani.
Olen tainnut ohimennen sanoa, että palasin vuodenvaihteessa töihin vanhempainvapailta lapsemme ollessa reilu 10kk vanha. Tyttö jäi isän kanssa kevääksi kotiin, joten hoitoon ei ihan niin pientä onneksi tarvinnut viedä, vaikka itse asiassa olisin varmaan vienytkin ellei isä olisi kotiin tahtonut jäädä ja ellei se olisi minun palkkani turvin ollut mahdollista. Minä nimittäin tahdoin pois kotoa.
Tunnistan oikein hyvin noista Iltalehden kommenteista ahdistuksen lapsen riippuvuudesta ja kaunan isää kohtaan. Olen aina ollut erittäin itsenäinen ihminen, pienenäkin parhaat leikit leikin yksin ja shoppailu on minusta parasta itsekseen. Lapsen tulo leikkasi oman tilani olemattomiin: yhtäkkiä oli oltava valmis luopumaan mistä tahansa jutusta, jos lapsi sitä vaati. Se otti (ja ottaa edelleen toisinaan) tosi koville. Olen joskus juonut aamukahvin lapsen huutaessa vieressä, sillä en ole tahtonut (TAAAAAS) keskeyttää juomista.
Kerhon kautta saadut tutut kun kertoivat miten he kyynelehtivät viedessään vauvoja mummolaan ekaa kertaa hoitoon ja miten ikävä iski jo parin tunnin päästä, minä istuin hiljaa, sillä en viitsinyt kertoa miten minä huokaisin helpotuksesta, kun sain tuupattua vauvan edes hetkeksi jollekin muulle. Viikonloppu erossa lapsesta ei vielä riitä siihen, että ikävä ehtisi iskeä.
Olin oikeasti kateellinen vauvan isälle, joka sai mennä töihin ja jolla oli oikeus levätä töiden jälkeen. Saatoin raivostua sekunnin sadasosassa, jos kesken vaikkapa sähköpostin kirjoittamisen mies tuli kysymään, että imettäisitlö vauvan nyt kun se tuntuu nälkäiseltä. Mitään ei saanut koskaan tehdä rauhassa loppuun! Ärsytti, että miehelle riittää, että ilmoittaa menevänsä illalla peliin. Minun menot vaativat aina hirveän shown ja suunnittelun: kuka hoitaa, onko maitoa, pärjäättekö, jne jne.
Minulle siis pääsy töihin oli helpotus. Sain oman tilani. Sain paikan ja ajan, jolloin itse (suunnilleen) sanelin mitä tehdään ja milloin ja miten. Sain jäädä töitten jälkeen tarkistamaan sähköpostit työpaikalle. Sain käydä kaupassa työmatkalla. Tai uimassa! Sain jutella aikuisten ihmisten kanssa muusta kuin pikkulapsista ja vauvanhoidosta. Sain tuntea taas olevani tärkeä muussakin kuin lelujen siivoamisessa ja vaipan vaihtamisessa. Illalla lapsen kanssa kotona jaksoi ihan eri tavalla leikkiä ja nauraa ja touhuta, kun koko päivää ei ollut tarvinnut hyppiä lapsen aikataulujen mukaan.
Töihinpaluu oli siis pelastus. Neuvolassa kun tämän sanoin ääneen sain osakseni kulmien kohottelua. Äiti ei kai saisi haluta muuta kuin olla kotona lastensa kanssa? Tai ainakaan sitä ei saisi sanoa ääneen. No minäpä sanon :)
Sanomattakin selvää, että nyt loman alettua ja miehen palattua töihin on minun täytynyt taas opetella olemaan kotona lapsen kanssa. Ensimmäisen viikon olin kireä kuin viulun kieli, mutta kaikkeen tottuu ja nyt kun ollaan vietettyä paljon aikaa tyttöjen kesken, niin ihan kivaahan tämä taas on. Vaikka sitä omaa aikaa kaipaisinkin enemmän taas...
torstai 28. kesäkuuta 2012
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Töitä kesällä?
Aina silloin tällöin kun keskustelupalstoilla kinastellaan opettajien pitkistä lomista joku (opettaja) kiirehtii vakuuttamaan, että loma on sitä aikaa kun suunnitellaan seuraavaa lukuvuotta ja hankitaan lisäkoulutusta. Tähän yleensä saa melko nopeasti perinteisen höpöhöpö-vastauksen: loma on lomailua varten, ei silloin kukaan töitä tee, kunhan jeesustelet. Lopputuloksena voi olla sitten kehittävä juupas-eipäs-keskustelu, jossa argumentteina on tuttujen opettajien toimintatavat tai omien vanhempien työmoraalit tai milloin mikäkin.
Keskustelu on itse asiassa siinä mielessä älytön, että on melko turhaa yrittää yleistää kaikki opettajat samaan kategoriaan. Jotkut opettajat käyvät kursseilla ja päivittävät osaamistaan kesälläkin. Toiset unohtavat suunnilleen koko koulu-sanan merkityksen, kun kyseinen rakennus peruutuspeilistä katoaa. Jokainen tavallaan.
Minä en koe minkäänlaista velvollisuutta käyttää lomaa koulutukseen tai uuden lukuvuoden suunnitteluun. Se ei kyllä toisaalta tarkoita sitäkään, ettenkö voisi jotain tehdäkin. Tänä vuonna minulla on koululta lainassa kaksi kirjaa, jotka käsittelevät tarkkaavaisuuden ja muistin merkitystä oppimiseen. Ei siksi, että pitäisi, vaan koska kiinnostaa. Syyslukukautta saatan ruveta tosissani suunnittelemaankin, jos sopiva innostus ja hetki osuvat kohdalle. Jos ei osu, niin jätän syksyyn. Ehkä vanhempana, kun jaloissa ei pyöri pieniä lapsia, voisin harkita jotain mukavaa kurssia ulkomailla. Mutta minä olenkin siinä mielessä vinksahtanut, että tykkään kovasti opiskella uutta :)
Nyt on kuitenkin kesälomaa vierähtänyt kaksi viikkoa ja työt on pikku hiljaa karisseet mielestäni. Ei ole sellaista ajatusten tulvaa päässä pyörimässä. Sen verran alkaa olla jo lomailuun tottunut olokin, että suunnittelin juhannusviikoksi suursiivousta kotiin, jotta sitten juhannuksen jälkeen voin hyvillä mielin keskittyä kaikkeen muuhun. Olen kyllä aika iloinen siitä, että loma kestää sen kymmenisen viikkoa. Jos se olisi vain neljä, niin puolet olisi jo takana! :)
Keskustelu on itse asiassa siinä mielessä älytön, että on melko turhaa yrittää yleistää kaikki opettajat samaan kategoriaan. Jotkut opettajat käyvät kursseilla ja päivittävät osaamistaan kesälläkin. Toiset unohtavat suunnilleen koko koulu-sanan merkityksen, kun kyseinen rakennus peruutuspeilistä katoaa. Jokainen tavallaan.
Minä en koe minkäänlaista velvollisuutta käyttää lomaa koulutukseen tai uuden lukuvuoden suunnitteluun. Se ei kyllä toisaalta tarkoita sitäkään, ettenkö voisi jotain tehdäkin. Tänä vuonna minulla on koululta lainassa kaksi kirjaa, jotka käsittelevät tarkkaavaisuuden ja muistin merkitystä oppimiseen. Ei siksi, että pitäisi, vaan koska kiinnostaa. Syyslukukautta saatan ruveta tosissani suunnittelemaankin, jos sopiva innostus ja hetki osuvat kohdalle. Jos ei osu, niin jätän syksyyn. Ehkä vanhempana, kun jaloissa ei pyöri pieniä lapsia, voisin harkita jotain mukavaa kurssia ulkomailla. Mutta minä olenkin siinä mielessä vinksahtanut, että tykkään kovasti opiskella uutta :)
Nyt on kuitenkin kesälomaa vierähtänyt kaksi viikkoa ja työt on pikku hiljaa karisseet mielestäni. Ei ole sellaista ajatusten tulvaa päässä pyörimässä. Sen verran alkaa olla jo lomailuun tottunut olokin, että suunnittelin juhannusviikoksi suursiivousta kotiin, jotta sitten juhannuksen jälkeen voin hyvillä mielin keskittyä kaikkeen muuhun. Olen kyllä aika iloinen siitä, että loma kestää sen kymmenisen viikkoa. Jos se olisi vain neljä, niin puolet olisi jo takana! :)
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Palautetta oppilailta
Otin neuvosta vaarin ja pyysin tänä keväänä palautetta ysi- ja kasiluokkalaisilta englannintunneista. Tahdoin toisaalta kommentteja kirjan ja etenemisvauhdin suhteen ja toisaalta ihan yleisiä fiiliksiä. Yseiltä pyysin vähän laajempana palautteet ja sanoin, että numerot on jo annettu enkä vähästä loukkaannu, joten kaikki palaute on tervetullutta.
Olin todella iloinen saamistani kommenteista! Sain todella hyviä vinkkejä siitä miten jatkaa.
Ysit olivat tykänneet siitä, että merkattiin superpitkistä sanastoista "tärkeät sanat", jotka opettelemalla kokeissa pystyi saamaan puolet sanastotehtävistä oikein.
Joku ehdotti, että pitkät kappaleet kuunneltaisiin osissa, koska lopussa ei jaksa enää keskittyä.
Sanakokeita toivottiin enemmän.
Kappaleiden suomentaminen kotona, pareissa tai koko luokan kesken jakoi mielipiteet aika tasaisesti. Olin kuvitellut, että koko luokan kesken suomentaminen olisi oppilaista tylsää, mutta moni ilmoitti sen olevan paras tapa suomentaa.
Heikommille laatimani aputekstit kappaleiden suomentamista varten saivat myös kiitosta.
Joillain oppilailla kuulemma loppui tekeminen aina tunnilla kesken ja jotkut eivät kuulemma ehtineet tehdä kaikkia tehtäviä.
Moni oli sitä mieltä, että kieliopit oli selkeämpiä, kun ne selitin taululla. Jokunen taas oli sitä mieltä, ettei tarvitse vääntää rautalangasta.
Joku myös sanoi, että on hauskaa että minulla on aina jotain asiaan enemmän tai vähemmän liittyviä tarinoita kerrottavana! :) Taisin vähän pelätä, että lörpöttelyni koettaisiin häiritsevänä, sillä joskus näitä juttuja todellakin poukkaa mieleeni turhankin paljon enkä ehdi kaikkia suodattaa ennen kuin ne suusta pelmahtavat pihalle.
Kommenttien perusteella sain jo paljon ajatuksia siitä, miten ensi vuonna aion opetusta kehittää eteenpäin. Vaikka että kappaleesta voisi ensin kuunnella puolet ja aloittaa suomennos pareissa tunnilla. Toinen puolisko voitaisiin kuunnella tunnin lopussa ja jättää sitten loppusuomennos kotiin. Seuraavalla tunnilla voitaisiin sitten vielä ainakin pääpiirteittäin käydä teksti läpi yhdessä. Sanakokeita voisi pitää vaikka joka kappaleesta ja antaa sitten oikeus "karsia" joku sanakokeista ennen numeroitten antoa - kaikilla kun voi olla huonoja päiviä tai unohtua lukeminen joskus. Taidan olla niin täynnä suunnitteluintoa, että pitänee käyttää kesäkuu vielä työjuttujen miettimiseen kun kerran virtaa riittää :)
Eniten mieltä lämmittivät palautteet, joissa sain kiitoksia hyvästä opetuksesta ja rennosta tunnelmasta luokassa. Jo se, että moni viitsi kirjoittaa pitkän palautteen, oli minusta aivan huippua. Se kertoo, että oppilaat luottavat minuun ja toisaalta välittävät vastata kun kerran kysyn. <3
Kaksi palautetta nousi ylitse muiden.
Yksi poika kirjoitti, että minulla on huumorintajua, toisin kuin joillain muilla opettajilla, ja ysiluokkalainen tyttö kirjoitti, että olen mukava opettaja, mutta osaan olla myös vittumainen. Olen ylpeä! Tahdonkin olla opettaja, jolla on huumorintajua, mutta joka osaa tarpeen tullen olla myös, jos nyt ei ihan vittumainen, niin tiukka ainakin.
Olin todella iloinen saamistani kommenteista! Sain todella hyviä vinkkejä siitä miten jatkaa.
Ysit olivat tykänneet siitä, että merkattiin superpitkistä sanastoista "tärkeät sanat", jotka opettelemalla kokeissa pystyi saamaan puolet sanastotehtävistä oikein.
Joku ehdotti, että pitkät kappaleet kuunneltaisiin osissa, koska lopussa ei jaksa enää keskittyä.
Sanakokeita toivottiin enemmän.
Kappaleiden suomentaminen kotona, pareissa tai koko luokan kesken jakoi mielipiteet aika tasaisesti. Olin kuvitellut, että koko luokan kesken suomentaminen olisi oppilaista tylsää, mutta moni ilmoitti sen olevan paras tapa suomentaa.
Heikommille laatimani aputekstit kappaleiden suomentamista varten saivat myös kiitosta.
Joillain oppilailla kuulemma loppui tekeminen aina tunnilla kesken ja jotkut eivät kuulemma ehtineet tehdä kaikkia tehtäviä.
Moni oli sitä mieltä, että kieliopit oli selkeämpiä, kun ne selitin taululla. Jokunen taas oli sitä mieltä, ettei tarvitse vääntää rautalangasta.
Joku myös sanoi, että on hauskaa että minulla on aina jotain asiaan enemmän tai vähemmän liittyviä tarinoita kerrottavana! :) Taisin vähän pelätä, että lörpöttelyni koettaisiin häiritsevänä, sillä joskus näitä juttuja todellakin poukkaa mieleeni turhankin paljon enkä ehdi kaikkia suodattaa ennen kuin ne suusta pelmahtavat pihalle.
Kommenttien perusteella sain jo paljon ajatuksia siitä, miten ensi vuonna aion opetusta kehittää eteenpäin. Vaikka että kappaleesta voisi ensin kuunnella puolet ja aloittaa suomennos pareissa tunnilla. Toinen puolisko voitaisiin kuunnella tunnin lopussa ja jättää sitten loppusuomennos kotiin. Seuraavalla tunnilla voitaisiin sitten vielä ainakin pääpiirteittäin käydä teksti läpi yhdessä. Sanakokeita voisi pitää vaikka joka kappaleesta ja antaa sitten oikeus "karsia" joku sanakokeista ennen numeroitten antoa - kaikilla kun voi olla huonoja päiviä tai unohtua lukeminen joskus. Taidan olla niin täynnä suunnitteluintoa, että pitänee käyttää kesäkuu vielä työjuttujen miettimiseen kun kerran virtaa riittää :)
Eniten mieltä lämmittivät palautteet, joissa sain kiitoksia hyvästä opetuksesta ja rennosta tunnelmasta luokassa. Jo se, että moni viitsi kirjoittaa pitkän palautteen, oli minusta aivan huippua. Se kertoo, että oppilaat luottavat minuun ja toisaalta välittävät vastata kun kerran kysyn. <3
Kaksi palautetta nousi ylitse muiden.
Yksi poika kirjoitti, että minulla on huumorintajua, toisin kuin joillain muilla opettajilla, ja ysiluokkalainen tyttö kirjoitti, että olen mukava opettaja, mutta osaan olla myös vittumainen. Olen ylpeä! Tahdonkin olla opettaja, jolla on huumorintajua, mutta joka osaa tarpeen tullen olla myös, jos nyt ei ihan vittumainen, niin tiukka ainakin.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Kiistelty kesäloma
Varma kesänmerkki on keskustelupalstojen kinat opettajien kesälomista.
Näihin kiistoihin kietoutuu oikeastaan kaksi eri aihetta: opettajien lomat ja työajat ja palkkaus yleensä (ja niihin liittyvä kateus) sekä sitten määräaikaisissa viroissa kitkuttavien epäreilu kesätyöttömyys.
Kateus opettajien lomia kohtaan tuntuu olevan ihan tolkuton. Ikivanha vitsikin sen kertoo, mitkä ovat ne kolme syytä alkaa opettajaksi ja silti niin moni ei ala, vaan valittaa mielummin siitä, miten epäreilu se kesäloma ja sen palkallisuus on. Sitä en oikein tajua, että miksei samalla tavalla valiteta vaikkapa ammattisotilaiden aikaisesta eläkeiästä (oma isäni jäi jokunen vuosi sitten eläkkeelle 49-vuotiaana, vaikka osa on toki pidempään työssä, riippuu vähän monesta jutusta). Vaikka minä lahjoittaisin kesälomastani pois sen 6 viikkoa joka vuosi 40 vuoden ajan ja vähentäisin ne kesälomat sitten loppupäästä, ei eläkeikä silti painuisi alle 60 vuoden.
Sehän se on vasta epäreilua!
Lakataan itkemästä niitä paria hassua viikkoa meidän lomissa ja aletaan parkua skappareiden eläkkeestä! Siellä ne kuitenkin vaan istuu toimistoissaan ja vähän papereihin piirtelee. Miten se muka voi olla viisikymppiselle liian rankkaa?? Kyllä yksi alakoulunopettaja joutuu paljon lujemmalle!
Paljon vakavampi asia on sitten se kesätyöttömyys. Virattomalle opettajalle kesätyöttömyys tulee tutuksi nopeasti. Äitiys-/hoitovapailta töihin kesäksi palaava viranhaltija vie palkan sijaisen pussista. Tai jos viranhaltija ei vie, niin kunta vie kyllä. Sijaisia kun ei kuitenkaan palkata kesäksi, vaikka palkkaa ei nostaisi kukaan muukaan. Epäreiluutta lisää myös se, että opettajien kesäajan palkkaahan perustellaan sillä, että lukuvuoden ajalta maksettava palkka jaetaan kalenterivuoden kaikille kuukausille, jottei kesäksi tulisi liian pitkää taukoa rahantuloon. Jos siis sijainen hoitaa sen lukuvuoden työt, on hän tavallaan siis ansainnut myös kesäajan palkan, mutta ei vaan ole oikeutettu siihen.
Toisaalta epäreilua on sitten viranhaltijalle se, ettei hän saa vanhempainvapaidensa perään pitää kertyneitä vuosilomia kuten käytännössä kaikissa muissa ammateissa on mahdollista. Opettajien vuosilomat kun on sidottu poikkeuksetta koulujen loma-aikoihin. Eli jos et pidä lomaasi kesällä, et pidä sitä ollenkaan.
Oikeastaan epäkohtaa ei olisi lainkaan hankala korjata, jos rahaa olisi ja lainsäädäntö siihen pakottaisi.
Mutta kun ei pakota eikä ole.
Lainsäädännön voisi korjata niin, että opettajan laskennallisen vuosiloman (huom! ei siis koko kesän!) ajalta palkka maksettaisiin sekä sijaiselle että viranhaltijalle tai niin, että opettaja saisi oikeuden pitää vanhempainvapaidensa perään sen kertyneen vuosiloman, niin kuin muutkin. Itse asiassa minusta jälkimmäinen vaihtoehto ei pitäisi ainakaan olla ollenkaan ylivoimainen (jos tahtoa löytyisi). Kyllähän kaikilla muilla kuntasektorin työntekijöillä on oikeus pitää lomat vanhempainvapaiden perään ja heidän tilallaan on se sama sijainen, joka on koko muunkin ajan sijaistanut. Miksi tämä olisi niin mahdoton ajatus opettajien kohdalla? Rahaa tarvittaisiin sen verran enemmän mitä normaali lomakorvauksia viranhaltijalle maksettaisiin (niin kuin muissakin ammateissa). Ja se raha tietysti ratkaisee, sillä nykyjärjestelyssä kunnat säästävät, mutta jos systeemi tahdottaisiin oikeasti tasapuoliseksi, pitäisi oikeudet ja velvollisuudetkin jollain tapaa laittaa samalle viivalle muiden kanssa.
Minusta kysymys pitäisikin oikeastaan kääntää pois siitä, miksi opettajat palaavat töihin loman ajaksi ja muotoilla uudestaan näin: miksi kunnilla on oikeus säästää opettajien vanhempainvapaiden varjolla, jos muilla työnantajilla ei ole?
Näihin kiistoihin kietoutuu oikeastaan kaksi eri aihetta: opettajien lomat ja työajat ja palkkaus yleensä (ja niihin liittyvä kateus) sekä sitten määräaikaisissa viroissa kitkuttavien epäreilu kesätyöttömyys.
Kateus opettajien lomia kohtaan tuntuu olevan ihan tolkuton. Ikivanha vitsikin sen kertoo, mitkä ovat ne kolme syytä alkaa opettajaksi ja silti niin moni ei ala, vaan valittaa mielummin siitä, miten epäreilu se kesäloma ja sen palkallisuus on. Sitä en oikein tajua, että miksei samalla tavalla valiteta vaikkapa ammattisotilaiden aikaisesta eläkeiästä (oma isäni jäi jokunen vuosi sitten eläkkeelle 49-vuotiaana, vaikka osa on toki pidempään työssä, riippuu vähän monesta jutusta). Vaikka minä lahjoittaisin kesälomastani pois sen 6 viikkoa joka vuosi 40 vuoden ajan ja vähentäisin ne kesälomat sitten loppupäästä, ei eläkeikä silti painuisi alle 60 vuoden.
Sehän se on vasta epäreilua!
Lakataan itkemästä niitä paria hassua viikkoa meidän lomissa ja aletaan parkua skappareiden eläkkeestä! Siellä ne kuitenkin vaan istuu toimistoissaan ja vähän papereihin piirtelee. Miten se muka voi olla viisikymppiselle liian rankkaa?? Kyllä yksi alakoulunopettaja joutuu paljon lujemmalle!
Paljon vakavampi asia on sitten se kesätyöttömyys. Virattomalle opettajalle kesätyöttömyys tulee tutuksi nopeasti. Äitiys-/hoitovapailta töihin kesäksi palaava viranhaltija vie palkan sijaisen pussista. Tai jos viranhaltija ei vie, niin kunta vie kyllä. Sijaisia kun ei kuitenkaan palkata kesäksi, vaikka palkkaa ei nostaisi kukaan muukaan. Epäreiluutta lisää myös se, että opettajien kesäajan palkkaahan perustellaan sillä, että lukuvuoden ajalta maksettava palkka jaetaan kalenterivuoden kaikille kuukausille, jottei kesäksi tulisi liian pitkää taukoa rahantuloon. Jos siis sijainen hoitaa sen lukuvuoden työt, on hän tavallaan siis ansainnut myös kesäajan palkan, mutta ei vaan ole oikeutettu siihen.
Toisaalta epäreilua on sitten viranhaltijalle se, ettei hän saa vanhempainvapaidensa perään pitää kertyneitä vuosilomia kuten käytännössä kaikissa muissa ammateissa on mahdollista. Opettajien vuosilomat kun on sidottu poikkeuksetta koulujen loma-aikoihin. Eli jos et pidä lomaasi kesällä, et pidä sitä ollenkaan.
Oikeastaan epäkohtaa ei olisi lainkaan hankala korjata, jos rahaa olisi ja lainsäädäntö siihen pakottaisi.
Mutta kun ei pakota eikä ole.
Lainsäädännön voisi korjata niin, että opettajan laskennallisen vuosiloman (huom! ei siis koko kesän!) ajalta palkka maksettaisiin sekä sijaiselle että viranhaltijalle tai niin, että opettaja saisi oikeuden pitää vanhempainvapaidensa perään sen kertyneen vuosiloman, niin kuin muutkin. Itse asiassa minusta jälkimmäinen vaihtoehto ei pitäisi ainakaan olla ollenkaan ylivoimainen (jos tahtoa löytyisi). Kyllähän kaikilla muilla kuntasektorin työntekijöillä on oikeus pitää lomat vanhempainvapaiden perään ja heidän tilallaan on se sama sijainen, joka on koko muunkin ajan sijaistanut. Miksi tämä olisi niin mahdoton ajatus opettajien kohdalla? Rahaa tarvittaisiin sen verran enemmän mitä normaali lomakorvauksia viranhaltijalle maksettaisiin (niin kuin muissakin ammateissa). Ja se raha tietysti ratkaisee, sillä nykyjärjestelyssä kunnat säästävät, mutta jos systeemi tahdottaisiin oikeasti tasapuoliseksi, pitäisi oikeudet ja velvollisuudetkin jollain tapaa laittaa samalle viivalle muiden kanssa.
Minusta kysymys pitäisikin oikeastaan kääntää pois siitä, miksi opettajat palaavat töihin loman ajaksi ja muotoilla uudestaan näin: miksi kunnilla on oikeus säästää opettajien vanhempainvapaiden varjolla, jos muilla työnantajilla ei ole?
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Kesäloma
Kesäloma alkoi.
Se on ehkä vähän haasteellinen aika opettaja-blogin kannalta. Ei ehkä ole niin paljon aiheita mistä kirjoittaa. Ei ehkä niin paljon motivaatiota kirjoittaa. Ei ehkä niin paljon motivaatiota lueskella työjuttuja.
En ole tehnyt mitään suunnitelmaa kesäksi. Jotain puolikkaita juttuja minulla on varastossa, jotka varmaan kirjoittelen vielä valmiiksi tässä kesän aikana. Jotain juttuaiheita saattaa tulla mieleen muutenkin. Ja ehkä kesällä saatan kirjoitella enemmän sitten omasta elämästä yleensä. Joka tapauksessa, jos siis hiljaisuudet venyvät pitkiksi, on kyse vaan opettajan kesälomasta :)
Toivotan kaikille siis oikein ihanaa, mukavaa, rentouttavaa, lämmintä ja kesäistä lomaa!
Se on ehkä vähän haasteellinen aika opettaja-blogin kannalta. Ei ehkä ole niin paljon aiheita mistä kirjoittaa. Ei ehkä niin paljon motivaatiota kirjoittaa. Ei ehkä niin paljon motivaatiota lueskella työjuttuja.
En ole tehnyt mitään suunnitelmaa kesäksi. Jotain puolikkaita juttuja minulla on varastossa, jotka varmaan kirjoittelen vielä valmiiksi tässä kesän aikana. Jotain juttuaiheita saattaa tulla mieleen muutenkin. Ja ehkä kesällä saatan kirjoitella enemmän sitten omasta elämästä yleensä. Joka tapauksessa, jos siis hiljaisuudet venyvät pitkiksi, on kyse vaan opettajan kesälomasta :)
Toivotan kaikille siis oikein ihanaa, mukavaa, rentouttavaa, lämmintä ja kesäistä lomaa!
RANNALLA Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla. Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. Aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt. Tulisit aivan hiljaa tulisit juuri nyt -
(Saima Harmaja)
Vaatetta päälle
Tälläinen uutinen pisti silmään netin syövereistä: Yläaste puuttui paljaaseen pintaan - "Lisää vaatetta päälle!"
Eli kyllä jotkut koulut asiaan selvästi puuttuvat. Ja päätyvät kommentoimaan asiaa sitten lehtien uutispalstoille. Jos vielä oletetaan, että uutista kommentoineiden ihmisten mielipiteet heijastelevat yleensä vanhempien ja oppilaiden reaktioita vaatetuskehotukseen, ymmärrän kyllä hyvin mikseivät kaikki rehtorit tahdo rumbaan ruveta. Vaikka siis minusta nimenomaan kasvatusmielessä pukeutumisen asiallisuudesta on ainakin hyvä keskustella oppilaiden kanssa. Eli siis siitä mikä on asianmukaista ja mikä ei.
Eli kyllä jotkut koulut asiaan selvästi puuttuvat. Ja päätyvät kommentoimaan asiaa sitten lehtien uutispalstoille. Jos vielä oletetaan, että uutista kommentoineiden ihmisten mielipiteet heijastelevat yleensä vanhempien ja oppilaiden reaktioita vaatetuskehotukseen, ymmärrän kyllä hyvin mikseivät kaikki rehtorit tahdo rumbaan ruveta. Vaikka siis minusta nimenomaan kasvatusmielessä pukeutumisen asiallisuudesta on ainakin hyvä keskustella oppilaiden kanssa. Eli siis siitä mikä on asianmukaista ja mikä ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)